Etsivien nuorisotyöntekijöiden opintovierailu Antwerpeniin
Lähdimme innostuneina opintovierailulle Belgian Antwerpeniin Jyväskylän nuorisopalveluista yhdeksän etsivän nuorisotyöntekijän voimin. Vierailu toteutui 9.-13.6.2024. Kyseessä oli Erasmus+ -rahoituksella toteutettu vaihto.
Vastaanottava tahomme Antwerpenin päässä oli Elegast. Antwerpenista vierailuun osallistui 12 henkilöä ja välillä mukana oli jopa enemmänkin paikallisia työntekijöitä, sillä opintovierailumme tarjosi myös heille mahdollisuuden verkostoitumiseen. Kaupungissa liikuimme Belgian tapaan meille vuokratuilla polkupyörillä.
Tavoitteemme opintomatkalla oli erityisesti tutustua siihen, miten palveluiden ulkopuolisten nuorten kanssa työskennellään Antwerpenissä. Toiveissamme oli myös nähdä, millaisia palveluja siellä on olemassa syrjäytymisriskissä oleville nuorille. Etsivää nuorisotyötä ei aivan sellaisenaan tehdä missään muualla kuin Suomessa. Tavoitteemme olikin löytää Antwerpenista ihmisiä niistä organisaatioista, jotka tekevät jossain määrin meidän työmme kaltaista tai siihen jollakin tavalla liittyvää työtä.
Ensimmäisenä vierailupäivänämme tutustuimme kohteeseen, jossa tehtiin monen tahon yhteistyötä palveluiden ulkopuolisten nuorten hyväksi. Kohde toimi hienossa vanhassa sairaalarakennuksessa ja sen toiminnassa oli mukana sekä vapaaehtoistahoja että myös palkattuja työntekijöitä. Tilassa kävi pari kertaa viikossa vapaaehtoispohjalta toimivia psykologeja ja mukana oli paljon muita toimijoita.
Tilassa nuorten oma osallistuminen oli vahvasti mukana esimerkiksi yökerhon pyörittämisen ja puutarhatöiden muodossa. Jyväskylän toimintaan vertaillessa mietimme paikan muistuttavan jossain määrin Mataralla olevia nuorille suunnattuja palveluita, kuten Taidetyöpajaa ja kolmannen sektorin palveluita. Erona suomalaiseen järjestelmään vaikutti, että toiminta perustui vahvemmin vapaaehtoistyöhön.
Päihteet, asunnottomuus ja maahanmuuttajataustaisten nuorten palveluista putoaminen tuntui Antwerpenissa korostuvan. Maahanmuuttaneita on Antwerpenissa paljon ja palveluiden ulkopuolisista nuorista suuri osa on juuri heitä. Taustaltaan avun tarpeessa olevien nuorten tilanteet ovat melko erilaisia kuin Jyväskylässä.
Asunnottomuus on Antwerpenissa suuren mittaluokan ongelma. Rakennuskanta on Suomeen verrattuna vanhaa, vuokra-asunnot ovat todella kalliita ja nuorilla ei ole varaa vuokrata niitä. Belgiassa on erilainen sosiaaliturvajärjestelmä kuin meillä, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että nuoret asuvat siellä pidempään kotona. Paikallisissa ihmetystä herättikin se, että Suomessa nuoret voivat muuttaa pois kotoa yksin jo todella varhain ja pahimmillaan syrjäytyä.
Tutustuimme myös paikallisiin työllisyyspalveluihin ja siihen, miten nuorten työllisyyttä tuettiin. Käytännössä heillä on paljon hankkeita, joissa useissa on tavoitteena kiinnipitävyys sekä räätälöity tuki. Haasteena heille itselleen sekä meille näyttäytyi hankkeiden runsaus, ja sitä kautta palvelukentän sirpaleisuus.
Yksittäisenä mielenkiintoisena työllisyyttä edistävänä toimena näyttäytyi seinäkiipeilypaikka, joka tarjosi avointa kiipeilytoimintaa kaikille. Kiipeilypaikassa tehtiin myös nuorisotyötä etsivällä työotteella. Parhaimmillaan tämä mahdollisti nuoren löytymisen palveluihin sekä kouluttautumisen saman katon alla. Kiipeilypaikassa täsmäkoulutettiin näitä löytyneitä työttömiä nuoria yritysten tarpeisiin, esimerkiksi sähköasentajiksi korkeisiin paikkoihin.
Tässä nuoren osallistaminen, sosiaalisen osaamisen vahvistaminen ja jatko työelämään oli erittäin selkeä. Tuumimme, että tällaista hyvin käytännönläheistä, nuorilähtöistä täsmäkoulutusta kaipaisi myös Suomeen. Ympäristönä paikka oli huikea ja samassa paikassa nuoret myös pyörittivät omaa kahvilaa.
Opimme myös jonkin verran Belgian koulujärjestelmästä. Päällimmäisenä jäi mieleen koulujärjestelmän jakautuminen jo varhaisessa vaiheessa akateemisesti suuntautuneiden ja nopeammin työelämään suuntaaviin ryhmiin. Valinnat koulupoluista tehdään nuorempina kuin mitä meillä Suomessa.
Kävi myös ilmi, että Antwerpenissä on iso opettajapula. Opettajapula koskee eniten juuri niitä lapsia ja nuoria, joilla on enemmän haasteita opinnoissa. Koulusta voidaan myös erottaa melko helposti. Meille kerrottiin, että antwerpeniläisistä lapsista ja nuorista jopa 25% keskeyttää koulun.
Viimeisenä päivänä kävimme tutustumassa toimintaan, joka oli kehitetty kouluista putoaville nuorille. Tarjolla oli vahvaa yksilöllistä tukea ja ohjausta sekä opiskelutaitojen ja sosiaalisten taitojen vahvistamista pajamaisessa ympäristössä. Toiminnassa korostui nuoren kannattelu hankalan ajanjakson yli ja ajatuksena oli, että nuori voisi lopulta palata takaisin omaan kouluun. Jaksoon kuului jokaiselle muun muassa kolmen päivän mittainen vaellus ohjaajan kanssa.
Huumeongelma on Antwerpenissä merkittävän suuri. Viimeisenä vierailupaikkanamme tutustuimmekin huumeidenkäyttäjille suunnattuun klinikkaan, joka tekee haittoja vähentävää työtä kaiken ikäisten kanssa. Klinikan alaisuudessa toimii erikseen myös hanke, joka tekee työtä alle 23-vuotiaiden huumeita käyttävien nuorten kanssa etsivällä työotteella. Naapurissa oli myös rakennus, jossa oli tarjolla ilmaista ruokaa ja lepopaikkoja päihtyneille tai päihteitä käyttäville. Vertailukohtana tälle lepopaikalle voisi olla Jyväskylässä Palvelukeskus Hanska.
Esittelimme belgialaisille opintovierailuun osallistujille Jyväskylän etsivää nuorisotyötä ja keskustelimme Suomen ja Belgian eroavaisuuksista. Ihmettelyä paikallisissa herätti muun muassa toimeentulotuki, pakollinen asevelvollisuus sekä se, kuinka hyödynnämme sosiaalista mediaa työssämme.
Kaiken kaikkiaan matka oli opettavainen ja päivät olivat täynnä mielenkiintoista tekemistä. Huomasimme, että emme ole Suomessa yksin haasteidemme kanssa, vaan saman tyyliset ongelmat näyttäytyivät myös Antwerpenissa. Matkan pohjalta ajatus siitä vahvistui, että yhteistyössä todellakin on voimaa. Nuorten tilanteiden ratkomiseen voi olla monenlaisia toimintamalleja, eikä mikään palvelu ratkaise asioita yksin. Asioita on hyvä välillä katsoa oman kuplan ulkopuolelta.
Kirjoittajat:
Maria Koivuvirta, Sini Moberg, Liisa Niemelä