Tuomas Hallivuo, Aina on kevät IV

Jyväskylän taidemuseon Holvin alagalleria
30.11.2018–20.1.2019

 

– Näyttelyni koostuu vuosien 2017 ja 2018 teoksista. Mitään teemaa näyttelyllä ei ole, vaan se on jonkinlainen katsaus siihen mitä tällä hetkellä ja viime aikoina olen tehnyt. Mukana näyttelyssä on teoksia melkein kaikilta taiteen osa-alueiltani. Ainoana poikkeuksena on kohopainografiikka, jonka jätin pois näyttelystä. Maalaukseni ovat niin isoja ja vievät seinältä paljon tilaa, joten valitsin kohopainon tilalle jotain harvinaisempaa, kuten veistoksia sekä ääniteoksen. Ääniteoksen toteuttivat Harri Rauhaniemi sekä Roope Niemelä. Ääniteos on Rauhaniemen mukaan teosteni kuuloinen. 

Maalasin näyttelyn uusimmat teokset kesäkuussa Taidekeskus Haihatuksessa, jossa sain käyttööni ison tilan. Se mahdollisti keskittymisen pelkästään maalaamiseen. Minulla oli kaksikymmentä metriä paperia, akryylivärejä ja suuri sivellin. Aiheet maalauksiin tulivat sitä mukaa, kun työskentelin – yksi johti seuraavaan.  Usein työskentelen niin, että maalaan ensin jotain pintoja tai viivoja, jotka kuitenkin peitän ja maalaan jotain uutta, ja siitä seuraa taas jotain, kunnes taas peitän ja maalaan päätyen lopulta johonkin, joka miellyttää ja jonka hyväksyn.

Päiväkirjamainen tussipiirtäminen on kulkenut mukanani aina teini-iästä lähtien. Näitä teoksia harvoin olen laittanut esille näyttelyihin, mutta nyt haluan esittää niistä uusimmat, heinä–elokuussa 2018 valmistuneet piirrokset. Tussipiirtäminen on minulle kuin kirjoittamista kuvin.  Päiväkirjamaisissa piirroksissani käsittelen henkilökohtaisia – ja yleismaailmallisia asioita ja ilmiöitä osittain huumorin kautta.

Tein reilut kymmenen vuotta syväpainografiikkaa syövytysmenetelmin, etsaamalla ja akvatintalla. Käytin joskus kuivaneulaviivaa osana etsaustyötä, lähinnä viimeistelyyn, sekä yhdistämällä sitä carborundumiin. Kaksi vuotta sitten kokeilin kuivaneulatekniikkaa hieman toisella tavalla, tehden tasaisempia pinta-alueita, joihin yhdistin viivaa tarpeen mukaan. Lopputulos miellytti sen verran, että uskalsin ottaa isomman laatan, ja lähteä raaputtamaan kuvaa suuresta mustasta rakennuksesta. Kuivaneulatekniikalla isojen mustien pintojen työstäminen tuntui liian työläältä, joten kokeilin tehdä mustat kohdat mezzotintoraudalla rouhimalla. Lopputulos näytti hyvältä, enkä ole sen jälkeen syövytystekniikoita käyttänyt syväpainotöissäni. Tekniikka vei mukanaan, niin kuin sanotaan.

Tuomas Hallivuo

Avajaiset torstaina 29.11. klo 18–20
sähköinen kutsu

Taiteilijatapaaminen perjantaina 11.1.2019 klo 16.30–17.30