Me tykätään mummoista!

Miten hauras joskus onkaan se käsi, jota kättelemme. Miten paljon tarinoita se käsi voi kertoa.

Jos mietitään sotea ja nykyistä vapautta valita terveyspalveluiden tuottaja, niin mummot eivät ole se kirkkain timantti potilasryhmistä. Mummoista tulee kyllä paljon kapitaatiorahaa, mutta kulutkin ovat suuret. (Tää on just tätä kapulakieltä, mitä ei tarviikaan ymmärtää.) Jossain on joskus joku sanonut, että 20% väestöstämme kuluttaa 80% palveluistamme. Ne 20% prosenttia on just ne mummot. Ja papat. Aino, Maire, Pentti ja sit se toinenkin Pentti. Ja se yksi, kenen nimeä en muista (vaikka nää kaikki nimet oli keksittyjä).

Mutta miksi me niistä tykätään? No siksi, koska ne (oikeesti he, mutta kirjakieli ei nyt sovi tähän lämpimään tunteeseen) tulee meidän luo, kertoo asiansa ja kuuntelee meitä. Niillä on ihan valtavasti viisautta ja kokemusta (ja tosi pitkät lääkelistat jotka pitäisi muistaa aina välillä päivittää).

Pena ja Armi oikeesti työllistää meitä paljon, mutta se jos mikä on meidän perustehtävä! Meidän tehtävä on kuunnella joko heidän itsensä, tai omaisen kertoma huoli. Kun jalat ei kanna. Kun käy jatkuvasti pissalla. Kun kaatui, vaikka miten oli puhetta, että Pentti antaisi nyt Jonnen tehdä lumityöt. Sillon pitää taas säätää korvat kuunteluasentoon ja miettiä, miten akuutti huoli tämän papan tai mummon kohdalla on. Kerran oli iso huoli. Rakko oli napaan asti täynnä, eikä hoitaja huomannut. Onneksi lääkäri huomasi. Ja helpotus katetroinnin jälkeen oli 5/5 (lähinnä potilaalla, vaikka hoitajakin taisi olla huojentunut). Kerran taas oli pulssi Erkillä ranteesta noin 50. Ja epätasainen. Erkki kävi silloin sairaanhoitajalla. Ja se sairaanhoitaja sai silloin eteisvärinän verekseltään kiinni. Ja ne Sirkan säärihaavat. Niitä hoidettiin pitkään ja hartaasti.

Käsiä on näiden mummojen ja pappojen kanssa tarvittu. Ja tarvitaan edelleen. Miten hauras joskus onkaan se käsi, jota kättelemme. Miten paljon tarinoita se käsi voi kertoa. Me ollaan valmiina kuuntelemaan. Ja käyttämään käsiämme. Me tykätään mummoista. Ja papoista. Me halutaan pitää niistä huolta. Joskus nekin ovat pitäneet. Ja HE ovat huolenpitomme ansainneet. Kokonaisvaltaisesti.

Elina Lahtinen, sairaanhoitaja, Keskustan terveysasema

8.3.2018