Nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ei ole sijaa kilpailuasetelmalle
Viimeaikaiset uutisoinnit nuorten pahoinvoinnista eivät ole varmasti keneltäkään jääneet huomaamatta. Vuoden 2021 joulukuussa uutisoitiin THL:n ja Kelan yhteistyönä toteuttamasta korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta, jossa todettiin joka kolmannen korkeakouluopiskelijan kärsivän ahdistuksen ja masennuksen oireista. Aiemmin kouluterveyskysely taas toi esiin nuorten laajasti kokeman yksinäisyyden. Nuorisobarometrin mukaan nuorten tyytyväisyys elämään on tutkitusti matalampi kuin koskaan ennen.
Jyväskylässä Nuorten talo -hankkeen avulla on haluttu puuttua nuorten pahoinvointiin ja syrjäytymiseen. Yhdeksi keinoksi auttaa nykyajan nuoria on nähty digitaaliset palvelut. Ovathan suomalaisnuoret digitalisuuden aallonharjalla. Tilastokeskuksen mukaan käytännössä jokaisella alle 35-vuotiaalla on älypuhelin ja he käyttävät internetiä päivittäin. Erityisesti hankkeen haluttiin kehittävän nuorten digitaalista palveluohjausta, mikä on viimeistään koronaviruksen aiheuttaman poikkeusajan pitkittyessä ollut välttämätöntä pelkästään fyysisten kontaktien välttämiseksi.
Näiden syiden vuoksi lähdin tutkimaan, mitä on laadukas digitaalinen palveluohjaus nuorille ja mitä sellaisen kehittämisessä tulee huomioida, jotta palvelun käyttöönotolle on mahdollisimman vähän esteitä kunnissa. Tutkin aihetta digitaalisen palveluohjauksen laatukriteerien näkökulmasta perehtyen jo käytössä olevien digitaalisten palveluohjaavien alustojen kehittäjien kokemuksiin.
Digitaalisen palveluohjauksen kehittäminen vaatii kokeiluhalua ja oikeaa asennetta
Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorille on jo olemassa laadukkaita digitaalisia palveluohjaavia alustoja, joita kunnat voisivat hyödyntää nykyistä enemmän. Kuitenkin nuorten tilanteeseen ja digitalisaation vaatimuksiin reagointi on koronasta huolimatta ollut hidasta. Palveluohjaavien alustojen kehittäjiä haastatellessa havahduttiin kunnissa olevan lukuisia estäviä tekijöitä digitaalisen palveluohjauksen käyttöönotolle. Heikon taloudellisen tilanteen ja hitaan reagoinnin lisäksi kunnista tuntuu puuttuvan kokeilunhalua ja oikeaa asennetta muutoksille. Kuntiin ehdotettiinkin perustettavan erillisiä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioyksiköitä kehittämistyön tueksi.
On ymmärrettävää, että digitaalisten palveluohjaavien alustojen kehittäjät näkivät selkeästi tarpeen kuntien suuntautumiselle ennaltaehkäisevämpään ja tarvelähtöisempään rakenteeseen. Ovathan nämä periaatteet myös perusta palveluohjaukselle, jossa edistetään palvelujen oikea-aikaista kohdentumista, tarjotaan asiakkaalle tarpeenmukaisia palveluja ja sovitetaan asiakkaan palvelut paremmin yhteen. Yhtenä haasteena nähtiinkin tarkkarajainen työn- ja vastuunjako kunnissa, mikä aiheuttaa vastuun siiloutumista, jolloin palveluohjauksen edellyttämä holistisuus ei mahdollistu yhteistoiminnassa eikä rakenteissa.
Palveluohjauksen vaatiessa kokonaisvaltaista ja monialaista työotetta, ei kuntien organisaatiorakenteista tunnu tällä hetkellä löytyvän sopivaa paikkaa tai kotipesää palveluohjauksen eteenpäin viemiseksi. Huolissaan oltiin siitä, kenen vastuulla on nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Tulevien hyvinvointialueiden päättäjät tulevatkin olemaan isossa roolissa digitaalisen palveluohjauksen huomioimisessa ja kehittämisessä nuorten auttamiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Tiivis yhteistyö kuntien, hyvinvointialueiden, kolmannen sektorin, rahoittajien ja digitaalisten palvelujen kehittäjien välillä on olennaista. Eikä tästä yhteistyöstä tule jatkossakaan unohtaa itse nuoria, jotka muuten on tähän mennessä kiitettävästi osattu huomioida digitaalisen palveluohjauksen kehittämisessa nuorilähtöiseksi.
Yhteistyöllä laadukaampia palveluja
Nuorten digitaalisen palveluohjauksen laatutekijät liittyvät nuorilähtöisyyden lisäksi asiakaskokemukseen, ammattilaisten osaamiseen, tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen. Ammattilaisten osaamisen parempi huomiointi voisi nostaa digitaalisen palveluohjauksen arvoa ja käytettävyysastetta. Moniammatillinen ja -alainen työ on jo tämän päivän julkisten palvelujen kehittämistrendi niin tulevaisuuden sote-keskuksissa, työllisyyden TYP-palveluissa kuin nuorten Ohjaamo-palveluissakin. Monialaisen työn tärkeydestä kertoo myös vuonna 2021 valtion KEHA-keskukseen (ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus) perustettu monialaisten palvelujen tukirakennetiimi. Digitaalisen osaamisen tulisi olla tässä monialaisten palvelujen kehittämistyössä mukana ja apuna yhä tiiviimmin.
Vaikka monialaisuuden lisäksi digitaalisuus on nykyajan välttämättömyys, tehdään sen kehittämistä sirpalemaisesti eri sektoreilla, yksittäisissä hankkeissa ja useilla eri rahoituksilla. Tämä aiheuttaa tahtomattaankin päällekkäistä työtä ja kehityksen viivästymistä. Jokaisessa tutkimuksessa mukana olleessa palveluohjaavassa alustassa oli erinomaisia laatutekijöitä, mutta laadukkaampi kokonaisuus syntyisi yhteistyöllä, verkostoitumisella ja oppien jakamisella. Yksi digitalisoinnin periaatteista onkin olemassa olevien sähköisten palvelujen hyödyntäminen, ja toinen koskee tiedon rajapintojen avaamista. Nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ei ole sijaa kilpailuasetelmalle, vaan sen on oltava meidän kaikkien yhteinen tavoite. Lisäksi kun otamme nuoret mukaan digitaalisten palvelujen kehittämiseen, syntyy nuorilähtöisiä ja nuorten näköisiä palveluita, joita nuorten on helppo käyttää.
Kirjoittaja: Jenni Uusitaival
Kirjoittaja työskenteli Nuorten talo -hankkeessa 2020-2021.
Jennin opinnäytetöhön ”Nuorten digitaalinen palveluohjaus” voit tutustua täällä:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121225354