Stefan nyström - portraits of mind and body

12.3.–18.4. Holvin alagalleria ja aula

Mielen ja ruumiin yhteys, ruumis ja ruumiinkieli ovat merkityksiä, jotka askarruttavat minua. Ne vaikuttavat meihin ihmisiin mitä suurimmassa määrin. Taiteessani pyrin ”selittämään ja hahmottamaan” sitä miten ruumiimme ovat samalla sekä erottamaton osa yksilön elämismaailmaa (saks. Lebenswelt) että kulttuuristen odotusten, vaatimusten ja määritysten ristipaineessa.

Havaintojani ja ajatuksiani näistä pyrin realisoimaan maalauksissa, installaatioissa ja veistoksissa sekä näiden yhdistelmissä. Pyrin lisäksi ”installoimaan” näyttelyripustuksen niin, että teokset yhdistyvät aina uudella tavalla antaen uusia merkityksiä, riippuen katsojan sijainnista. Yhtenä kantavana osa-alueena ovat psykologiseen muotokuvamaalauksen traditioon kuuluvat, mutta nykytaiteen näkökulmasta tekemäni maalaukset.

Teoksissa tuon esille myös aiheita, jotka yleensä koetaan intiimeiksi, rumiksi tai ei-toivotuiksi ja joita mieluiten piilotetaan tai niistä halutaan päästä nopeasti eroon, jotta yleiset kauneuskriteerit täyttyisivät (esimerkiksi iän, lihavuuden, sairauden tai raskauden muuttama ihminen). Haluan myös kyseenalaistaa ihmisen luokittelun ulkoisten kvaliteettien perusteella. Riippuen viitekehyksestä meistä voi tulla ihmisen sijasta ”potilas”, ”lihava”, ”lävistäjä”, ”pomo” tai ”raskaana oleva”.

Esittämällä aiheita perinteisessä taidekontekstissa, esimerkiksi öljymaalauksina museossa, haluan omalta osaltani tehdä hyväksyttäväksi, legitimoida, ihmisen ja hänen lihansa kaikki olomuodot.

Jyväskylän taidemuseon näyttelyssä asetan esille teoksia, joissa kuvataiteen pitkä perinne ja oma joskus aika ”karheakin” elämämme kohtaavat.

Filosofinen perusta

Ruumis ja sielu

Sielun ja ruumiin suhde on aina ollut problemaattinen länsimaisessa ajattelussa, suorastaan psykosomaattinen (kreik. psyke´, sielu ja sooma, ruumis). Platon kuvaa joissakin teksteissään jopa ihmisen pyrkimystä etääntyä ruumiista, joka on sielua rajoittava. Platonin kokemustodellisuutta jäsentävä yleisin periaate on kuitenkin kauneus. Kauneudella tarkoitetaan oikeita suhteita, jäsentyneisyyttä, järjestystä ja sopusuhtaa yleensä. (Varto 2001).”Terve sielu terveessä ruumiissa!” ja kääntäen ”ruumis on sielun vankila!” ovat sanontoja joilla on pitkät juuret.

Filosofi Descartes(1600-luku) taas erotti ruumiin ja sielun toisistaan, niin että sielun maailma riittää antamaan täydellisen totuuden kaikessa, myös ruumista koskevassa. Tämä jyrkkä dualismi teki ihmisen mielikuvituksesta kaiken totuuden lähteen, jolloin koetulla todellisuudella, keholla ja maailmalla ei ollut enää mitään sijaa. (Varto, 1992.) 
Nämä mallit ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen sekä arki- että tiedeajatteluun.

Nykytieteessä on myös käsitys, jonka mukaan tietoisuus (sielu, mieli) ei ole kartesiolaisen viitekehyksen mukainen itsenäinen subjekti, eikä myöskään erillinen ihmisen aivojen ominaisuus, vaan ihmiselle kuuluva ominaisuus. Tällöin ihminen ymmärretään yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen tuotteeksi.

Ihmisen luokittelu

Ihmisen pyrkimys luokitella ja systematisoida kaoottisen maailmansa on johtanut sitkeästi eläviin uskomuksiin ihmisen ruumiinrakenteen ja luonteen yhteydestä. Hippokrateen (400-luku e.kr.) määrittelemät neljä luonteen tyyppiä jotka ovat vilkas sangviinikko, kuohahteleva koleerikko, surumielinen melankolikko ja hidas flegmaatikko ovat olleet perustana sääty yhteiskunnan järjestykselle. Koska tämä järjestys oli perustaltaan teokraattinen eikä poliittinen oli se myös pitkään pysyvä luokkajaon peruste.

1700-luvulla kuuluisin fysionomian (kr. fy´sis =luonto gno´me=laki) kehittäjä oli Johann Caspar Lavater jonka kirja ”Von der Physiognomik” asetettiin seuraavaksi raamatun jälkeen. Jumala oli varustanut ihmisen ulkoisella joka suoraan vastasi hänen sisintä. Ruumis siis paljastaa sielun laadun eli ulkoinen edustaa todellisuutta.

Psykiatri Emil Kretschmer kehitti 1900-luvulla freneologian (kallonmittausten) ja eugeniikan (rotuopin) pohjalle kuuluisan typologiansa, ja esitti ”tieteellisesti” ruumiinrakenteen muodon ja sielun/luonteen toiminnan välisen yhteyden. Näitä ”tieteen tuloksia” käytettiin oikeuttamaan likvidointeja ja kansanmurhia.

Kuvataiteilija Stefan Nyström on syntynyt vuonna 1959 Helsingissä. Hän on asunut ja työskennellyt Jyväskylässsä vuodesta 2006 lähtien. Näyttely on osa hänen Aalto-yliopiston Taideteolliseen korkeakouluun tekemäänsä maisteriopintojen lopputyötä, jossa hän tutkii maalatun muoto(ihmistä esittävän)kuvan tulkintaa.

Näyttelyn oheisohjelma
Teehetki taiteilijan kanssa perjantaina 19.3. klo 16.30–17.30
Ruumiinkuvasta ja muotokuvasta -keskustelu tiistaina 30.3. klo 17–19
Muotokuvapiirustuskurssi lauantaisin 27.3., 10.4. ja 17.4. klo 13–16. Opettajana Stefan Nyström. Hinta 30€. Tiedustelut ja sitovat ilmoittautumiset 25.3., puh. (014) 266 4391 tai taidemuseo@jkl.fi