Tunnelmia ja kokemuksia Tuska -festivaalilta

Luvassa oli jälleen kerran tiukkaa heviä perjantaista sunnuntaihin.

Ensimmäisen kerran vuonna 1998 järjestetty Tuska Open Air Metal Festivaali järjestettiin jälleen kerran Helsingin Suvilahdessa 1.-3.7.2016. Luvassa oli jälleen kerran tiukkaa heviä perjantaista sunnuntaihin. Bändikattauksesta löytyi moneen eri makuun niin, että ei itsellekään kaikki maistuneet. Sehän festareilla on kuitenkin ideana. On tärkeää tarjota monta erilaista yhtyettä kävijöille kuultavaksi, jotta saadaan vedettyä tapahtumaan mahdollisimman paljon ihmisiä.

Mutta se siitä. Pureudutaan nyt kuitenkin siihen, mitä kaikkea Tuska Open Air Festarilla oli tarjottavana tänä vuonna. Löytyihän sieltä alueelta muutakin aktia kuin pelkkää bändien katselua. Pari kertaa aikaisemmin kyseisellä festarilla käyneenä tuli itsekin vihdoin katsottua mitä kaikkea sieltä löytyi. Vip-alueen tsekkaaminen kuului ensimmäisiin asioihin, joita tuli käydä katsomassa. Koin kuitenkin jonkinlaisen pettymyksen sen suhteen minkälainen vip-alue lopulta oli. Alue oli melkeinpä eristyksessä yhdessä nurkassa festivaalialuetta, eikä sieltä pystynyt katsomaan esinntyjiä esimerkiksi päälavalta. Odotin kyseiseltä alueelta enemmän, mitä se lopulta oli. Käydään kuitenkin läpi kokemuksia päivä päivältä.

Perjantai

Festarialueelle tultua kaikki näytti kuten aiempinakin vuosina. Valitettavista syistä pääsin itse paikalle vasta perjantaina illalla ja Testament oli juuri aloittanut soittamaan. Vanhat ukot näyttivät olevan iskussa. Soitto toimi, mutta lavaesiintyminen ei ollut hirveästi muuta kuin seisoskelua – alkaahan se ikä tietysti painaa jo. Huolimatta siitä, Testament sai edelleen yleisön villiintymään, pitti pyöri ja heviletti heilui.  Niin vanhat kuin uudetkin biisit toimivat livenä. Kyllähän sieltä ukkojen diskografiasta klassikoita löytyy. Testamentin jälkeen oli luvassa Behemothia sekä Beast In Blackia. Harmillisesti bändit olivat samaan aikaan ja päädyin mielenkiinnosta katsomaan Beast In Blackia. Anton Kabanen on onnistunut löytämään itstelleen kovan tason muusikoita ja laulajalle täytyy antaa ehdottomasti pisteet. Kabasen pyörittämä bändi toikin pienen yllätyksen itselleni ja soittivat oikeastaan Battle Beastin biisejä. Beast In Blackin jälkeen olisi enää vuorossa Avantasia perjantain osalta. Se kuitenki tuli jätettyä väliin, ja oli aika valmistautua seuraavaan päivään.

Lauantai

Lauantai lähti käyntiin vierailulla Musamaailmaan katsomaan Anthraxista tuttua Frank Belloa juttelemassa ihmisille, sekä jakamassa nimmareita. Siitä sitten pikkuhiljaa alueelle päin jatkamaan toista päivää Tuskassa. Ensimmäinen bändi, jota tuli katsottua oli Turmion Kätilöt ja huhhuh, siinä on yhtye, joka toimii livenä hyvin. Vaikuttavan live-esiintymisen päälle äijiltä lensi osuvaa huumoria välispiikeissä. Turmion Kätilöitä en kuitenkaan kerennyt katsoa loppuun, sillä Solmusalissa oli alkamassa haastattelu Scott Ianin kanssa. Haastattelun aikana keskusteltiin muun muassa siitä, kuinka erilaista nykyään bändeillä on verrattuna Anthraxin alkuaikoihin.

Scott Ianin haastattelun jälkeen itselleni seuraava virstanpylväs oli itse Anthraxin keikka. Odotukset olivat tietysti korkealla, koska 2014 vuoden esiintyminen samalla festarilla oli kova. Odotukset eivät tietystikään menneet vikaan kovalta fanipojalta. Klassikkobiisit toimivat edelleen livenä ja saa tukan heilumaan aivan varmasti. Puhumattakaan pitistä, jota piti tietysti käydä kokeilemassa tavalliseen tapaan. Anthraxin keikan jälkeen tuli kiitää nopeasti Inferno-lavalle katsomaan itselleni Tuskan odotetuinta bändiä, Havokia. Havokin tuli esiintyä alkuperäisen aikataulun mukaan jo ennen Anthraxia, mutta muutosten takia Havok vaihtoi soittoaikoja Lord Vicarin kanssa. Coloradosta tuleva rässiyhtye soitti hyvän setin huolimatta pienistä ongelmista, kuten laulaja-kitaristin kitaran kaulan katkeaminen kesken keikan.

Havokin soiton jälkeen lauantaipäivä alkoi olla hiljalleen purkissa. Viimeisenä oli enää hurjan suosion keräänyt Ghost. Muistan nähneeni Ghostin lämppäämässä Suomessa vielä muutama vuosi taaksepäin. Nyt yhtye oli kuitenkin Tuskan lauantaipäivän pääesiintyjä, mikä on suuri harppaus eteenpäin lyhyessä ajassa. Siitä propsit Ghostille. Bändillä oli myös vaikuttava live-esiintyminen ja ottivat hyvin Tuskan yleisön haltuun.

Sunnuntai

Toisin kuin muina päivinä, sunnuntaina oli sadetta ja kylmä. Sää ei kuitenkaan tuntunt haittaavan metallikansaa. Sateesta huolimatta ihmiset jaksoivat tulla juhlistamaan metallin ilosanomaa. Pisteet täytyy antaa myös Tuskan väellä siitä, että Helsinki stage oli monen vuoden jälkeen jälleen teltassa. Mikä lienee syy, mutta tuona sadepäivänä oli helpottavaa päästä sateen suojaan, sekä katsoa samalla bändejä. Sunnuntaina tuli kierrettyä vielä enemmän aluettakin. Löytyihän sieltä saunakin kovimmille saunojille. Saunan pystyttäminen festarille ei ollut mielestäni yhtään hassumpi idea. Ehkä ensi vuonna täytyy kokeilla sitäkin.

Mennään kuitenkin sunnuntaipäivän tarjontaan. Sunnuntain starttasi päälavalla soittanut kuopiolainen Block Buster. En kuitenkaan kerennyt katsoa keikkaa loppuun sillä Inferno stagella oli aloittamassa kirkkonummelainen Nuclear Omnicide. Ihmiset jaksoivat pyörittää vielä pittiä ja moshata, vaikka varmasti parin päivän pittaaminen, moshaaminen sekä mahdolliset alkoholiannokset painoivat jo kaikkia. Pojat tuli asenteella sisään ja vetivät kovan keikan. Inferno stagelta pois tultua Helsinki stagella aloitti itselleni ennestään tuntematon Myrkur. Suoraan sanoen järkytyin aluksi, kun saavuin paikalle kuuntelemaan. Erityisesti jäin ihmettelemään Amalie Bruunin vokaaleja. Tietysti nykyään moinen ei ole niin ihmeellistä, sillä aikalailla kaikki laulutyylit alkaa olla nähty sukupuolesta huolimatta. Myrkur oli ehdottomasti mielenkiintoinen, mutta ei ollut itselleni sydäntä lämmittävin kokemus.

Myrkurin jälkeen päälavalla aloitti soittamaan jenkkiläinen Hatebreed. Sade ei näyttänyt vieläkään olevan ongelma, sillä Hatebreed keräsi hyvän määrän katsojia keikalleen. Hatebreedin keikan jälkeen vuorossa oli itselleni jälleen tuntematon yhtye nimeltä Nervosa. Nervosa on kolmesta naisesta koostuva brasilialainen rässibändi ja täytyy sanoa, että naiset vetivät asenteella ja näyttivät monelle miehistä koostuvalle yhtyeelle mallia. Tämänkin keikan näkeminen jäi valitettavasti lyhyeksi, koska toisella lavalla oli aloittamassa samoihin aikoihin Diablo. Jätkät muistuttivat jälleen itseäni siitä, kuinka paljon Suomesta tulee hyviä metallibändejä. Diablon lopetettua alkoi odotus sunnuntaipäivän ehdotonta suosikkia kohtaan. Gojira oli seuraavaksi vuorossa ja se oli myös ennen festivaalia yksi odotetuimmistani keikoista. Valitettavasti Gojira oli myös viimeinen, jonka kerkesin nähdä Tuskan sunnuntaina, sillä henkilökohtaiset aikataulut olivat mitä olivat. Children Of Bodom tuli siis missattua, mutta se ei haitannut Gojiran vetäessä yhden kovimmista seteistä Tuskassa tänä vuonna. Bändi oli itselleni vasta uusi tuttavuus ja keikka toi ehdottomasti lisäarvoa bändille.

Gojiran keikkaan päättyi siis tämänvuotinen Tuskareissuni. 2016 oli kolmas vuosi peräkkäin, kun kävin kyseisellä festivaalilla. Jokaisena vuotena on ollut hyvät bändikattaukset, sekä hyviä muistoja. Tuska Open Air Metal Festivaali on ehdottomasti kova festari ja suosittelen sitä jokaiselle hevimetallin ystävälle. Meininki on hyvä ja kaikki toimii! Siispä olen varma, että tulen ehdottomasti jatkossakin Tuskaan.