Hyppää pääsisältöön
Kuva
Näkymätön tyttö / Kuutti Terävä
Kun oppilas ei tule kouluun - poissa silmistä, mutta ei poissa mielestä."
Kuva
Näkymätön tyttö / Kuutti Terävä

Kasvun ja oppimisen blogissa käynnistyy kolmeosainen kirjoitussarja “Kun oppilas ei tule kouluun – poissa silmistä, mutta ei poissa mielestä”. Miten koulua käymättömät lapset ja nuoret voidaan saada takaisin oppimisen pariin. Ensimmäisessä kirjoituksessa Jyväskylän Kukkulan koulun varajohtaja, konsultoiva erityisopettaja Nea Porsanger-Rintala kuvaa koulupudokkuuden problematiikkaa sekä sen ehkäisemiseksi tehtyä kehittämistyötä Jyväskylässä. 

Koulua käymättömät oppilaat, koulupudokkaat, pinnarit, koulufoobikot, NEET-nuoret - rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kouluakäymättömät lapset ja nuoret - teema on tällä hetkellä näkyvästi esillä koulumaailmaa koskevassa keskustelussa mediassa ja meidän asiantuntijoiden keskuudessa. Ilmiö ei ole syntynyt yhtäkkiä eikä missään tapauksessa ole paikallinen tai edes kansallinen. Trendi koulupudokkuuden ja poissaolojen määrän lisääntymiselle on ollut nouseva viimeisen kymmenisen vuotta. Ilmiö on myös kansainvälinen ja koskettaa suurta osaa länsimaisia koulujärjestelmiä. Ilmiön näkyväksi tuleminen on todella tärkeää, jotta asiaan ryhdytään paneutumaan sen vakavuuden edellyttämällä tavalla. 

Jyväskylä on vahvasti mukana valtakunnantason kehittämistyössä 

Omassa työssäni Kukkulan koululla olen aitiopaikalta seurannut trendin kehittymistä. Olenkin todella iloinen, että vihdoin on herätty ymmärtämään laajemmin, kuinka vakavasta ja monisyisestä ilmiöstä on kysymys. Koulupudokkuus nousi valtakunnantasolla näkyväksi aiheeksi vahvasti VIP-verkoston rakentumisen ja sen puitteissa alkaneen työskentelyn myötä.

Valtakunnallinen huomio on jo nyt tuottanut ilmiötä koskevaa tutkimusta, hankkeita ja toimintamalleja. Jyväskylän kaupunki lähti keväällä 2019 valtion hankerahoituksen turvin mukaan kehittämistyöhön koulupudokkuuden ehkäisemiseksi. Kannustaen kouluun -hankkeen tavoitteena on rakentaa Jyväskylän kouluille yhteinen toimintamalli koulupoissaolohin puuttumiseen sekä löytää interventiotyökaluja, niitä käytännön keinoja ja toimia, joihin ryhdytään siinä vaiheessa, kun mallin mukaisesti on todettu poissaolojen lisääntyneen ja lähdetään miettimään mitä seuraavaksi. Esimerkiksi pelkkä palaveri tai lastensuojeluilmoitus eivät auta, vaan täytyy olla olemassa myös keinoja, mitä tietynlaisen poissaolokäyttäytymisen kohdalla lähdetään konkreettisesti tekemään. Uusi toimintamalli on osa Jyväskylän perusopetuksen 2019–2023 oppimisen tuen kehittämissuunnitelmaa

Milloin puhutaan koulua käymättömyydestä? 

Koulusta kieltäytymisellä (school refusal), tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsi kieltäytyy menemästä kouluun ja tästä aiheutuu usein pitkiä poissaoloja. Lapsi saattaa viettää koulupäivät kotona, usein vanhemmat tietävät tilanteen ja ovat yrittäneet saada lapsen käymään koulua. Lapsi voi kieltäytyä menemästä kouluun erilaisten psyykkistem ja/tai neuropsykiatristen syiden tai tunne-elämän vaikeusten takia, esimerkkinä yleistyneet ahdistuneisuus ja pelot, jotka liittyvät usein sosiaalisiin tilanteisiin, kiusaamiseen ja yksinäisyyteen. Myös tekemättömät tai kasaantuneet koulutyöt voivat aiheuttaa ahdistusta.

Lintsaamisessa (truancy) oppilas kokee, ettei koulu tarjoa “syitä” tulla kouluun tai lintsaamisen aiheuttaa motivaatiotekijät. Motivaatioon voi vaikuttaa esimerkiksi yleinen kokemus siitä, ettei koulunkäyminen ole hyödyksi ja muut kuin kouluun liittyvät tekijät lapsen elämässä tarjoavat enemmän tarttumapintaa (kiinnittymättömyys). Nämä oppilaat saattavat myös viettää päiviään koulun tiloissa, mutta eivät osallistu oppitunneille. Usein käyttäytymisessä näkyy myös vahvasti omaehtoisuus.

Koulusta vierottamiseen (school withdrawal) liittyvät poissaolot johtuvat usein vanhempien tai perheen tarpeisiin liittyvistä tekijöistä. Esimerkiksi perheen kokonaistilanne tai vanhempien oman hyvinvoinnin haasteet estävät lasta lähtemästä kouluun. Lasta saatetaan tarvita esimerkiksi hoitamaan pienempiä sisaruksia.

Kun puhutaan kouluympäristön syrjäyttävästä toiminnasta (school exclusion) tarkoitetaan sillä tilanteita, joissa koulu siirtää tai pakottaa (mahdollisesti yhteistyössä huoltajien kanssa) lapsen opiskelemaan kotona esimerkiksi aggressiivisuuden takia. Nähdään, ettei lapsen koulunkäyntikyky riitä koulussa läsnä olemiseen. Joskus esimerkiksi hyvässä tarkoituksessa toteutetut ”sairaslomat” voivat johtaa pitkiin poissaoloihin ja palaamisen kynnys jakson jälkeen nousee liian korkeaksi. Myös kouluympäristöön liittyvät tekijät voivat estää nuorta tulemasta kouluun. Tällaisia ovat esimerkiksi tuen palveluiden riittämättömyys tai toimintakulttuurin haasteet (ns. poislaittamisen kulttuuri). Lähde: Berg, 1997–2002.

Kouluakäymättömän lapsen tilanne on usein kuitenkin monen tekijän summa ja vaikuttaa aina koko perheeseen. Stressi oman lapsen kouluakäymättömyydestä vaikuttaa voimakkaasti myös huoltajien arkeen päivittäisessä elämässä. 

Miksi kouluun on vaikea mennä (Kearney 2018)

Poissaoloihin mahdollisesti vaikuttavien taustatekijöiden nelikenttä

•    Tarve välttää kouluun liittyviä kielteisiä tunnetiloja tai tilanteita tai oppilaan yleisesti ahdistunut/ masentunut olo 
•    Tarve välttää epämiellyttäviä sosiaalisia- ja/tai arviointitilanteita
•    Tarve hakea huomiota läheisiltä 
•    Tarve hakea tuntuvasti palkitsevia tilanteita koulun ulkopuolelta

Kukkulan koulun varajohtaja, erityisopettaja 
Nea Porsanger-Rintala 

Kukkulan koulu on sairaalakoulu ja yksi Jyväskylän kaupungin perusopetuksen kouluista. Opetuksen järjestämisen lisäksi Kukkulan koulu toimii osaamiskeskuksena, joka tarjoaa ohjausta, konsultaatiota ja koulutusta koulunkäyntiin ja sen haasteisiin liittyvissä kysymyksissä.