Koronapandemia on vaikuttanut meidän kaikkien elämään keväästä 2020 alkaen. Suomen käsityön museo alkaa tallentaa pandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa käsityön näkökulmasta museon kokoelmiin. Keräys toteutetaan yhteistyössä Taitoliiton, Itä-Suomen yliopiston ja Museoviraston Elävän perinnön käsityöringin kanssa.
Nykypäivän ilmiöiden tallentaminen jälkipolville on osa museoiden tekemää työtä ja me Suomen käsityön museolla tallennamme erilaisia kädentaitoihin liittyviä nykyajan ilmiöitä ja taitoja koko valtakunnan alueelta.
Suomen käsityön museon kokoelmiin kuuluu suomalaisen käsityön ja käsiteollisuuden tuotteiden lisäksi myös ulkomaisia esineitä. Suurin osa ulkomaisista esineistä kuuluvat vanhaan kokoelmaan, joka kerättiin museon syntyaikoina.
Suomen käsityön museolla on monivaiheinen ja mielenkiintoinen historia. Museon nimi on vaihtunut useaan kertaan, ja sijaintikin on vaihtunut Helsingistä Jyväskylään.
Aloittaessani kesätyöni toukokuussa ja jatkaessani sitä elokuussa olen päässyt seuraamaan jatkuvaa virtaa laatikoita, joiden kyljessä lukee KÖNÖNEN 19. Ne vaeltavat museon pakasteessa, varastoissa sekä pöydillä saaden silloin tällöin uuden sisältökokonaisuuden.
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui suuria rakenteellisia muutoksia 1960–1970-luvuilla, kun maaltamuutto kaupunkeihin kiihtyi. Suomessa pitkään ja aktiivisesti toiminut kotiteollisuus alkoi hiipumaan, mutta käsityöharrastus kukoisti edelleen.
Museon perusnäyttelyn nurkasta kuuluu välillä hiljaista hihittelyä, varsinkin kun nuorempi polvi tutustuu näyttelyyn. Syy tähän löytynee pyykkinarulle riviin ripustetuista alusvaatteista ja vitriinissä komeilevista liiveistä ja housuista.
