Kapa Syrjäpoluilla

Jyväskylän taidemuseon Holvi
19.10.–20.1.2019

Retrospektiivinen näyttely esittelee yhden tärkeimmistä uuden valokuvauksen pioneereista maassamme. Martti Kapanen (s. 1949) on suolahtelaislähtöinen ja Imatralla nuoruutensa viettänyt valokuvaaja ja valokuvataiteilija. Hän valmistui Lahden taideteollisen oppilaitoksen valokuvauksen osastolta vuonna 1975 ja muutti Helsinkiin freelancer-kuvaajaksi naistenlehtiin.  Vuonna 1978 hän palasi Keski-Suomeen pestauduttuaan valokuvaajaksi Alvar Aalto -museoon. Arvostettuna arkkitehtuurikuvajana hän toimi aina vuoteen 1990 asti. Vaikka Kapanen piti työtään museossa haasteellisena ja kiinnostavana, se ei kuitenkaan tyydyttänyt hänen taiteellista luomistarvettaan. Siksi hän alkoi valokuvaajan työnsä rinnalla toimia myös valokuvataiteilijana ja otti käyttöönsä taiteilijanimen Kapa. Hän alkoi rohkeasti kyseenalaistaa valokuvan yksipuolista dokumentaarista traditiota ja korostaa sen subjektiivisia mahdollisuuksia.

Kapa oli mukana 1980-luvun alussa jyväskyläläisten valokuvataiteilijoiden perustamassa Fotogenesis-ryhmässä, joka piti näyttelyitä ja julkaisi lehteä ja julistautui subjektiivisen valokuvan puolesta puhujaksi.  Fotogenesis-ryhmä sai ansioistaan valtionpalkinnon vuonna 1984.

Martti Kapanen vaikutti voimallisesti ja kokonaisvaltaisesti myös valokuvataiteen institutionaaliseen kehitykseen ja arvostukseen. 1980-luvun alussa Alvar Aalto -museossa järjestettiin museon ensimmäiset valokuvanäyttelyt, valokuvataidetta alettiin hankkia kaupungin taidekokoelmaan, vuonna 1986 kaupunkiin perustettiin valokuvagalleria Fotokram, vuonna 1989 sai alkunsa Luovan valokuvauksen keskus ja samana vuonna avautui ensimmäinen kansainvälinen valokuvataiteen triennaali LUMO Alvar Aalto -museossa. Kaikissa näissä Martti Kapanen oli yhtenä alullepanijana.

Kapalle oli heti alussa selvää, ettei hän halua rajata valokuvaamistaan tiukasti tiettyyn aiheeseen, tyyliin tai tekniikkaan, vaan etenee mielihalunsa mukaan. Kapa on kuvannut omaa työskentelyään näin: "En ole tutkija. Olen valokuvaaja ja kuvani ovat enemmänkin visuaalisia ajatuksia, joita ympäristö tuottaa. Minulla ei ole takanani johdatusta, joka vie eteenpäin. Olen harhailija, sellainen, joka nuorena tuomittaisiin kypsymättömäksi, mutta nyt ikääntyneenä ehkä uuden etsijäksi."

Alusta alkaen Kapa on työskennellyt sarjallisesti. Yksityisnäyttely saattoi sisältää yhden sarjallisen kokonaisuuden, joka antoi myös näyttelylle nimen. Sellainen oli Löytöjä ajasta (1986–1990), joka merkitsi läpimurtoa hänen valokuvataiteilijan urallaan. Sarjassaan Kapa mursi valokuvaan liitetyn ajan ja paikan ehdottomuuden ja kuljetti sarjan päähenkilöä (taiteilija itse) menneestä nykyaikaan ja tulevaan. Hän lavasti kuvaustilanteet ja käsitteli negatiiveja jälkeen päin. Vuonna 1987 sarjasta ilmestyi valokuvakirja Finds in Time

Kapa käsittelee useimmissa teoksissaan juuri mennyttä aikaa, ihmisen jättämiä jälkiä maisemaan ja menneisyyden muistumia ihmismieleen. Sarjoissaan hän on käsitellyt mm. kansallismaiseman (After Ski, 1995–1996) ja kaupunkikuvan (Jyväskylä Kokoelma, 2003) rajua muutosta varsin kriittisin äänenpainoin. Myös ihmisen historia on vahvasti esillä Kapan tuotannossa. Jo sarjassaan Uskotko jos sanon, että he olivat sankareita (1991–1994) Kapa käytti kuvakollaaseissaan vanhoja kirpputoreilta löytämiään valokuvia ja lisäsi mukaan fiktiota, jolla hän houkutteli kuvien ihmiset kertomaan elämäkertansa.

Myöhemmin hän löysi isänsä jäämistöstä valokuva-albumin ja kalentereita, joihin isä oli rintamalla ollessaan kirjoittanut päiväkirjaa. Lisäksi tallessa oli äidin ja isän sota-aikaista kirjeenvaihtoa. Näistä aineksista syntyi sarja Olen ymmärtänyt sen jo kauan (2005), jonka yhtenä motiivina oli luoda isän mykkyydelle sisältö, saada hänet puhumaan kuvien kautta vaikeista asioista.

Kapan valokuvateoksille on ominaista maanläheinen, pehmeä ja lähes nostalginen vanhojen valokuvien värimaailma. Hän teki pitkään yksinomaan mustavalkoisia valokuvia, joita hän saattoi värittää öljypastelleilla tai vesivärein. Voimakkaat ja hehkuvat värit ponnahtavat yllättäen esiin hänen ulkomaisten residenssimatkojensa yhteydessä kuten esim. Englannissa (Sunderland Colours, 2001) ja Beninissä (Afrikan kosketuksia, Villa Karo, 2003). Samoihin aikoihin hän luopui perinteisestä pimiötyöskentelystä ja siirtyi kokonaan digiaikaan. Ensimmäinen kännykkäkameralla kuvattu sarja Kotimatka valmistui vuonna 2013. Uransa alussa Kapa kokeili monia vanhoja valokuvatekniikoita eikä Polaroidkaan ole jäänyt hänelle vieraaksi.

Avajaiset torstaina 18.10. klo 18–20. Näyttelyn avaa valokuvaaja FT Leena Saraste ja avajaisissa musisoi Duo Aimo & Sakurako.
Avajaiskutsu

Taiteilijatapaaminen pe 30.10. klo 15–16.30, vapaa pääsy

Kuva: Kapa, Sarjasta Zoo, yksityiskohta, 2006