Yksikin nuori asunnoton on liikaa
Nuoret ovat yksi asunnottomien ryhmä, vaikkakin stereotyyppiset mielikuvat asunnottomista ovatkin yleensä aivan toisenlaisia. Tilastollisesti nuorten asunnottomuus on viime vuosina kuitenkin vähentynyt pitkin maatamme, näin myös Keski-Suomessa. Jos tilastoja tutkaillaan tarkemmin, on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen laatiman tilaston mukaan esimerkiksi Jyväskylässä ollut viime vuonna 21 alle 25-vuotiasta asunnotonta nuorta.
Nuorten parissa työskentelevien näkökulmasta todellisuus on kuitenkin toinen. Siksi onkin hyvä tunnistaa myös tilastoinnin sudenkuopat, nuorten asunnottomuuden ilmiön luonne ja ennen kaikkea se, että ilmiö on todellinen. Nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset kuvasivat nuorten asunnottomuutta piiloasunnottomuudeksi ja yhä enenevässä määrin kasvavaksi ilmiöksi. Eroja asunnottomien nuorten määrässä on kuitenkin havaittavissa Keski-Suomessa ilmiön keskittyessä lähinnä suurimpiin kaupunkeihin, kuten esimerkiksi kotikaupunkiimme Jyväskylään.
Nuorille asunnottomille ominaista voi olla punkkailu kavereiden sohvilla kierrellen paikasta toiseen. Virallinen osoite voi olla vanhempien luona, vaikka siellä ei varsinaisesti asuta. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi nuoren päihteiden käyttö tai muuten tulehtunut perhetilanne. Näin nuori ei siis saa itselleen asunnottoman statusta, vaikka käytännössä asunnoton onkin.
Kun seuraavan yön majoitus on epäselvä ja sohvaa joutuu vaihtamaan nopeallakin aikataululla, voi elämä käydä raskaaksi sekä kaoottiseksi leijumiseksi, jolloin kiinnittyminen mihinkään voi olla nuorelle kovinkin haasteellista. Oli kyse sitten tukitoimista, koulusta, ihmissuhteesta tai muusta. Ongelmat voivat olla kasaantuneita useammalla elämän osa-alueella, jolloin myös nuoren tuen tarve muodostuu monialaiseksi.
Nuorten asunnottomuuden taustalla olevat tekijät eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan usein monen tekijän summa. Merkittävinä riskitekijöinä voidaan tutkimuksesta kuitenkin tunnistaa mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä niihin liittyvät erinäiset lieveilmiöt. Joukossa voi olla myös nuoria, joilla ei yksinkertaisesti ole taitoa hoitaa asumiseen liittyviä asioita, ja joskus esimerkiksi kotoa saatu malli asumisesta voi olla kovinkin puutteellinen. Kuka silloin on auttamassa nuorta asumisen onnistumisessa?
Yksikin nuori asunnoton on liikaa, mutta kuinka nuorten asunnottomuutta voitaisiin sitten vähentää? Yksinkertaista vastausta tähänkään ei ole, mutta ensisijaisen tärkeää olisi mielestäni se, että nuorten asunnottomuus, riskitekijät sekä sen ominaispiirteet tunnistettaisiin mahdollisimman monella työkentällä, jotta myös ennaltaehkäisy tapahtuisi varsinaisen asunnottomuustyön lisäksi. Tutkimukseni tuloksissa korostuukin varhainen tuki sekä riskien tunnistaminen riittävän varhaisessa vaiheessa. Niiden merkitystä kuvastaakin mielestäni hyvin alla oleva opinnäytetyöstä poimittu sitaatti;
”Siinä vaiheessa, kun nuori on jäänyt asunnottomaksi, on ehtinyt tapahtua paljon asioita mihin olisi pitänyt matkan varrella tarttua.”
Nuorten asunnottomuuden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan tietämystä, nuorten ääntä, yhteiskunnallista keskustelua sekä resursseja. Ennaltaehkäisyn tulee tapahtua jokaisella työkentällä ja joidenkin kohdalla jopa jo varhaislapsuudessa, sillä myös asunnottomuus voi olla ylisukupolvinen ongelma. Asunnottomille nuorille tulisi tarjota tukea, jonka ytimenä toimii nuorten tarpeet, ikäryhmän erityispiirteet sekä sujuva moniammatillinen verkostotyö. Tärkeää olisi parantaa myös mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta asuinkunnasta riippumatta ja kiinnittää huomio siihen, että ne kulkevat rinta rinnan eivätkä sulje toisiaan pois.
Tuuteria (2014) lainaten asunnottomuus ei ole ihmisen ominaisuus vaan olosuhde, joka voi koskettaa meitä ketä tahansa. Myös nuorten asunnottomuus on olemassa oleva olosuhde, joka voi koskettaa ketä tahansa. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ja vähentämisen tulisi olla meidän jokaisen yhteinen asia. Jokaisella nuorella tulisi olla oikeus onnistuneeseen asumiseen ja tarvittaessa myös väliaikaiseen yöpaikkaan, jossa olisi turvallista sulkea silmänsä.
Opinnäytetyö on toteutettu kevään 2022 aikana ja se liittyy Kivijalka – Ground work -hankkeen nuorten asumisen tuen kehittämisen osa-alueeseen ja on osa hankkeessa tehtävää selvitystyötä.
Opinnäytetyöhön ”Nuorten asunnottomuuden ilmiö Keski-Suomessa nuorten parissa työskentelevien näkökulmasta” voit halutessasi tutustua tarkemmin tästä linkistä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060916949
Jenna Oksanen
Nivelvaiheen ohjaaja, Kivijalka – Ground work -hanke (ESR)