Jukka-Pekka Mikkonen

Näyttelijä Jukka-Pekka Mikkonen

Syntynyt: v. 1970 Helsingin maalaiskunnassa (Itä-Vantaalla)
Koulutus: Teatterikorkeakoulu (TeM) v. 1998, Helsingin teknillinen oppilaitos (yhd.k.tekn.teknikko) v. 1993
Aiemmat kiinnitykset: Freelancer 1998–2002, mm. Suomen Kansallisteatteri, TTT, Rakastajat-teatteri, Teatteri Telakka, Teatteri 2000. Kiinnitys Jyväskylän kaupunginteatteri 2002–03, freelancer 2004–06. Kiinnitys Jyväskylän kaupunginteatteri v. 2006 lähtien (työlomalla v. 2011–12: Rospuutto-ryhmä; Sarasvatin hiekkaa, Järvi-näytelmän käsikirjoitus sekä Teatterikone; Pumpgirl).
Mukana seuraavissa kauden 2020–21 näytelmissä: Sydänmaa ja Korjaamo.

Jyväskylän kaupunginteatterin Vuoden teatteriteko -palkinto 2018
Roolitöistään näytelmissä Mielipuolen päiväkirja sekä Täti ja minä. 

Lukioaikana innostuin kaveriporukan kanssa kehittelemään erilaisia esityksiä lukion kokoontumisiin. Into vei Tikkurilan teatteriin harrastamaan ja edelleen Helsingin Ylioppilasteatteriin. Ylioppilasteatterissa toiminta oli jo kaikin puolin vaativampaa. Siellä tarjoutui myös mahdollisuuksia tehdä palkallisia töitä. Monet toimijat hakivat meitä nuoria YT:läisiä avustajiksi pieniin rooleihin teatteriin ja televisioon. Itse pääsin heti 90-luvun alussa Tapio Suomisen ohjaamaan isoon tv-tuotantoon Edessä lupaava tulevaisuus. Lukiolaisten abivuodesta kertova tv-elokuva saavutti hirmuisen hyvin katsojia. Hetken aikaa sain tuta minkälaista olisi olla tv:stä tuttu. Tottakai se hiveli itsetuntoa, mutta samalla alkoi epäilyttää haluanko tätä loppuelämäkseni. Ymmärrys alan julkisuudesta ja siihen liittyvistä paineista näyttäytyivät ärsyttävinä. Eikö mun muut jutut kiinnosta? Yhtenä keväänä jätin hakematta teatterikorkeakouluun ja keskityin vain yhdyskuntatekniikan teknikon tutkinnon loppuun suorittamiseen. Oikea työ olisi sittenkin se mitä halusin, silloin. Sitten tuli uudet YT:n jutut ja taas nousi into tehdä, niinpä hakeminen teatterikorkeakouluun jatkui vielä pari vuotta. Teakiin sisäänpääsyyn mennessä pienetkin rippeet julkisuudestani olivat karisseet ja sain taas taistella, että edes joku muistaisi. Hauskaa muistella kuinka lyhyt oli suuren yleisön muisti. Yksi tv-tuotanto keräsi katsojia yhtenä iltana samanverran kuin koko sen jälkeinen urani teattereissa.

Arvostan teatterimme työyhteisöä. Täällä saa olla sellainen kuin on. Työkavereilta saa palautetta jos haluaa, mutta kukaan ei tuputa näkemyksiään toisen työtavoista. Talo on hieno, mutta ison täysremontin viivästyminen aiheuttaa jo todellista varaa terveydellemme. Toivon, että saamme kunnolliset tilat mahdollisimman pian. Säästötoimet ovat tulleet todella kalliiksi. Hyvä teatteriesitys kuitenkin kääntää silmät uuteen mahdollisuuteen tai palauttaa mielen jo unohdettuun totuuteen.

Rentoudun luonnossa liikkumalla ja kotona oleskelemalla. Vapaa-aikana pyrin harrastamaan lukemista, uintia, pyöräilyä, juoksua, kiipeilyä, asioiden järjestämistä, kalastamista, metsästämistä, valokuvaamista, erilaisissa yleisötapahtumissa liikkumista, musiikkia, ruuan laittamista, piirtämistä, korjausrakentamista, askartelua, esitysten seuraamista, viinien maistelua, vapaiden huomioiden tekemistä maailmasta, joogaa, politiikkaa, parkouria, veroilmoitusten täyttämistä, sirkustemppuja, lumilautailua, kirjoittamista, lähivesistöjen tutkimista, avantouintia, kunnon seuraamista erilaisin mittarein, Facebookiin kaikenkattavien analyysien tekemistä, unohtamatta selfieitä matkakohteista… Eli olen varsin tyypillinen keski-ikäinen mies, paljon olis maailmalla kaikenlaista tehtävää, että vähän uupuu jo ajatukseen. Lopulta kotisohva ja koiran rapsuttelu vie niin paljon aikaa, ettei oikein ehdi muuta. 

Jyväskylän kaupunginteatterin Vuoden teatteriteko -palkinto 2018
Roolitöistään näytelmissä Mielipuolen päiväkirja sekä Täti ja minä.