Kaikki alkoi siitä, kun kaupungin edustajat halusivat keskustella aktiivisemmin Jyväskylän kansainvälisten asukkaiden kanssa ja tarjota heille toisen näkökulman kaupunkiin. Tällä kertaa ei turistin näkökulmaa vaan työelämän näkökulman. Sinä päivänä Juttuklubi Jyväskylä syntyi.
Uusin blogikirjoitus
Nimeni on Sonia Sandroni. Olen ammatiltani opettaja ja suoritin ylemmät korkeakouluopintoni kotimaassani Italiassa. Saavuin Suomeen väitöskirjaani varten ja olin tuntiopettajana yliopistossa.
Kuluneiden kuukausien kohdalla olen lukenut työpaikkailmoituksissa lukemattomia kertoja sellaisia sananparsia kuin ”tehtävässä vaaditaan hyvää suomen kielen taitoa” tai ”riittävää suomen kielen taitoa”.
Olen saanut työskennellä täällä Osaamiskeskuksessa kohta 9 kuukautta. Työmme on ollut antoisaa ja kokemusrikasta, jopa ajoittain menestyksekästä. Kun häärii päivät täällä hermokeskuksessa ja työ pyörii osaamisen ympärillä, niin viimein havahduin miettimään omaa osaamistani. Mitä minä osaan?
Meillä kaikilla on tarve tulla kohdatuksi ja halu kokea osallisuutta niin omassa henkilökohtaisessa elämässä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Me jokainen toivomme tulevamme hyväksytyiksi sellaisena kuin olemme taustastamme, ulkoisesta olemuksestamme tai statuksestamme riippumatta.
Meihin on iskostettu monenlaisia vahvaa kulttuuriperinnettä identifioivia sanontoja ja sananlaskuja, joista kaikki eivät ole välttämättä sieltä kannustavimmasta päästä.
Vai, miten tulkitsemme esimerkiksi seuraavat sananlaskut:
Vaatimattomuus kaunistaa.
Mitä minä osaan? Missä olen hyvä? Tänä päivänä suomalaisessa koulussa itsearviointia opitaan alusta lähtien. Silti on hankalaa laittaa sanoiksi omaa osaamista ja varsinkin kehua itseä.
Osaajapulasta uutisoidaan joka päivä valtakunnan medioissa. Myös Jyväskylässä sekä lähiseuduilla osaajapula on tosiasia monilla aloilla. Olemme osaamiskeskuksessa saaneet viestiä niin Jyväskylästä kuin Muuramesta, Keuruulta ja Viitasaareltakin, että työntekijöitä tarvitaan.
Aloitin Osaamiskeskuksen suomen kielen valmentajan tehtävissä heinäkuun alussa. Kesä onkin kulunut vauhdilla uuteen työhön tutustuessa.
Olen Nidhi Sachdev ja olen kotoisin Intiasta. Minulla on IT-alan kandidaatin tutkinnon ja suoritin sitä vuonna 2005 Mumbain yliopistossa. Minulla on myös 10 vuotta kokemusta IT alalta. Olin töissä IBM:ssa ja Capgeminissa Intiassa.
Kotoutumisen edistäminen on ennen kaikkea ihmisten auttamista, jotta he löytävät oman paikkansa. Se toteutuu kohtaamalla ja kuuntelemalla sekä ovia avaamalla ja rinnalla kulkemalla.
Olen työssäni saanut sekä työkaverina että asiakastyössä työskennellä hyvin erilaisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa.
Kotoutumisen edistäminen toteutuu sektorit ylittävällä yhteistyöllä ja ihmisenä ihmiselle olemisella
Mielestäni kotoutumisen edistäminen on mukaan ottamista, esimerkkinä olemista, mahdollistamista, osallistamista, kuulemista ja kuuntelemista.
Monikulttuurisuutta on ollut elämässäni pienestä pitäen ja nautin matkustelusta sekä itselleni uusien asioiden oppimisesta.
Ensimmäiset kosketukset eri kulttuureihin, kieliin ja ihmisiin koin jo paljon ennen muuttoani Suomeen.
Osaajatarinoita ja pohdintoja Maahanmuuttaneiden osaamiskeskuksesta