Normipäivä Jälkkärissä

Jälkkärissä pienet koululaiset viettävät mukavaa ja toiminnallista iltapäivää koulupäivän jälkeen.

Kello 13.00 - nyt ”jälkkärihousut” jalkaan 

Tässä kohtaa päivää lasten koulupäivä vaihtuu Jälkkäri-iltapäivään.  

-Mennääks me ulos, kysytään ovenraosta.  

Kyllä mennään, niin kuin sään salliessa joka päivä. Läksyjen tekijät jäävät sisällä ja saavat apua tarvittaessa ohjaajalta. Läksyjen teko on Jälkkärissä vapaaehtoista ja toimitaan huoltajien toiveiden mukaisesti.  

Lasten tulo- ja lähtöajat kirjataan lapsilistan mukaan vihkoon. Siis, ulos! Ihana hetki haukata happea itsekin. Pelit ja leikit alkaa. Kirkkis on nyt suosittu leikki. Yyy, kaa, koo…. Etsijä laskee ja muut ryntäävät piiloon. Posket punaisena pelataan myös sählyä. Osa kiipeilee hämähäkkitelineessä ja keinuissa kilpaillaan pituushypyillä. Kuka voitti? Ahaa, tarvitaan sovittelevaa ”tuomaria”.  

-Hei! Ei voittaminen ole se tärkein juttu. Ei niin, kunhan on kivaa, vastataan kuorossa.  

Kello käy.  

-Mua väsyttää, alkaa kuulua pelaajien keskuudesta.  

Lähdetään siis välipalalle ja lepäämään. Vaatteet laitetaan naulakkoon ja jonoon järjesty!  

Lapset pesevät käsiään, saippualla ja juttelevat vielä sählypelistä.  

Välipala maistuu aina 

-Mitä toi on, kysytään välipalasta, kun edessä näkyy kaksi isoa silmää.  

-Tänään välipalalla on porkkanapölkkyjä, mansikkarahkaa, leipää ja juomana vettä tai maitoa, vastaan. 

Allergisille on omat tarjoilut. Lapset jakautuvat lampaat, ammut ja kanaset –ryhmiin ja jokainen istuu omalla nimetyllä paikallaan. Kanaset ensin leipää hakemaan. Ammut ottavat rahkaa ja porkkanapölkkyjä. Lampaat hakevat lasit ja ottavat niihin juoman.  

-Mulle maistiainen. Toi on tosi hyvää!  YÄK!, huudahdellaan. 

-Hei, ei yökitä, jos ei pidä niin pidetään omana tietona ja maistetaan vähän. Jos et pidä, voit palauttaa sen, opastetaan lapsia.  

Välipalat katoavat kuitenkin nälkäisiin suihin hyvällä ruokahalulla. Lapset palauttavat astiansa. Jonoon mennään tällä kertaa kirjain järjestyksessä. Pientä pohdintaa. Onko minun nimessäni toinen kirjain A? Jono lähtee liikkeelle ja jokainen hukkaa kiitoksen keittiönovella keittiön väelle: KIITOOOOS!  

-Olkaa hyvä, kuuluu keittiöstä. 

Lepohetki tulee tarpeeseen 

Jälkkäritilassa odottavat säkkituolit ja jumppapatjat. Surullisen kuuluisa, mutta niin tarpeellinen 15-20 minuutin lepohetki voi alkaa. Kenenkään ei ole pakko nukkua.  

-Otetaanko ”piikkipallot”, kysytään. 

Ei tänään. Rentoutusmusiikki ja terapiapallot olisivat olleet mieluisat, mutta tänään on vuorossa ohjaajan lukema satu. Se toimii - hiljaisuus ja rauhallisuus tarttuu lapsesta toiseen. Kuitenkin kuvat pitää nähdä. Satu herättää myös kysymyksiä ja keskustelua lopuksi. Miksi se ankanpoika oli niin ruma? Onneksi olemme niin erilaisia ja kuinka kaunis joutsen siitä tulikaan.  

-Joko lepohetki loppuu, kysytään hämmästyneenä.  

Siivotaan patjat pois ja osa saa jäädä vielä halutessaan vielä makoilemaan säkkituloleihin.  

Folioeläinten askartelua  

Alkaa folioeläinten maalaus.  

-Mulla on myrkkykäärme. Hei, minkä värinen toi mamba käärme on? Vihreä, minä haluan tehdä vihreän käärmeen, alkaa toiveiden esittäminen.  

Se käy. Haemme ipadit ja etsimme oman eläimen kuvaa. Moni löytää eläimensä. On kissoja, hiiriä, norsuja, käärmeitä, hylkeitä jne.  

-Mulle tuli tosi huono.  No, ei tullut. Sulla on tosi hieno!, kuuluu touhujen keskeltä. 

Eläimistä tuli mahtavan erilaisia, lapsen tekemän näköisiä.  

Ja leikit jatkuvat 

-Ollaan limaa, ehdotetaan. 

Lima ryömii lattialla ja yrittää ottaa toisia kiinni, rajatussa tilassa.  

-Sain, sut. Et saanut. SAIN! ET! SAINHAN!!  

Itku. Mennäänpäs yhdessä juttelemaan tuonne rauhalliseen tilaan asiasta. Rauhoitutaan. Kumpikin kertoo versionsa ja sovitellaan. Saat anteeksi ja halaukset päälle. Takaisin leikkiin mukaan ja hauskuus jatkuu.  

Sitten on aika siivota - yhdessä. Jokainen siivoaa leikkinsä. Askartelusta jääneet siveltimet ja värikupit pestään. 

Ulkoilua päivän päätteeksi 

Puhelin pirisee.  

-Pitääkö mun lähteä taksipaikalle, hakeeko iskä mut sieltä, kysytään. 

-Kyllä, laita repunvetskarisi kiinni, ettei tavarat tipu matkalla. Hyvää kotimatkaa, toivottelen. 

Noin klo 16.00 lähdetään loppujoukon kanssa ulos. Reput otetaan mukaan, koska sieltä alkaa kotimatka viimeistään klo 17.00. Kaikki käyvät vessassa, pukevat ja yhdessä lähdetään eteisestä ohjaajan/ohjaajien kanssa ulos. Hanska hukassa. Etsitään, ei meinaa löytyä. Patterin välissä, homma jatkuu. Oho, verta nenästä! Yksi ohjaajista jää lapsen kanssa sisälle. Niskaan laitetaan kylmää pyyhkeen sisässä ja tuppoa nenään, sekä puristetaan nenänvarresta. Välillä niistetään ja seurataan vuota. Vuoto tyrehtyy. Hetki ihmetellään ja sitten ulos, mutta ollaan hissukseen.  

-Hei, tulin hakemaan lapsenlastani, kysytään portilta.  

-Hei, tuolla hän on metsänlaidassa majan rakennuspuuhissa. Tänään hänelle tapahtui pieni nenäverenvuoto. Siitä selvittiin säikähdyksellä. Päivä on muuten sujunut hienosti, vastaan hakijalle.  

-Toi on mun pappa, haettava esittelee.  

-Kiva tavata, näytäpäs papalle missä on sinun reppusi, niin pääsette kotimatkalle. Joo, huomiseen, huikkaan.  

Huomenna on ihan uudet ”kujeet”. Pikkuhiljaa piha tyhjenee. Takaisin sisälle vähän enne viittä ja omat tavarat kaapista mukaan. Suljen oven ja kotimatkalle. 

 

Pia Järvinen
Jälkkärin vastuuohjaaja