Aura Kotkavirta & Jussi Juurinen
5.5.-28.5.2017
Jussi Juurinen
Yhteisnäyttelyssämme esillä olevan teoskokonaisuuden lähtökohtana on vuosien varrella työhuoneelleni kerääntynyt painolaattojen kokoelma. Ensimmäisistä puupiirroksistani lähtien olen säilyttänyt kaikki työskentelyssä syntyneet painolaatat. Syynä laattojen säilyttämiseen on keräilijäluonteeni, mutta myös painolaattojen kiinnostavuus. Usein laattoihin tallentuu työskentelyn myötä jotain pakottamatonta ja kaunista, jonka myötä ne ovat monesti kiinnostavampia kuin niistä otetut vedokset. Tämän myötä työhuoneeseeni on vuosien saatossa kerääntynyt useiden satojen laattojen kokoelma, jossa eri näyttelyprojektien aihemaailmat ovat hiljalleen synnyttäneet ilmaisuani läpileikkaavan painolaattojen arkiston.
Arkisto nimisen teoskokonaisuudessa lähtökohtanani on ollut systematisoida laattakokoelmaani. Olen halunnut luoda entistä tarkemman arkistomaisen järjestelmän sekä samalla tutkia mitä järjestelmällisyys tuo kuvan tekemisen prosessiin. Minua kiinnostaa miten työprosessin järjestelmällisyys luo tekemiseen struktuurin, mutta samalla antaa rajattomat mahdollisuudet erilaisiin kokeiluihin. Arkistoon sijoittamieni painolaattojen kuvamaailman olen rajannut viime vuosina kuvissani paljon hyödyntämääni viivaan, joka eripaksuisena ja erilaisella rytmityksellä haltuunottaa puiset laatat. Jokaisella laatalla on rakentamassani arkistohyllyköissä paikkansa ja koodinsa. Kontrolloitu lähtökohta ja järjestelmä sisältää kuitenkin vapauden ja mahdollistaa loputtoman variaatioiden sarjan. Arkistohyllyjen rinnalle asettuvassa laajassa vedoskokonaisuudessa laatat kohtaavat, koodit yhdistyvät ja sattuma astuu esiin.
Arkistoon liittyvän järjestelmällisyyden ja sen mahdollistaman loputtomien variaatioiden lisäksi, teoskokonaisuus avaa katsojalle myös työskentelyni eri vaiheet. Esillä ovat painoprosessin värittämät painolaatat (Arkisto 1), laatoista kaiverrusvaiheessa poiskaiverretut lastut (Arkisto 2), noin viidenkymmenen koepalan vedoskokonaisuus, jossa painolaatat ja valitsemani väriasteikko eritavoin yhdistyvät (Arkisto 3) sekä valitsemieni koepalojen pohjalta työstetty yksi kehystetty työ (Arkisto 4). Itselleni jokainen työprosessinvaihe ja sen synnyttämä jälki on kiinnostava. Tuomalla esiin eri työvaiheet sekä arkistoimalla ne haluan nostaa esiin myös kysymyksen lopullisesta teoksesta. Minua kiinnostaa miten pitkäkestoisen ja monivaiheisen menetelmän eri työvaiheet tuottavat aineistoa, joka on tallentamisen arvoista. Ajattelussani kehystetty vedos ei asetu enemmän teoksen asemaan kuin siinä käytetyt painolaatat tai laatan kaivertamisessa syntyneet lastut.
Haluan kiittää teoskokonaisuuden työstämisessä saamastani avusta Monna Laaksosta, Erno Pennasta sekä Petri Koivusta.
Aura Kotkavirta: Hatunnosto kirvesmiehille
Betonisillan valumuotit rakennetaan usein paikan päällä puutavarasta. Sillan valamiseen tarvitaan paljon puuta sen kovettumista tukemaan.Tiheän ristikkorakenteen tekeminen vaatii huolellisuutta ja osaamista, sen täytyy kestää suurta painoa ja jännitettä.
Valumuottien materiaalina käytetään yleensä höyläämätöntä puuta, joka kopioi laudan kuvion kuivuneen betonin pinnalle. Betonivalua tehtäessä myös lämpötilan täytyy olla oikeanlainen. Helteellä valua ei kannata tehdä, koska betoni saattaa kuivua liian nopeasti ja halkeilla. Valua ei kannata tehdä myöskään pakkasella, liian aikaisin jäätymään päässyt betoni ei
myöskään tule kestämään.
Suuritöiset ja monimutkaiset valumuotit rakennetaan kiinnostavasta ulkonäöstään huolimatta ainoastaan käyttötarkoitukseensa. Sillan valun ja kuivumisen jälkeen muotit puretaan ja valmis silta paljastuu jykevänä niiden sisältä.