Kuntouttavaa ryhmäliikuntaa – tällä kertaa altaalla

Kuntouttavaa ryhmäliikuntaa – tällä kertaa altaalla

Pinkaisen altaalle, jossa allas liplattaa vielä tyhjyyttään ja kertaan seuraavan suunnittelemani ohjauksen sisällön. Onhan kaikki mukana, onhan kaikki valmiina ja check - musiikkilaitteet toimivat. Ryhmäläiset saapuvat paikalle kukin omia aikojaan. Kasvot ovat tutut ja useimmiten hymyilevät vastaten omaani. ”Mikäs hänen nimensä olikaan”, aivosoluni käyvät kuitenkin kiivasta keskustelua ja tulevat yleensä oikeaan johtopäätökseen.

Joukko siirtyy altaaseen ja ei kun menoksi! Kaikki keskittyvät touhuamiseen ja välillä puheensorina täyttää tilan musiikin sijaan. Ohjauksen aikana sovellan liikkeitä liikkujille sopiviksi, kun toisella reistailee olkapää, toisella selkä ja yhdellä polvi. Jes! Nyt löytyi sopiva liike, tällä mennään ja ehkä tulevilla kerroilla kokeillaan jo vähän haasteellisempaa vaihtoehtoa. Annan ryhmäläisille liikkeisiin vinkkejä ja variaatioita, joita jokainen saa kokeilla oman kuntonsa mukaan kehoaan kuunnellen. Ajoittain jään katselemaan altaan keskittyneen ja hieman totisen näköisiä kasvoja ja toivon, että kaikki oikeasti nauttivat ryhmään tulemisesta ja liikunnasta. ”Hyvältä tuntuu”, ryhmäläiset kuitenkin vastaavat uteluuni ja saan asiasta mielenrauhaa.

Tunnin loputtua totiset kasvot muuttuvat lempeiksi ja kuulen kiitosta. Osa ryhmäläisistä jää kehumaan ohjauksen hyödyllisyyttä. Silloin sitä ymmärtää, kuinka voi tekemisellään antaa paljon muillekin. Joku saa ryhmästä vertaistukea tai ryhmäänkuuluvuutta, joku viikoittaisen kehonsa huollon tai liikuntahetken, joku helpotusta vaivoihinsa, joku apua unettomuuteen, joku lievitystä stressiin ja joku hyvää mieltä. Kaikki sen kokevat olevan erilaisessa roolissa elämässään. Mielestäni paras palaute ohjaajana on, että saa nähdä nämä samat hymyilevät kasvot ja käydä saman aivosolujen nimitaiston myös seuraavallakin viikolla.

Moona Penttinen, ryhmäliikunnan ohjaaja

6.6.2018

Asiasanat: