19.9.2018 Kuinka kotoutuja lannistetaan?
Olen töissä Jyväskylän kaupungin kotoutumispalveluissa. Tehtävämme on kolmen ensimmäisen vuoden ajan auttaa kiintiöpakolaisia ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita kotoutumaan Jyväskylään ja Suomeen.
Kolme vuotta on lyhyt aika oppia uusi kieli, uuden maan byrokratian kiemurat, ja mennä vielä elämässä eteenpäin, kun on ensin menettänyt kaiken. Monissa muissa kunnissa tämä aika ei ole edes kolmea vuotta. Kotoutumiselle voi olla monia tavoitteita, riippuen siitä kysytäänkö niistä kotoutujalta itseltään vai Suomen valtaapitäviltä. Valtion kirkkain päämäärä, jos ei synonyymi, kotoutumiselle vaikuttaisi olevan työllistyminen (ks. Valtion kotouttamisohjelma 2015: 4), myös maahanmuuttajat haluavat noudattaa tätä kotoutumisen ideaalia (ks. Rask et al. 2016: 3).
Kielen oppiminen harvoin riittää työllistymiseen, usein vaaditaan myös suomalainen koulutus. Asiakkaistani suurin osa opettelee ensimmäisen kolmen vuoden ajan suomen kieltä ja yhteiskuntatietoutta, ja kenties käy peruskoulua. Pienempi osa hallitsee suomen kielen niin hyvin, että he jo opiskelevat kohti ammattia.
Keskitytään tällä kertaa tähän pienempään asiakasryhmään. He ovat menossa vauhdilla kohti valtion kirkkainta päämäärää, työllistymistä! Yhteiskunta varmasti tukee heidän taivaltaan parhaalla mahdollisella tavalla?
Älä innostu olemaan liian aktiivinen
TE-toimiston määrittämän kotoutumisajan (yleensä 3 vuotta) aikana maahanmuuttajan on mahdollista opiskella suomen kieltä työmarkkinatuen turvin. Ammattiopinnot on TE-toimiston harkinnalla mahdollista sisällyttää osaksi kotoutumissuunnitelmaa ja kotoutumisaikaa, jolloin Kela maksaa ammattiopintoihin työmarkkinatukea maksimissaan kahden vuoden ajan.
Tämä on varsin yksinkertaista, kunnes joku innokas kotoutuja haluaa edetä hieman nopeammin, haluaa varmistaa työpaikan saannin valmistuttuaan, ja haluaa tehdä oman alan töitä opintojen ohella.
Tällaisissa tilanteissa kerron asiakkaalle, miten palkkatulot vaikuttavat toimeentulotukeen, asumistukeen ja työmarkkinatukeen. Mikä ei olekaan ihan yksinkertainen asia. Oletetaan, että asiakas ilmoittaa heti palkkalaskelmat saatuaan kaikki tulonsa Kelaan, ja vieläpä erikseen toimeentulotukeen, asumistukeen ja työmarkkinatukeen, koska eiväthän ne keskenään keskustele.
Oletetaan myös, että asiakkaalla on sosiaalityön tuen ja ohjauksen lisäksi tukihenkilö, joka pystyy konkreettisesti auttamaan asiakasta asioinneissa. Mikä voisi mennä pieleen?
Noudattaako saatuja ohjeita?
Asiakas saattaa toimittaa palkkalaskemansa heti kuin mahdollista, mutta täyttää työttömyysajan ilmoituksen väärin, koska verkkopalvelun kautta ei ole teknisesti mahdollista täyttää yhden päivän kohdalle ”opiskelu ja työ”.
Asiakas saattaa huomata jonkin menneen pieleen, kun palkkalaskelman toimittamisesta huolimatta hänen työmarkkinatukensa määrä ei ole pienentynyt. Hän saattaa mennä tukihenkilön kanssa selvittämään tilannetta. Virkailija saattaa kirjoittaa heidän kanssaan selvityksen tilanteesta. Mutta viikkoa myöhemmin toinen virkailija saattaa tästä huolimatta lähettää asiakkaalle kirjeen epäillystä etuuden väärinkäytöstä ja poliisitutkinnan tarpeesta.
Samoihin aikoihin asiakas saattaa tarjota viranomaiselle asumistuen tarkistus -lomaketta, koska hänellä on ollut niitä palkkatuloja, jotka vaikuttavat myös asumistuen määrään. Virkailija saattaa sanoa hänelle, ettei selvitystä vielä tarvita.
Puoli vuotta keikkatöiden aloituksen jälkeen tilanne saattaa olla se, että asiakkaalla on huomattava takaisinperintä työmarkkinatuesta, jota annetusta selvityksestä huolimatta ei ole voitu kohtuullistaa. Virkailijan ohjeiden noudattaminen on myös saattanut johtaa selvityspyyntöön asumistuen liikamaksuun johtaneista syistä, joka tullee johtamaan asumistuen takaisinperintään.
Mitä sanoa asiakkaalle, joka on vakuuttunut siitä, että viranomaiset haluavat hänen vain jäävän kotiin ja "alkoholisoituvan kuten suomalaiset"? Yritän vakuuttaa asiakasta siitä, ettei kukaan työntekijä henkilökohtaisesti halua hänen epäonnistuvan. Järjestelmä vain on niin byrokraattinen, että palkkatulojen ja etuuksien yhteensovittaminen on todella kankeaa. Toisin sanoen, tulen rivien välistä sanoneeksi asiakkaalle, että koko järjestelmä haluaa hänen epäonnistuvan.
Miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa?
Olen ymmälläni siitä, miten asiat pystyivät menemään näin pahasti pieleen, kun asiakas puhuu ja ymmärtää suomea, ja häntä on auttanut kaksi suomalaista työntekijää. Palkkatulojen ja etuuksien yhteensovittaminen ei ole vain maahanmuuttajien ongelma, se on myös suomalaisten etuuksien saajien ongelma.
Sen sijaan, että kaunistellaan aktiivimallin avulla työttömyystilastoja, mitä jos helpotettaisiin töiden aloittamista? Kaija Koo ei ehkä laulanut etuuksista, mutta ”miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa”?
Inka Jalava, sosiaalityöntekijä
Lähteet:
Rask, Shadia, Anu E Castaneda, Tommi Härkönen, Päivikki Koponen, Barbara Bergbom, Minna Toivanen, Raija Gould & Seppo Koskinen (2016) ”Työttömistä maahanmuuttajista suuri osa on työkykyisiä ja työhaluisia”. Julkaisussa Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 53(1), s. 3-17.
Valtion kotouttamisohjelma vuosille 2016–2019 (2015). Saatavilla <https://tem.fi/documents/1410877/3181440/Valtion_kotouttamisohjelma_vuosille_2016-2019.pdf/5d99abfe-0889-4eec-9a66-8e5bf587c1f7>, viitattu 29.6.2018.