Nuorisotyön sateenkaari

Aloitetaan uutisella, joka koskettaa nimenomaan Jyväskylän koulumaailmaa.
Nuoret kertovat homottelusta yläkoulussa: ”En uskalla kellekään kertoo, et oon lesbo” | Uutisluokka | Yle
”En uskalla kellekään kertoo, et oon lesbo” kertoi yläkoululainen, jota hirvittää ihmisten mahdollinen suhtautuminen häneen. Homo- ja transfobiset puheet ovat arkipäivää kouluissa, mikä herättää kysymyksen mistä se oikein kumpuaa? Vastaus on ikävän yksinkertainen: Yleensä malli on opittu kotoa tai somesta, jossa keskustelukulttuuri ja ajattelumallit voivat olla todella loukkaavia tai väärää tietoa ja ennakkoluuloja lietsovia. Voi puhua jopa vihapuheesta seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja siihen myös Ankkuritoiminta puuttuu.
Ankkuritoiminnan näkyvimpiä työmuotoja on laillisuuskasvatus, joka toteutetaan kouluilla. On niin sanottua stadionkeikkoja, jotka tehdään isossa salissa ja isolle yleisölle, sekä kohdennettuja oppitunteja tietyllä aiheella yhdelle luokalle tai ryhmälle. Näiden kohdennettujen oppituntien aiheina on ollut päihteet, näpistykset, some ja vihapuhe. On myös käyty puhumassa suoraan vihapuheesta seksuaalivähemmistöjä vastaan luokassa, jossa yhtä oppilasta syrjittiin ja kiusattiin todella rajusti. Muut oppilaat kärsivät sivullisina, kun heitä harmitti toisen puolesta niin paljon. ”Miksei toisen voi vaan antaa olla?” oli kysynyt yksi oppilas itkuisena, kun eräät olivat taas aloittaneet toisen oppilaan kiusaamisen luokassa. Nuori esitti tuolloin todella hyvän kysymyksen, jonka voi kysyä niin nuorilta kuin aikuisiltakin. Miksei toisen voi vaan antaa olla? Miksi ihmeessä toista pitää kiusata tai väittää, että mitä hän on tai mitä hän tuntee ei ole todellista?
”No mut mä en oo mikään vitun homo!” Kuului koulun käytävällä ja vastaavaa kuulee ihan liian usein.
Pyynnöt käydä puhumassa sateenkaarevista aiheista ja vähemmistöjä kohtaan liittyvästä vihapuheesta sekä lainsäädännöstä tulee joko koululta tai koulun oppilailta itseltään. Joskus puheet ja teot voit mennä siihen pisteeseen, että kyseessä saattaa olla esimerkiksi kunnianloukkaus ja asiaa tutkittaessa vihapuhe voisi olla jo koventamisperuste tuomiota pohdittaessa. Pointti on, että tilanteisiin puututaan ja tietoa jaetaan syystä. Faktat purkavat ennakkoluuloja, mikä edelleen vähentää mahdollista vihapuhetta ja syrjivää ajatusmallia lasten ja nuorten keskuudessa. Ankkuritoiminnan tarkoituksena on varhaisen vaiheen nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja rikosten ennalta ehkäiseminen. Tämä on yksi monista tavoista työskennellä kohti tuota tavoitetta. Ankkuritoiminta siis ennaltaehkäisee ja puuttuu tilanteeseen, kun jotain on mennyt vikaan.
Jos lapsi tai nuori joutuu elämään ympäristössä, on se sitten koulu tai koti, jossa hänen identiteettiään ei kunnioiteta, hänen tunteensa kielletään tai häntä syrjitään, niin on tilanne aika kamala. Ankkuritoiminta muistuttaa, että me emme kerkeä kaikkialle ja yritämme aina antaa työkaluja vanhemmille, jotta he voivat tukea lastaan kotona. Tässä on yksinkertainen vinkki: Hyväksy ihmiset sellaisena kuin he ovat ja älä puhu vähemmistöjä vastaan, koska voi olla, että juuri sinun lapsesi ajattelee ”En uskalla kellekään kertoo”.
Mitä muuta nuorisotyö sitten tarjoaa?
Nuorisotyö tarjoaa toimintaa, mikä tapahtuu paljon positiivisimmissa merkeissä.
Sateenkaarinuorten illat Palokan nuorisotila Nuorkkarilla
Syksystä 2021 lähtien Palokan nuorisotila Nuorkkarilla on järjestetty sateenkaarinuorten iltoja 13-17 –vuotiaille nuorille. Ensimmäisenä kautena 2021-2022 toiminta oli ryhmämuotoista, mutta seuraaville vuosille toimintaa muutettiin sateenkaarinuorten avoimiksi nuorisotilailloiksi. Tämän muutoksen tarkoituksena oli tehdä osallistumisesta helpompaa nuorille ja vähentää esteitä, kuten erillinen ilmoittautuminen ryhmään. Sateenkaarinuorten nuorisotilailloissa tehdään samoja asioita, kuin kaikille avoimissa tilailloissa: pelataan, jutellaan, kahvitellaan, syödään välipalaa, tehdään kädentaitoja, leivotaan ja kokataan, ja budjetin sen salliessa käymme vaikkapa jäätelökioskilla tai elokuvissa yhdessä. Toiminta itsessään ei siis poikkea nuorisotilatyöstä ollenkaan, kohderyhmä on vain rajatumpi.
Sateenkaarinuorten illat ovat pysyneet alun kävijäpiikin jälkeen pienimuotoisena, joskin tasaisena. Moni vakionuorista käy illoissa jo kolmatta vuottaan, mikä jo osaltaan kertoo tarinaa siitä, että sateenkaarinuorisotyölle on paikkansa Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluilla.
Nuorilta on pyydetty palautetta toiminnasta anonyymisti Osaamiskeskus Kentaurin osallisuuden kokemus-palautelomakkeella, jossa nuoret ovat arvioineet omaa kokemustaan muun muassa kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta, omien mielipiteiden ilmaisusta ja miten niitä vastaanotetaan, porukkaan kuulumisesta, omana itsenään olemisesta sekä luottamuksesta porukan sisällä. Lähes kaikki vastaukset ovat olleet yksinomaan positiivisia, eritoten “Saan olla oma itseni”-väittämän vastauksissa.
Me ohjaajat olemme havainneet paljon positiivisia vaikutuksia siinä, että nuori pääsee mukaan sateenkaarinuorisotyön pariin. Vuosien saatossa olemme saaneet olla todistamassa nuorten kasvua ja pohdintoja omasta identiteetistä sekä erilaisista tavoista ilmaista sitä, yhteisöllisyyttä, uusien kaverisuhteiden muodostumista ja vähemmistöstressin hetkellistä helpottamista, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät moninaisuutta.
Gay+ Club Nuorten talolla
Sateenkaareva vertaistoiminta sai alkunsa Nuorten talolla keväällä 2022, jolloin polkaistiin toimintaan Nuorten talon sateenkaariyhmä. Tuolloin ryhmä oli suunnattu 18-29-vuotiaille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille aikuisille. Syksyllä 2023 ryhmä nimettiin uudelleen osallistujien toiveesta Gay+ Clubiksi ja samalla ikärajaa laajennettiin 13-29-vuotiaisiin, koska haluttiin tarjota entistä paremmat mahdollisuudet sateenkaarinuorille toimintaan osallistumiseen.
Ryhmätoiminta on vapaamuotoista, arkisista asioista rupattelua kahvi- tai teekupposen äärellä turvallisessa ympäristössä. Joskus saatamme intoutua pelaamaan lauta- ja korttipelejä tai askartelemaan yhteisöllisiä taideteoksia, joskus tapaamiskerta hujahtaa pelkästään kuulumisia vaihtaessa ja uusiin kävijöihin tutustuessa.
Nuorten talon sateenkaareva vertaistoiminta on ollut suosittua toiminnan alusta pitäen ja toiminta on pitänyt suosionsa, mistä myös ohjaajina olemme ylpeitä. Ryhmään on löytänyt tiensä tämänkin kevään aikana useampi uusi nuori. Toimintaan ovat edelleen lämpimästi tervetulleita myös kaikki uudet vertaistoiminnasta kiinnostuneet nuoret ja nuoret aikuiset. Toiminnassa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita, joita on hyvä soveltaa myös omaan arkeen ja ne löytyvät täältä: Turvallisemman tilan ohjeistus - Yhdenvertaisuus.

Miksi nuoret sitten käyvät clubilla? Syitä on monia, jotka yksi tuttu nuori ystävällisesti listasi meille.
• Suvaitseminen ja positiivinen ilmapiiri
• Saman henkisii ihmisii, tilaa olla oma itsensä ja tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta laajentaa sosiaalista piiriä
• Matala kynnys tulla paikalle
• Mahtavat ohjaajat
Listan loppuun oli piirretty suloinen kissan naama, joka automaattisesti piristi työpäiväämme. Samoin teki myös kommentti “Mahtavat ohjaajat”, koska ryhmänvetäjät ovat entuudestaan tuttuja tai olemme itsekin olleet (tai yhä olemme) ohjaajina. Noh, vitsit sikseen. Tässä oli listattuna nuoren suusta (tai enemmänkin kynästä), miksi nuorisotyön järjestämä toiminta on tärkeää ja merkityksellistä. Vastaavia kohdennettuja ryhmiä ja toimintoja on aina ollut olemassa eri porukoille: on tyttöjen talo, poikien talo, monikulttuuriset ryhmät ja ties mitä ja ties kenelle. Tällainen toiminta ei ole siis mitenkään poikkeuksellista ja se syntyi nuorten toiveista ja tarpeista, kuten kaikki muukin.
On äärimmäisen tärkeää, että nuorille löytyy turvallinen ja vastaanottava paikka, jossa voi puhua vertaistensa kanssa sekä jakaa kokemuksiaan ilman pelkoa tai jännitystä siitä, että tulee jotenkin tuomituksi. Jos kokee, että joutuu olemaan piilossa, niin turvallinen ympäristö on kullanarvoinen. Uusien tuttujen ja ystävien löytäminen tuo iloa ja turvaa arkeen. Lähi- ja sosiaalisen piirin kasvaminen on aina lahja tulevaisuuteen, joka voi kantaa ja antaa tukea vuosien, ellei koko elämän ajaksi.
Ehkä nämä ryhmät ovat niitä paikkoja, joissa nuori uskaltaa kertoa itsestään.
Kuvassa:: Outi Nevalainen ja eläinlapsi Donna, Carita Hänninen eläinlapsi Tito ja Atte Kotilainen
Tekstin kirjoittivat
Atte Kotilainen, Carita Hänninen ja Outi Nevalainen (kirjoitettujen osien järjestyksessä)