Teksti: Inka Paavolainen, Micaela Palmeiro, Liisa Niemelä
Euroopan unioni tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) ei vastaa julkaisun sisällöstä
Euroopan nuorisoviikkoa vietetään 24.4.-1.5.2026. Se on Euroopan komission joka toinen vuosi järjestämä kokonaisuus, jonka tavoitteena on vahvistaa nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja aktiivista kansalaisuutta niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Jyväskylän nuorisopalveluilla on Erasmus+ akkreditointi ja Erasmus+ rahalla toteutamme kansainvälistä nuorisotyötä. Viime toukokuussa suuntasimme etsivän nuorisotyön ja Nuorten taidetyöpajan yhteiseen Erasmus+ nuorisovaihtoon Itävaltaan ja tammikuussa saimme itävaltalaiset vieraiksemme Suomeen. Pääset tutustumaan reissuihin osallistujien kirjoittamien matkakertomusten kautta.
Kirchham, Gmunden ja Salzburg
Toukokuussa suuntasimme matkamme pieneen Kirchhamin kylään, Itävaltaan. Päivät täyttyivät keskusteluista Suomen ja Itävallan kulttuureista, yhdessä tekemisestä ja uusista tuttavuuksista.
Yksi reissun kohokohdista oli vierailu Gmundeniin ja Grünbergin Treetop Walkille, jossa upeat maisemat ja vaihteleva sää tekivät päivästä ikimuistoisen.
Salzburgissa pääsimme näkemään kaupungin kauneutta ja vierailemaan monipuolisessa Haus der Natur -museossa.
Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen nuorisotyöhön ZIB Hagenmühlessä, sekä kuulimme vapaaehtoistoiminnasta Itävallassa. Nuorisovaihtojen teemana oli ”The Art of Wellbeing”. Viikon aikana pysähdyttiin myös hyvinvoinnin teemojen äärelle, kuten mindfulnessiin, ja opittiin uusia tapoja olla läsnä arjessa.
Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli kansainvälinen ruoanlaittoilta. Suomalainen makaronilaatikko herätti kiinnostusta, vaikka lopputulos ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta juuri se teki hetkestä entistäkin hauskemman.
Viikon päätteeksi koitti paluumatka, joka ei mennyt ihan suorinta reittiä. Finnairin lakkoilu laittoi suunnitelmat uusiksi moneen kertaan, ja kotimatka muistutti hetkittäin enemmän Amazing Race -henkistä seikkailua kuin perinteistä matkustamista. Reitti Kirchhamista takaisin Jyväskylään kulki muun muassa Amsterdamin ja Frankfurtin kautta, ja kokonaisuudessaan matka venyi lähes vuorokauden mittaiseksi, mutta ainakin jäi yksi tarina lisää kerrottavaksi.
Nuorisokeskus Oivanki, Kuusamo
Tammikuussa 2026 Itävaltalaiset tulivat vuorostaan nuorisovaihtoon Suomeen. Suomalaiset halusivat kokea pohjoisen kulttuurin ja luonnon ja itävaltalaiset kaipasivat kokevansa taas kunnon lumipeitteen, koska talvet Itävallassa olivat viime vuosina olleet hyvin vähälumisia. Ryhmämme kokoontui innokkaasti aikaisin aamulla bussiin, määränpäänä nuorisokeskus Oivanki.
Vaikka Kuusamo ei hirveän eksoottinen kohde olekaan, monelle meistä se silti lupasi kertaluontaisia elämyksiä; husky- ja poroajelua, lumikenkäilyä, ja tietenkin, näin suomalaisittain, avantouintia.
Irrottautuminen arjesta tekee monelle hyvää, varsinkin kun siihen yhdistetään luonnon helmassa raittiista ilmasta nautiskelu.
Bussimatka taittui mukavasti tilavassa tilausbussissa, ja ehkä ilmassa oli hivenen jännitystä niin tuttujen kuin vieraiden kasvojen kohtaamisesta.
Itävaltalaisilla oli suomalaisia huomattavasti pidempi matka. Kotikylästä piti matkata pääkaupunkiin, ja siitä lentää Helsinkiin, josta matka vielä jatkui Oulun lentokentälle. Sieltä otimme heidät matkaan mukaan.
Saapuessamme Oivankiin, matkustajat olivat pitkästä matkasta uupuneita. Onneksi meitä oli vastassa täyttävä iltapala, nopea info ja sen jälkeen, mukavat pedit.
Husky-farmilla
Seuraavana aamuna, pääsimme heti kokemaan yhden retken kohohetkistä. Bussi ajoi meidät husky-farmille, missä pakkanen nipisteli poskia ja varpaita, ja kennelit täynnä koiria ilmoitti vieraista farmin emännälle.
En ole vieläkään aivan varma oliko koirat vai itävaltalaiset innokkaampia pääsemään vetoradalle! Edes edellisen päivän pitkä reissaaminen ei latistanut tunnelmaa, vaan kaikki kuuntelivat innokkaasti ohjeistukset, sekä nauttivat rekeilyn jälkeisestä kuumasta marjamehusta.
Kun pääsimme takaisin Oivankiin, jatkoimme toisiimme tutustumista. Itävaltalaiset pitivät mielenkiintoisen esityksen itävaltalaisesta kulttuurista, ja tämän jälkeen loppuilta kului leppoisasti pöytäpelejä pelaten.
”The art of wellbeing”
Seuraavana aamuna palauduimme kahden ensimmäisen päivän jännityksestä pitämällä venyttelytuokion työntekijän vetämänä. Vaikkei kaikille shindo-niminen japanilainen venyttely ollutkaan tuttu, kaikki pääsivät hetkeen mukaan.
Hyvinvoinnin teemaan liittyen, lounaan jälkeen pureuduimme suomalaiseen Hand Of Wellness/Hyvinvoinnin Käsi-harjoitukseen, missä pääsimme kaikki tarkastelemaan oman elämän osa-alueita.
Loppupäivä kuluikin suuremmilta osin ulkona. Kyllä siinä riemu raikaa kun aikuiset ihmiset innostuvat leikkimään hippaa, pölkynkaatoa sekä telmimään pulkkamäessä!
Sunnuntai oli myös rattoisa. Päivä alkoi taidetuokiolla, jossa kaikki uskaltautuivat viemään kynän tai pensselin paperille, ja loivat upeita teoksia. Ulkoleikkien jälkeen kävimme kylillä tuhlaamassa kaikki rahat Rukan ja Riipisen matkamuistomyymälöissä.
Maanantaina leivoimme itävaltalaisia leivoksia, kuten sacher-kakun. Kaikki pääsivät osallistumaan niiden tekoon, vaikka välillä mieleen sattuikin sanonta liian monesta kokista keittiössä!
Porofarmilla vierailu
Lounaan jälkeen jatkoimme toiseen kohokohtaan: porofarmiin. Saapuessamme paikalle, ihastelimme rustiikkisia, historiallisia rakennuksia jossa on elänyt jo monta sukupolvea poronhoitajia. Poroajelun jälkeen nautimme taas kuumasta mehusta, ja saimme suun makeaksi rahkanisuilla. Poronomistaja kertoi poronhoidon arjesta, sesonkitöistä, ja porojen turvatusta, puolivillistä elämästä.
Vielä ennenkuin jatkoimme takaisin Oivankiin kuuntelemaan esityksen Erasmus-projektin kehityksestä ja historiasta, pääsimme poroaitaukseen syöttämään porovasoille heidän herkkujäkälää. Ilta päättyi vielä kotaan, jossa paistoimme muurinpohjalettuja, makkaroita ja leipäjuustoa kerman ja kanelin kera.
Valtavaara
Viimeinen päivä Oivangissa, kaunis aurinkoinen tiistai, vei tiemme lumikenkäilemään Valtavaaran huipulle. Talvinen maisema oli kuin suoraan öljymaalauksista, aurinko tuoden seesteisen kimalluksen hankien pintaan. Hetken taianomaisuuteen vaikutti myös vieraileva kuukkeli, joka rohkeana uskaltautui syömään välipalapatukoiden murusia ihmisten lapasille.
Kieltämättä, viimeinen ilta oli haikea. Kun pääsee kokemaan niin paljon uutta muiden kanssa, ventovieraasta kehittyy nopeasti ystävä, jonka kanssa mielellään soittaa pianoa, laulaa karaokea, pulahtaa avantouimaan, lähteä yön pakkaseen jahtaamaan revontulia, ja jakamaan mielen päällä sitkeästi olevia ajatuksia.
Jokaisena iltana tapahtuva korjuu, jolloin mietimme yhdessä päivän aikana kerättyjä ajatuksenjyviä, toi meitä yhteen antamalla mahdollisuuden keskustella avoimesti siitä, mikä oli haastavaa ja mikä rikastuttavaa.
Seuraavan päivän ajo takaisin Oulun lentokentälle vain nosti pintaan noita tunteita, mutta onneksi lohdutuksena on nykyajan mahdollisuudet pysyä yhteydessä netin kautta.
Kiitos vielä Support4Youth, Oivanki ja Erasmus+ upeasta kokemuksesta!
Voit lukea lisää Erasmus+ nuorisovaihdoista: Erasmus+ nuorisovaihto | Opetushallitus
