Monelle se voi olla kivaa, kun pääsee näkemään kavereita. Joillekin paluu koulun penkille on taas vähemmän mukavaa. Monelle nuorelle kouluun meneminen on ikävä kyllä vaikea juttu ja jännityksen paikka. Ensimmäinen koulupäivä ikinä voi jännittää tosi paljon pienen lapsen kohdalla. Lisäksi ala-asteella kuudesluokkalaiset ovat tottuneet olemaan koulun vanhempia, mutta yläasteelle siirtyessä ollaankin yhtäkkiä kaikkein pienempiä. Koulu on oikeasti aika rankka paikka nuorille, vaikka suurin osa heistä selviää siitäkin hyvin ja ilon kautta.
Koulussa moni miettii, mitenkä siellä ollaan
Ei ole helppoa löytää omaa paikkaa ja roolia, kun koulu ja kaverit mahdollisesti vaihtuvat. Siksi olisikin tärkeää, että jokaista kohdellaan kunnioittavasti ja otetaan mukaan, eikä jätetä porukan ulkopuolelle. Joillain tuntuu olevan se ajattelu, että pitää olla elämässä tai jopa koulussa ollessa jotenkin ”kova tyyppi”, jotta pärjää arjessa. Ei se kyllä niinkään mene. Ei tarvitse esittää kovapintaista, vittuilla, kiusata tai tehdä hölmöyksiä, jotta löytäisi oman paikkansa joukossa. Sillä tavalla ei tule pärjäämään aikuisten maailmassa tulevaisuudessa ja ei sillä tavalla kyllä tule pärjäämään nuoruudessakaan. Ongelmiahan siitä vain tulee, ennen kaikkea itselle. Elämässä pärjää oikeasti sillä, että on mukava. Kaikki tuntuu silloin sujuvan helpommin, kun ei tarvitse miettiä nälviviä kommentteja toiselle.
Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää, että jokaisella olisi koulussa turvallista ja ennen kaikkea mukava olla. Onneksi kouluista löytyy opettajat, koulunkäynninohjaajat ja koulunuorisotyöntekijät, joilta voi pyytää apua ja heille voi jutella. He voivat auttaa pienissä ja isommissa asioissa sekä ratkaista riitatilanteita, jos niitä ilmenee. Mikäli tilanne tuntuu lähtevän käsistä, kiusaamiselle ei tule loppua tai teot menevät rikoksen puolelle, niin ankkuritoiminta tulee apuun. Paras tapa kuitenkin välttää turhaa draamaa ja pahaa mieltä on se, että miettii itse, kuinka käyttäytyy ja sanoo myös tarvittaessa kaverille, jos hänen käytöksensä ei ole parhaimmasta päästä. Jos kohtaa jotain ikävää tai näkee, että jotakuta kiusataan, kannattaa siitä mennä kertomaan aikuiselle ja he voivat auttaa siinä hetkessä. Silti koulun ja vapaa-ajanviettopaikkojen, on ne sitten nuorisotilat, kauppakeskus, some tai ulkona, ilmapiiri on siellä käyvien käsissä. Tämä koskee niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin.
Jospa siis kaverille puhutaan ja osoitettaisiin välittämistä sillä, että jätetään turha vittuilu pois. Ylipäätään voi miettiä sekunnin verran mitä on tekemässä ja sanomassa, niin pahimmat hölmöydet ja suusta hyppivät sammakot jäävät pois. Ehkä voi jättää sen nolon kuvan tai varmistamattoman huhun jakamatta, joka tuli vastaan. Kohdellaan ihmisiä kunnioittavasti niin kasvokkain kuin somessakin. Jospa kaverille tai tuntemattomille ei aleta aukomaan päätä. Jos joskus tulee tehtyä tai sanottua typerästi, niin aina voi pyytää anteeksi.
Ollaan esimerkkejä toisillemme
Aikuinen voi taas näyttää esimerkkiä siitä, kuinka käyttäytyä ja kuinka kohdella muita ihmisiä. Ollaan nuorten tukena ja esimerkkinä sekä ei pidä unohtaa, että apua on saatavilla ja asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin, jos ongelmatilanteita ilmenee.
Ennen kaikkea koulut ovat paikka missä oppia tulevaisuutta varten, innostua ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita, jolloin helpompi löytää se oma juttu ja ammatti. Välitunnit ovat hyvä hetki vetää henkeä ja pitää hauskaa kavereiden kanssa tai löytää uusia sellaisia. Kouluvuoteen mahtuu oikeasti paljon hyvää, joten eihän hukuteta sitä negatiivisuuden alle?
Tästä aiheesta Jyväskylän Ankkuritoiminnan ja nuorisopalvelut toteuttivat toukokuussa yhteisen ”Mieti mitä sanot” -somekampanjan, joka löytyy täältä: Mieti mitä sanot -kampanja.
Otetaanhan siis tänä vuonna rento asenne ja tehdään koulusta yhdessä sellainen paikka, että siellä on mukava käydä. Huonoja päiviä saa toki olla, mutta jokainen päivä ei saa olla sellainen.
Tekemistä ja vapaa-ajanviettopaikkoja: Jyväskylän kaupungin nuorisotilat | Jyväskylä.fi
Ankkuritoiminta Jyväskylässä: Ankkuri-toiminta Jyväskylässä | Jyväskylä.fi
Teksti: Atte Kotilainen
