Koronakuulumiset osa ~ 267

Korona-aallokko tuntuu olevan hetkeksi hiljentynyt

Rakas päiväkirja. Eikun kännykän muistio. Kirjoitan tätä lokia rauhallisin sydämin. Koronan kylmä käsi kosketti meitä ensimmäisen kerran kolme kuukautta sitten. Tuon ensi kosketuksen jälkeen vapisimme haavanlehtinä. Tätä vapinaa kesti hetken, kunnes huomasimme, että Suomi on hyvä maa ja täällä olemme turvassa ja me selviämme tästä yhdessä. Omat tehtaat rullaavat meille paperia ja kohta vilja liehuu pellolla. Vielä kun saisi muutaman auringonsäteen, niin Mustikki ja Mansikkikin pääsisivät pihalle.

Olen tuntenut kiitollisuutta monta kertaa näinä korona-aikoina. Kaupunkimme suhtautuu koronaan ennakoivasti ja kaupunkilaiset osoittavat ymmärrystä ja myötätuntoa terveydenhuoltoa kohtaan. En tiedä, voisiko rivimme terveydenhuollossa olla enää kovin paljoa vahvemmat. Parannettavaa varmaan aina löytää jos kaivamalla kaivaa. Mutta samaan suuntaan olemme soutaneet ja saavuttaneet monia satamia.

Yksi näistä satamista on meidän kaupungin oma koronanäytteenotto. Nopeasti terveydenhuolto organisoi tilat, henkilökunnan ja toiminnan. Pian saimme näytteenottoon drive in -toiminnan ja myös mobiiliyksikön, joka vie näytteenoton potilaan luokse esimerkiksi palveluasumiseen. Mobiilinäytteenotto onkin yksi niistä keinoista, joilla pidämme hauraimpia rakkaitamme turvassa.

Korona-aallokko tuntuu olevan hetkeksi taas hiljentynyt. Vaan ei se mitään. Meillä on vielä monta airoa valmiina soutamaan. Tulkoon mitä vaan.

Pysytään turvassa ja pestään jatkossakin käsiä.

Elina Lahtinen
sairaanhoitaja/tartuntatautihoitaja