Sydänmaan tekijöiltä

Ari-Pekka Lahti

Ari-Pekka Lahti

  • s. 1975 Kokkolassa 
  • Dramaturgi, näytelmäkirjailija, ohjaaja. Valmistui Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi 2007.
  • Opiskellut Jyväskylän yliopistossa biologiksi. 
  • Asuu Espoossa vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. 
  • Harrastaa polkujuoksua, kalastusta ja vaeltamista.

 

ohjaaja Jarno Kuosa

Jarno Kuosa

  • s. 1979 Hämeenlinnassa, kasvanut Kirkkonummella
  • Freelancer-teatteriohjaaja. Valmistui Teatterikorkeakoulusta 2011. 
  • Asuu Helsingissä 
  • Harrastaa mm. valokuvausta ja potkunyrkkeilyä.

 

lavastussuunnittelija Juho Lindström

Juho Lindström

  • s. 1983 Helsingissä 
  • freelancer-lavastaja 
  • Valmistui Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta 2015. 
  • Aiemmalta koulutukseltaan kaluste- ja tilasuunnittelija. 
  • Asuu Helsingissä koiransa kanssa.
     
pukusuunnittelija Sanna Levo

Sanna Levo

  • s. 1980 Tampereella 
  • freelancer-pukusuunnittelija 
  • Valmistui Aalto-yliopiston taideteollisesta korkeakoulusta pukusuunnittelijaksi 2011. 
  • Opiskellut myös pukuompelua, tekstiilisuunnittelua ja valmistunut modistiksi eli hatuntekijäksi. 
  • Asuu Helsingissä valosuunnittelija-puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

Sydänmaa on tarina suomalaisuudesta, sen etsimisestä ja sukupolvien henkisestä perinnöstä. Siitä ytimestä, joka tekee meistä suomalaisista herkkiä, suurisydämisiä ja samalla niin helkkarin karkeita ja kateellisia. Sellaisia, jotka vittuuntuvat herkästi kaikesta väärästä ja pysyvät silti hiljaa. Sellaisia, jotka vetävät väkevää viinaa ja alkavat laulaa karaokebaarissa patoutunutta elämän totuutta sille lierihattuiselle, joka ei siitä mitään ymmärrä. Sellaisia, joille mikään muu ei ole yhtä tärkeää kuin rehellisyys ja rakkaus. Sellaisia, jotka sille päälle sattuessaan tekevät suuria ja ihmeellisiä tekoja.

Kirjoittamista aloittaessani olin nuori mies, ja etsin elämälleni suuntaa. Sitä ei tuntunut löytyvän, ja tästä fiiliksestä lähdin haastattelemaan vanhinta elossa olevaa sukulaisnaista, joka kertoi tarinoita vuoden 1918 ajalta. Osa noista tarinoista päätyi näytelmäänkin asti, jossa fiktio ja fakta sekoittuvat.

Suomi oli tuolloin henkisesti erilainen paikka kuin nyt. Silloin esimerkiksi aatehistoria ja eri aatteet näyttäytyivät mielestäni erilaisilta kuin tänä päivänä. Maailma ei ollut vielä syöksynyt globaalin markkinatalouden otteeseen niin vahvasti. Kansalliset asiat, kansallinen historia sekä aatehistoria keskustelivat sen hetkisen maailman kanssa, vaikkakin puhuttiin jo aatetyhjiöstä, yksilöllisyydestä sekä siitä ettei moni löydä sellaista yhteisöä, mihin olisi helppo kuulua. 

Sydänmaa syntyi kaipuusta näitä asioita kohtaan. Se oli vilpitöntä halua yrittää ymmärtää niitä ihmisiä ja sitä aikaa, joista silloiseen nykyhetkeen oli tultu. Ja tätä kautta se oli yritys rakentaa identiteettiä nimenomaan suhteessa omiin sukulaisiin ja niihin juuriin, joista minä olen kotoisin.

Olin erittäin iloinen, kun kuulin, että Jyväskylä tarttuu Sydänmaahan. On oikein mielenkiintoista nähdä, miten näytelmän sisältö koetaan tänä päivänä. Löytyykö siitä kenties jotain mielenkiintoista? 

Pohjanmaalla Sydänmaa tarkoittaa kaukaista paikkaa, korpea, johon päästäkseen ihminen joutuu kulkemaan pitkän ja vaivalloisen matkan. Tänä päivänä se paikka löytyy yhä useammin sinun ja minun pään sisältä, eikä sinne ole aina niin helppo kurkistaa. Tämä näytelmä antaa sille mahdollisuuden.
 
Ari-Pekka Lahti, käsikirjoittaja

 

Sydänmaassa sukelletaan näytelmäkirjailijan mielenmaiseman sisään. Tarinan päähenkilö kertoo, kuinka tämän siskoa on kohdannut suuri onnettomuus, joka on ajanut hänet mykkyyteen. Tästä pisteestä käsin sukelletaan tapahtumien kulkuun, me katsomme näytelmäkirjailijan pyrkimystä muistella ja tulkita sukunsa tarina. Hän koettaa fiktion kautta kirjoittaa ja ymmärtää, millä tavoin suku ja sen aate- sekä tunnehistoria saattoi olla osallisena siskoa kohdanneessa onnettomuudessa.  

Teksti puhuttelee kauniin karulla ja suoralla ilmaisullaan. Näytelmän henkilöt ovat kuin puusta veistettyjä metsän keskeltä nousevia veistoksia arkaaisine luonteenpiirteineen. He tasapainoilevat metsän ja kaupungin, työn ja vapaa-ajan, unelmien ja haaksirikkoutuneiden haaveiden välimaastossa. Heissä on jotakin perin tuttua ja tunnistettavaa: vaikkeivat henkilöt ole meille veren kautta sukua, sillä onhan tarina toki fiktiota, onnistuvat he tulemaan iholle ajatustensa kanssa. Henkilöiden piirteitä ja käyttäytymismalleja on mahdollista tunnistaa lähipiiristä. Heidän kaltaisiaan tapaamme kadulla tai työpaikalla. Sukupolvien väliset kohtaamiset ja tunteen siirrot ovat meille monille varmasti myös tunnistettavissa omien sukujemme tarinoista.     
       
Sydänmaassa katsotaan sukupolvien kohtaamien tapahtumien aatteiden ja ideologioiden historiaan ja tarkastellaan sitä, kuinka henkilökohtaiset ja suuret historialliset murrokset ottavat meissä uusia muotoja etäisinä kaikuina ja heijastuksina aikojen läpi.  Lapsenmielinen innostuminen, rakkaudelliset tunteet ja intohimon hetket ovat tässä tarinassa läsnä yhtä lailla kuin kyyneltä pidättelevä voimakas ja mykkä liikutus. Juuri tämän heittäytyväisen kerronnan ja tarinan henkilöiden pyyteettömyyden ja padottujen tunteiden kautta teksti puhuttelee tässä ajassa edelleen voimakkaalla tavalla. Se kutsuu meidät mukaan suomalaiseen metsäläisen ihmisen mielensisäisiin pimeisiin huoneisiin sekä sydämien sisään vaiettuihin mykkiin aatoksiin. Samalla se on kuvaus ihmisistä yhteisössä eri aikoina ja kuinka ihminen tavoittelee rakkautta ja armollista kohtaamista läpi aikojen yhä uudelleen. Tarina on kuin”-- jokin maalaus, joka muuttuu koko ajan”. Sydänmaa on heijastus siitä, mistä me tulemme, missä me olemme ja minne me olemme menossa. 

Jarno Kuosa, ohjaaja

 

Sydänmaan maailma piirtyy kirjailijan eteen samalla kun hänen kirjoittamansa sanat järjestävät kokemuksia menneestä. Lavastus on kuva siitä miten kirjailja maailman koki, ei niinkään miltä se näytti. Omaa sielunmaisemaa voi tarkkailla sivusta, joskus siihen voi astua sisään ja joskus se voi pirstaloitua tai vaikka jopa kadota. Olemme aikoja sitten siirtyneet metsistä sisätiloihin, mutta jostain syystä kotiemme, työpaikkojamme ja museoidemme seiniä koristavat yhä erilaiset kuvat metsästä. Niitä kaikkia kuvia yhdistää jokin kokemus juuristamme. Juuremme ovat metsässä, metsä on meissä vaikka joutuisimme tai karkaisimme betonilaatikoiden keskelle kaupunkien hälinään. 

Sydänmaa antoi minulle paljon tilaa suunnittelijana, se inspiroi ja vaikutti. Lavastus kasvoi luovassa hengessä ydinryhmän kesken. Sydänmaan prosessista erityisen tekee sen suunnittelijoiden halu panostaa kokonaisteokseen jo ennakkosuunnittelun alkumetreiltä lähtien. Kokonaisuutta on mietitty yhdessä ja matkaa ei joutunut kulkemaan yksin, tästä ei voi olla kuin ylpeä ja kiitollinen. 

 Juho Lindström, lavastussuunnittelija