Hyvinvoinnin peruspalikoiden äärellä
Opiskelu- ja työkunnon edellytyksenä on kokonaisvaltainen hyvinvointi. Joskus jaksaminen ja pärjääminen riittää, mutta pidemmän päälle elämän ei kuulu olla selviytymistä. Meillä on oikeus voida hyvin. Vaikka kontakti opiskelijaan alkaisi alun perin poissaolojen tai itseohjautuvuuden pulmien vuoksi, kampusvalmennuksessa kehdataan ja jaksetaan pureutua ihmisen perustarpeisiin, niihin fysiologisiinkin. Kampusvalmennuksen ja koko hankkeen pohjalla on ajatus siitä, että hyvinvoinnin osa-alueiden tulee olla kunnossa ja vasta sen päälle voi rakentaa. Siitä myös hankkeen nimi, Kivijalka, tulee.
Oletko syönyt tänään koulussa, syötkö yleensä? Söitkö aamupalaa? Mitä jos käytäisiin yhdessä lounaalla keskiviikkona ja katsotaan sen jälkeen niitä lomakkeita?
Sanoit, että on ollut vaikeuksia nukahtaa. Onko se uusi asia? Voitaisiinko käydä läpi sinun päivärytmiäsi ja tarkastella, onko jotain mitä voisit tehdä jo päivällä parantaaksesi unta.
Miten meni viimeksi sinne uudelle kurssille mennessä? Kokeilitko hengitysharjoitusta, haluatko että harjoitellaan sitä vielä yhdessä tänään? Liittyen ahdistukseesi, oletko saanut käytyä juttelemassa sen työntekijäsi kanssa?
Yksinkertaisilta vaikuttavien kysymysten taustalla ovat juuri ne tärkeät perustarpeet, ja halumme tukea niiden saamisessa kuntoon. Se voi tapahtua monella tavalla. Antamalla tietoa, ohjaamalla oikeiden palveluiden äärelle, harjoittelemalla asioita käytännössä. Harva opiskelija toisaalta lähtee mielissään yhteistyöhön, jos vastassa on vain kysymyksiä esittävä valmentajatyyppi. Siksi myös kampusvalmennus on vuorovaikutussuhde, yhteinen prosessi, jossa valmentaja tukee ja opiskelija on aktiivinen toimija. Prosessiin kuuluu alkukartoitus ja tavoitteen mietintä, mutta myös tutustumista ja toiminnallisuutta: yhdessä tekemistä. Usein myös yhteisiä tapaamisia muiden oleellisten henkilöiden kanssa ja yhteydenpitoa nuoren perheeseen.
Työarjen keskellä myös kampusvalmentaja palaa aina itse omien perustarpeittensa äärelle: Maltan mennä ajoissa nukkumaan, muistan pitää tauot. Nautin ulkoilmasta, rauhoitan hermostoani kävelemällä metsässä. Pidän kiinni lounaasta ja säännöllisestä ruokailusta kiireenkin keskellä. Muistan hengittää.
Teksti: Miina Korpi
Kirjoittaja työskentelee Kivijalka – Ground work -hankkeessa (ESR) kampusvalmentajana: https://www.jyvaskyla.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/strategia-ja-kehittaminen/hankkeet/kivijalka-hanke
