Ruokakassi: sosekeittoa ja sosiaalista tukea
Koronaviruksen ja poikkeustilan myötä Suomi ja koko maailma kääntyivät hetkeksi päälaelleen. Myös Jyväskylän Nuorten taidetyöpajan toiminta siirtyi etäohjaukseen ja uusia toimintatapoja alettiin luoda välittömästi. Arjentaito- ja työelämäpajojen ohjaajat käärivätkin heti hihansa ja alkoivat päivittämään pajojen toimintaa sellaiseen muotoon, että pajanuori pystyi nyt työskentelemään kotoa käsin. Yhteiset liikuntatuokiot vaihtuivat etälenkkeihin ja taiteellisempia tehtäviä toteutettiin oman kodin tarvikkeita hyödyntäen. Luovuudesta oli yhtäkkiä tullut jopa aiempaa suurempi voimavara ja ohjaajat saivat ilokseen todeta, että yllättävän iso osa työpajan toiminnasta soveltuikin myös etätyöskentelyyn.
Kuitenkin yksi pajanuorille kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä rutiini oli nyt etätyöskentelyn takia jäänyt kokonaan pois ja pajan ohjaaja Janos Lak oli huolissaan siitä, lukittautuisivatko pajanuoret nyt koteihinsa kokonaan.
”Katselin ruokakaupassa, kuinka ihmiset hamstrasivat kuivaruokaa ja vessapaperia, enkä voinut olla miettimättä, kuinka meidän nuorille oikein käy? Voimmeko me auttaa jollakin tavalla?”
Ennen poikkeustilaa Nuorten taidetyöpajan nuoret olivat saaneet pajapäivänsä aikana päivittäisen lämpimän aterian. Tämä oli ollut monelle vähävaraiselle nuorelle yksi pajatoiminnan tärkeimmistä hyödyistä. Lak alkoikin pohtia, olisiko pajanuorten ruokaluihin tarkoitettua ruokatukea mahdollista käyttää jollain toisella tapaa. Tästä syntyi ajatus pajalla viikoittain nuorille jaettavista ruokakasseista. Nuorten taidetyöpajan henkilöstö näytti idealle vihreää valoa ja Lak alkoi heti miettiä käytäntöjä projektin toteuttamiseen.
”Ensimmäinen haaste oli, että miten onnistumme saamaan niin suuren määrän ruokatarvikkeita. Ruokakauppojen kassipalveluissa oli maaliskuussa yli kahden viikon jono.”
Lak päätti toteuttaa ruokakassiprojektin käytännössä kokonaan itse. Hän alkoi suunnitella muiden ohjaajien kanssa ruokakassien sisältöjä niin, että pajanuorten toiveet ja erityisruokavaliot otettiin huomioon. Ohjaajat ilmoittivat tarvittavien ruokakassien määrän Lakille ja joka viikon maanantai hän kurvasi kauppaan ostoksille. Lak kokosi kassit Nuorten taidetyöpajan aulaan ja nuoret saivat noutaa ne sieltä ennalta sovittuna ajankohtana.
”Printtasimme joka kerta valokuvan ruokakassin sisällöstä ja laitoimme sen esille. Näin nuoret pääsivät heti näkemään, mitä kasseissa oli ja samalla heillä oli mahdollisuus halutessaan jättää osa tarvikkeista ottamatta. Nämä ylijääneet tarvikkeet annettiin muille nuorille."
Ruokakassit sisälsivät pääsääntöisesti hyödyllisiä yleistarvikkeita, kuten kuivaruokaa, kahvia, maitoa ja hedelmiä. Silloin tällöin ruokakasseihin lisättiin myös ruoanvalmistusvinkkejä. Sisällöt vaihtelivat viikoittain ja Lak saikin nuorilta paljon kiitosta niiden monipuolisuudesta. Kuitenkin ruokakasseilla oli nuorille myös sen sisältöä suurempi arvo:
”Monelle nuorelle kassin haku oli ainut poistuminen omasta asunnosta.”
Lakin mukaan tärkeintä koko toiminnassa oli, että näin nuoret saivat tavata ja keskustella muiden ihmisten kanssa. Niille nuorille, jotka eivät uskaltaneet tartunnanpelossa lähteä kotoa, kasseja vietiin sovitusti kotiovelle asti.
”Annoimme myös vinkkejä jaksamiseen korona-arjen keskellä.”
Ruokakasseja saaneet nuoret ovat olleen Lakin kanssa samoilla linjoilla. Pajanuoret kertoivat, että kassien haku on tuonut tärkeää rutiinia elämään. Monipuoliset ja vaihtuvat ruokatarvikkeet ovat olleet nuorten mukaan hyödyllisiä taloudellisesti, mutta myös uuden kokeilemisen kannalta.
”Mun kokkaustaidot on ollut tasoa nuudeli ja nyt olen oppinut tekemään uusiakin juttuja."
Tärkeimpänä pajanuoret kuitenkin mainitsivat ruokakassien mukanaan tuoman sosiaalisen ulottuvuuden.
”Ruokakassia noutaessa pääsee näkemään ihmisiä tuttuun ympäristöön edes hetkeksi. Lisäksi se on ollut vähävaraiselle iso apu ja esimerkiksi kassista saadulla kahvilla mä oon pärjännyt koko kevään."
Nuorten taidetyöpajalla ruokakasseja on jaettu poikkeusolojen aikana toiminnassa oleville nuorille kaiken kaikkiaan yhteensä noin 400 kappaletta.
Janos Lak ja Emma Ketonen
kirjoittajat toimivat Nuorten taidetyöpajan työvalmentajina