Koronakevättä taltioidaan jälkipolville

"Vessapaperin hamstraaminen on saanut paljon näkyvyyttä medioissa, mutta poikkeusolojen vaikutus elämään on hyvin monimuotoista ja pitää sisällään monitahoisia ilmiöitä."

Koronaviruksen mukanaan tuomat poikkeusolot ovat nimensä mukaisesti poikkeuksellista aikaa. Viimeksi poikkeusoloissa on eletty toisen maailmansodan aikana, eli edellisestä kerrasta on ehtinyt vierähtää jo tovi. Monet ajan tuomat muutokset ja ilmiöt tapahtuvat näin ollen ensimmäistä kertaa ja Jyväskylän museoilla onkin tärkeä tehtävä dokumentoida sitä, miten koronavirus vaikuttaa elämiimme. Vessapaperin hamstraaminen on saanut paljon näkyvyyttä medioissa, mutta poikkeusolojen vaikutus elämään on hyvin monimuotoista ja pitää sisällään monitahoisia ilmiöitä.

Keski-Suomen museon museoassistentti Johanna Puhakka dokumentoi kaupungin ja sen kulttuurilaitosten koronaviestintää ja muun muassa sitä, miten poikkeuksellinen aika näkyy nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. 

- Kiinnitämme dokumentoinnissa erityistä huomiota siihen, miten koronakevät etenee, miten asioista viestitään ja millaisia uusia toimintamuotoja ja reaktioita poikkeuksellinen tilanne synnyttää kulttuurilaitoksissa. Myös museon omaa korona-arkea dokumentoidaan; olemme muun muassa kuvanneet museoiden hiljentynyttä ympäristöä, etätyötä tekevien arkea sekä etätyöpisteitä ja –palavereja. Olemme ottaneet käyttöön koronapäiväkirjan, johon museolaiset kirjoittavat omia kokemuksiaan. Lisäksi KeMu dokumentoi Keski-Suomeen palanneiden, koronakaranteenissa olevien nuorten opiskelijoiden koronapäiväkirjoja, kertoo Puhakka.

Myös Suomen käsityön museo sekä Jyväskylän taidemuseo tekevät dokumentointia koronakeväästä sekä ovat ottaneet käyttöön koronapäiväkirjan. Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahlin mukaan museo kerää tietoa muun muassa siitä, miten poikkeusolot ovat vaikuttaneet käsin tekemiseen, onko käsitöiden tekemisessä tapahtunut muutosta, onko käsityöstä ollut apua ahdistukseen ja onko vapautunut aika saanut luovuuden kukoistamaan. Aineistoa kerätään monipuolisesti muun muassa kirjoitusten, runojen, valokuvien, videoiden ja äänitysten muodossa.

Jyväskylän taidemuseo puolestaan dokumentoi sähköpostikyselyn avulla Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsenten tunnelmia ja poikkeustilan vaikutuksia taiteelliseen työskentelyyn ja talouteen. Taiteilijat voivat ilmaista ajatuksiaan myös esimerkiksi teoksella tai videolla.

- Kyselyn tarkoituksena on tallentaa tämän täysin ennakoimattoman tilanteen herättämiä ajatuksia ja sen aiheuttamia vaikutuksia taiteilijakentässä. Miten poikkeustilanne vaikuttaa työhön ja toimeentuloon? Miten se vaikuttaa taiteilijaan ihmisenä? Säilyykö luottamus tulevaisuuteen vai muuttuuko näkymä epäselväksi? Aukeaako kenties mahdollisuuksia johonkin aivan uuteen? Kyselyn kautta taidemuseo myöskin haluaa pysyä yhteydessä alueen taiteilijoihin ja kertoa, että se välittää siitä, mitä heille kuuluu, kertoo Jyväskylän taidemuseon museonvalvoja Elina Puranen.

Tietoa tuleville sukupolville

Nykyajan ilmiöiden tallentaminen on siis osa museoiden tekemää työtä. Aineisto tallennetaan museoiden omiin arkistoihin, joissa tieto on tulevaisuudessa muun muassa tutkijoiden käytettävissä. Tätä kautta poikkeuksellisista ajoista jää tuleville sukupolville tietoa.

- Tavoitteena on esittää sivuston kautta saatuja kertomuksia ja kuvia yleisölle sekä projektin oman sivuston että muiden viestintävälineiden kautta. Tekstit ja kuvat tallennetaan myös museon arkistoon tuleville sukupolville ja aineistoa tarjotaan myös opiskelijoille mahdollisia opinnäytetöitä varten, kertoo Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahl.

Pikainen vilkaisu koronapäiväkirjoihin osoittaa, että erityisesti pähkäilyä herättävät etätyöskentely ja tekniset ongelmat. Päiväkirjamerkinnöistä päätellen alun hämmennys on myöskin osin vaihtunut rutinoitumiseksi. Myös KeMun Johanna Puhakka kertoo, että aineistoa on kertynyt jo melko paljon, sillä verkossa tapahtuvan viestinnän ja toiminnan rooli on selvästi korostunut, kun tiedon tarve on suuri ja kasvokkain kohtaamisia vältetään.

- Kuluva koronakevät jättää varmasti pitkäaikaisen jäljen. Tuskinpa tulevaisuuden tutkijat tai vaikkapa museon seuraavan perusnäyttelyn tekijät voivat 2020-lukua käsitellessään sivuuttaa koronakevättä. On tärkeää, että heille jää aineistoa, jonka avulla kertoa poikkeusajan elämästä, kertoo Puhakka. 

- Tallennusta tehdessä tulee toisinaan mieleen, millainenkohan kuluva koronakevät olisi museovitriiniin siirrettynä? Millaisiin esineisiin, muuhunkin kuin vessapaperiin ja käsidesiin, poikkeuksellisen ajan kokemukset tiivistyisivät? Ehkä läppäriin ja työpöydän kaaokseen, kun kukaan ei ole näkemässä, tai niihin villasukkiin, jotka jalassa osallistui etäpalaveriin?

Lue lisää Suomen käsityön museon tallennusprojektista täältä.