Ulkoiluta mummosi!

Jos olisin mummo. Toivoisin, että joku veisi minua ulos. Auttaisi nauttimaan elämästä.

Onpa ihana syksyinen ilma! Veisinkö mummoni kahville ja kävelylle? Juttelisimme niitä näitä ja suunnittelisimme kampaajalla käyntiä. Mummolle varmaan maistuisi vaikka pala juustokakkua siinä ihanassa kahviossa keskustassa. Ensi viikolla sitten menemme yhdessä katsomaan Loiria ja suunnittelemme Raija-tädin 80-vuotissyntymäpäiviä. Sinne leivomme sitten kaikki suvun naiset yhdessä. Ihanaa saada koko suku kokoon! 

Paitsi että ei. Mummon omaiset asuvat sadan kilometrin päässä ja Raijakin on yksin vanhainkodissa dementoituneena. Mummo saa parit postikortit vuodessa ja perilliset pyörähtävät ehkä kesällä, mutta ainoa kuka soittaa ovikelloa, on kotisairaanhoitaja kerran viikossa.

Mummot ja yksinäisyys. Valitettavan usein ne kuuluvat yhteen. Joskus kolmantena pyöränä on alkoholi. Yksi näiden kavereiden vakioseuralainen on unettomuus. Ja masennus.

Yksinäisyys on yksi iso tekijä ikääntyneiden ongelmista. Se myös tuppaa näkymään päivystyskäynneillä terveysasemalla. Ja se on ymmärrettävää. Inhimillistä. Osastohoitoon halajavista monella perimmäinen syy on sosiaalinen. Miten mummo pärjää yksin kotona? Riittävätkö kotipalvelun resurssit? Onneksi on turvaranneke. Yöllä mummo painaa rannekkeen hälytysnappia. Hälytyksen saanut kysyy puhelimitse mikä on hätänä. Mummo kertoo, että kaikki valot ovat päällä, eikä tule uni. Yöpartio menee paikalle. Eteisessä on valo päällä ja mummo nukkuu. Partio sammuttaa valon ja poistuu. Aamulla hoitaja käy tarkastamassa voinnin ja antamassa lääkkeet. Eikä mummo muista enää valojen häirinneen.

Jos olisin mummo. Toivoisin, että joku veisi minua ulos. Auttaisi nauttimaan elämästä. Kampaisi harvat haituvat päästäni ojennukseen ja laittaisi paplarit. Kysyisi, onko ruoka maistunut. Söisi kanssani. 

Otetaanko tavoitteeksi vähentää edes himpun verran yksinäisyyttä ja annetaan hetki aikaa mummolle? Jos ei omalle, niin vaikka sille naapurin yksinäiselle? Laitetaan tukevimmat Reinot jalkaan, säädetään rollaattorin kahvat ja lähdetään kävelylle. Ja annetaan syysauringon huuhtoa huolet hetkeksi pois. 

Elina Lahtinen, sairaanhoitaja