Perhepuisto perheiden parhaaksi

Aamukahvi porisee ja vielä on hiljaista ja hämärää. Ovi kolahtaa ja sisään astuu sateesta märkä pieni punaposki. Punaposken perässä tulee vettä valuvana aikuinen. Aikuinen, joka jo silmillään kertoo, että “Ihana tulla, huh! Vihdoinkin ollaan täällä!”

Aikuinen laittaa takin naulaan ja alkaa riisua punaposkea. Eteiseen tulee myös perhepuiston työntekijä, toivottaen hymyillen hyvää huomenta. Kahvin porina on lakannut. “Mitä teille kuuluu tänään? “kysyy puiston aikuinen. 

Riisutaan vaatteet, haetaan kahvia, istutaan lattialle ja leikitään. Pikku-hiljaa ovi käy yhä useammin, päivä alkaa sarastaa marraskuun harmaudessa ja puiston tilat täyttyvät perheistä. Lasten ääni kantautuu leikin lomasta, vanhempien puheensorina täyttää tilat. Kun kaikki on paikalla, aloitetaan yhteinen piiri. Laitetaan kerhon oma nalle kiertämään ja lauletaan jokaiselle lapselle tervetulolaulu. Punaposki istuu äidin sylissä, joku vielä hamuilee leikkikaluja, yksi pieni halailee iskää. Lauletaan vielä yhdessä lasten toiveista lauluja, kokeillaan vähän myös soittimia.  Laulujen jälkeen tehdään askarteluja, muovaillaan ja leikitään lattialla. Lapset ja aikuiset yhdessä, sulassa sovussa. Kerhon kuluessa nälkä yllättää touhuilijat ja onkin aika syödä yhdessä lounas, vähän kuin kotona, mutta kerhossa. Se on parasta!

Viimein koittaa kotiinlähdön aika. Punaposkea jo väsyttää, silmät painuvat jo pukiessa kiinni. On aika nukahtaa päiväunille rattaisiin. “Nähdään ensi kerralla” huiskutetaan.  

Näin on kulunut monta päivää puistossa, itseasiassa jo neljä vuosikymmentä. Kuulumisten vaihdolla ja yhdessä ololla, pienillä sanoilla ja olkapäillä. On itketty, naurettu ja tuumailtu yhdessä. Oltu lähellä ja kuunneltu toisiamme.  Sitä varten perhepuisto on. 

Tänne saa aina tulla, täällä saa aina olla ja täällä saa aina kahvia! 

Anna Nurmesniemi 
Varhaiskasvatuksen opettaja
Mäki-Matin perhepuisto