Hyppää pääsisältöön
Kuva
Liisa Pesonen: Tila 2021. Kuva: Jussi Tiainen.

Rakenteet

Liisa Pesosen öljyvärimaalauksia 30.10.2021-23.1.2022

Kaunialaisen kuvataiteilija Liisa Pesosen näyttelyn teemana on muisti. Hänen kiinnekohtansa Jyväskylään liittyvät vahvasti hänelle edelleen tärkeisiin lapsuuden ajan rakennuksiin ja arkkitehtuuriin. Näitä ovat Konepaja Mikron kerrostalo Eeronkadulla, Jyväskylän työväentalo ja yliopiston kampusalue.

Taiteilijaa kiinnostaa pohtia, kuinka rakennettu ympäristö vaikuttaa mielen rakenteisiin. Millaisia muistijälkiä siitä jää? Ei ainoastaan visuaalisina jälkinä, vaan myös kehollisesti elettyinä kokemuksina. Teoksissaan Pesonen ei lähesty yhtäkään rakennusta ensisijaisesti rakennuksen visuaalisen ilmeen kautta vaan rakennuksen häneen jättämän muistijäljen tai tuntuman kautta.

Erilaisiin tiloihin liittyvät fyysiset kokemukset ovat tuottaneet monia taiteellisia tulkintoja ja Liisa Pesonen kokee, että tietoisuus näistä muistoista on syntynyt usein vasta näkyvän maalauksen kautta. Hän tutkii fyysistä ulottuvuuttaan ja minuuden rajoja maalatessaan. Miten pitkälle maalauksen voi viedä, että se on edelleen maalaus?  

Miltä seinä tuntui ja tuoksui, kun Liisa laski aikaa kirkonrottana sitä vasten? Kun hän hyppeli Eeronkadulla sijainneen kotinsa rappusia aina vain useamman yli, hän otti tilaa haltuunsa ja koetteli fyysisiä rajojaan. Ullakko ja kellari vaativat henkistä kanttia. Kuinka pitkälle pelkoa uskaltaa viedä?  

Pesonen tarkastelee rakenteita ja muotoja mielellään lintuperspektiivistä, jota hän kokee ja piirtää katsomatta. Tilakokemusten lisäksi Liisa Pesonen kuvaa objekteja, joita näyttelyssä edustavat lapsuuden kodin maljakot. Abstraktit isä ja äiti ovat läsnä ja poissa. Liisa pohtii maalausten kautta: Mitä minussa on heistä, vaikka toinen tai molemmat ovat poissa? Hän jäsentää teoksissa suhdettaan isään ja äitiin, esineisiin, asetelmiin ja maalaukseen. Meillä jokaisella lienee omanlainen muisto lapsuuden kodin ihmisten asetelmista. 

Jyväskylän työväenteatterin kattovalaisimet kiehtoivat pientä Liisaa. Pesonen vietti lapsuutensa rakennuksessa äidin työtä seuraten. Hän ihasteli erikoisia valaisimia ja sitä tiivistä hetkeä, kun esitys alkaa. Valojen hidas himmentyminen oli jännittävä siirtymä toden ja epätoden välillä. Lopulta pimeässä näkyi vain valojen jättämä jälkikuva. Valaisimia kuvaavissa teoksissaan hän tuo nähtäväksi muiston taiteen taiasta.