Basaarien kätköistä -näyttely Suomen käsityön museossa 9.1.–18.4.2021 esittelee perinnetekstiilejä ja -koruja Marokosta Tiibetiin keräilijä Tuomas Sopasen kokoelmista. Paimentolaisuus ja perinteet näyttäytyvät selkeinä näissä käyttötekstiileissä ja koristuksissa.
Onko käsityöhön tarvetta? Kysymys herää monella, kun melkein kaiken saa syntymään koneellisesti nykyään. Ennen aikaan käsityölle oli kovastikin tarvetta; ihan arjessa käyttöesineissä, puhdetöissä kuin talven pimeiden tuntien täytteenä. Useita tarvekolosia käsityö täyttää kuitenkin edelleen.
Kädentaidot lisäävät hyvinvointia. Ja tähän vallitsevaan maailmantilanteeseen nähden hyvinvointiin kannattaa ja tulisikin panostaa. Ei ole siis ihmekään, että kolmasosa suomalaisista nikkaroi, neuloo, maalaa, askartelee tai tekevät muutoin kädentaitoa vaativia tuotoksia.
Otsikot huutavat kierrätystä ja kerskakulutusta, pikamuotia ja mikromuovia. Tätä on 2000-luku, vai mitä? Kuitenkin kierrätys ei ole mikään uusi asia, vaan aikaisemmille sukupolville se oli normaalia arkea. Vaatteiden ja lakanoiden värit ja kuosit muotoutuvat muistoiksi räsymaton raidoituksessa.
Pienet pinssit, patsaat, lipuilla tai maisemakuvilla varustetut magneetit tai hassut hatut tai paidat, matkamuistoja kaikki. Usein matkamuistoista tulee ensimmäisenä mieleen teollisesti tuotettu pienkrääsä, mutta matkamuisto voi olla myös paljon muuta!
Erilaisia nauhoja on Suomessa käytetty jo esihistorialliselta ajalta lähtien sekä hyöty- että koristetarkoituksissa. Värikkäistä nauhoista tulee ensimmäisenä mieleen kansantanssit, juhannus, kansallispuvut ja kansamusiikki.
Koronapandemia on vaikuttanut meidän kaikkien elämään keväästä 2020 alkaen. Suomen käsityön museo alkaa tallentaa pandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa käsityön näkökulmasta museon kokoelmiin. Keräys toteutetaan yhteistyössä Taitoliiton, Itä-Suomen yliopiston ja Museoviraston Elävän perinnön käsityöringin kanssa.
