Tule osaksi kansallispukujen kiehtovia tarinoita!

Tällä kertaa museo tarttuu yhdessä Suomen kansallispukukeskuksen kanssa rikkaaseen kansallispukuhistoriaan.

Tanhusitko lapsena kansallispukuhameen helmat hulmuten? Tai esiinnyitkö kuorossa kansallispuku ylläsi? Lämmittikö villainen kansallispuku penkkariauton kyydissä? Kansallispuku on elänyt suomalaisten mukana tilanteesta toiseen ja Suomen kansallispukukeskus yhdessä Suomen käsityön museon kanssa haluaa tallentaa näitä kokemuksia kokoelmiinsa. Jaa kansallispukuihin liittyvä muistosi ja tule osaksi kansallispukujen kiehtovia tarinoita! Oman tarinan voi jakaa kansallispuvut.muistele.fi -sivustolle.

Tanssia kansallispuku yllä vanhassa mustavalkokuvassa.

 

Nykypäivän ilmiöiden tallentaminen jälkipolville on osa museoiden tekemää työtä. Suomen käsityön museo tallentaa eriteemaisia ja ajankohtaisia käsityöaiheita täydentämään kokoelmatietojaan. Tällä kertaa museo tarttuu yhdessä Suomen kansallispukukeskuksen kanssa rikkaaseen kansallispukuhistoriaan. Suomessa on nelisensataa erilaista kansallispukumallia, joista Suomen ruotsinkieliseltä alueelta on noin puolet, joten tarinoita eri puvuista varmasti riittää! 

Meistä jokainen on sitonut erilaisia merkityksiä juuri omaan kansallispukuunsa tai kokemuksiin kansallispuvuista yleensä. Jokaisen oma muisto tai tarina on tärkeä osa suomalaisen kansallispuvun kudosta ja näitä kansallispukutarinoita haluamme tallentaa myös tuleville sukupolville”, hanketta avaa Suomen kansallispukukeskuksen amanuenssi Marja Liisa Väisänen. Suomen kansallispukukeskukselle onkin tärkeää, että tavallisen kansallispuvun käyttäjien tarinat saadaan tallennettua osaksi kokoelmia, värittämään vielä lisää suomalaisten kansallispukujen tarinaa. 

Kaipaamme tarinoita sekä mustavalkofilmien ajalta, että digitaalisessa ajassa koettuja hetkiä – tarinoita tämän päivän kansallispuvuista. Jokaisen oma muisto ja tarina on tärkeä. Pienetkin kohtaukset kansallispukuelämästä ovat arvokkaita, joten jaa kanssamme niin hauskat muistot kuin kauhutarinatkin kansallispukusi kanssa, liittyivät ne sitten puvun valmistamiseen, hankkimiseen tai saamiseen – tai muihin elämäsi taitekohtiin. 

Olen todella iloinen, että näitä tarkistettuja kansallispukuja laajoine helmoineen, hyvin istuvine liiveineen on nyt saatavilla! Kun löysin kirpputorilta Keski-Suomen puvun ihanan hameen, tuli etsimättä mieleeni äitini suhde kansallispukuihin. Äiti lauloi alttoa Keljon kuorossa 1930–40-luvulla ja kertoi kuinka inhosi kyseistä pukua, jota he käyttivät esiintymisasuna. Hänelle annettiin liian iso ja roikkuva puku, jonka liivi oli kuin säkki. Epäilen, että pienempiäkin olisi löytynyt, mutta kuoronjohtaja, äitini täti Hilda Ekonen, inhosi äitiä jo lapsesta saakka. Joka kerta hameen pukiessani muistan äitiäni ja mietin, että nykyään hän kauneuden rakastajana olisi hyvin iloinen näistä puvuista – jopa Keski-Suomen kansallispuvusta!” kertoo Hannele Maahinen sivustolla. 

Kansallispuku on elänyt mukana historiassamme ja pitänyt sitkeästi paikkansa suomalaisessa pukeutumisessa jo yli sata vuotta. Suomalaisen kansallispuvun ensiesiintymisenä pidetään Venäjän keisariparin vierailua Suomeen 5.8.1885. Silloin keisariparia oli vastassa kansanpukujen kopioihin pukeutuneita naisia ja keisarinnalle lahjoitettiin suomalaista käsityötä täynnä oleva soutuvene, jonka soutivat paikalle yhdeksän kansanpukuun pukeutunutta nuorta neitosta. 

Suomalaisen kansallispuvun tasku.

 

Kansallispuvun ulkonäköön on vaikuttanut muodin vaihtelut, maamme taloudellinen tilanne ja elämäntapojen muuttuminen. Tähän hetkeen saavuttaessa kansallispukuun liittyy uskomaton määrä muistoja, tarinoita ja uskomuksia. 

Olin 16-vuotiaana au pair-tyttönä Lontoossa. Sain kotoa joulu-lahja paketin, jossa oli aito joulukuusi ja Munsalan kansallispuku (varmaan siksi että se oli edullinen ja sininen oli lempivärini). Kokoa oli varmuuden vuoksi ”tarpeeksi”, joten jouduin pienentämään sekä lyhentämään sitä melkoisesti. Ylpeästi kannoin sitä koko kotimatkan, läpi Ranskan, Belgian, Hollannin, Tanskan sekä Ruotsin. Olen nyt 77-vuotias ja puku on minulla edelleen (ja jopa mahtuu). On vain niin harvoja tilaisuuksia, joissa pukua voi käyttää.” - nimetön kansallispukumuistelija. 

Kirjoituksia ja kuvia voit jättää suoraan verkossa kansallispuvut.muistele.fi. Voit kertoa kansallispuvuista vapaasti kirjoittaen, runoin, valokuvin, videoin ja äänenä. Lähetä vain sellaista aineistoa, jonka lähettämiseen sinulla on oikeus ja/tai lupa. Kaikki tarinat tallennetaan Suomen käsityön museon arkistoihin tuleville sukupolville tutustuttavaksi. Sen vuoksi tarvitsemme nimesi ohella sinusta talteen myös muita ns. perustietoja, jotka jäävät ainoastaan museon käyttöön. Julkaisun yhteydessä voit valita annatko luvan julkaista muistosi muiden myös luettavaksi vai ainoastaan museon kokoelmiin tallennettavaksi. Julkinen aineisto tulee olemaan kansallispuvut.muistele.fi -sivustolla vapaasti katsottavissa ja aineistoa voidaan käyttää ja julkaista sosiaalisessa mediassa, julkaisuissa, seminaareissa, näyttelyissä ja hyödyntää tutkimuksessa. Kirjoittajien tietoja ei kuitenkaan missään tilanteessa luovuteta edelleen. Materiaali tallennetaan Suomen käsityön museon arkistoon ja aineistoa käsitellään muutenkin luottamuksellisesti tietosuoja huomioiden.

Jokaisen oma muisto ja tarina on tärkeä!

Kuvat ja teksti: Suomen käsityön museo/Suomen kansallispukukeskus ja Sari Koskinen.