Hyppää pääsisältöön
Kuva
Nalle roikkuu pinkissä repussa
Älä stressaa etukäteen niin paljon kuin minä tein."
Kuva
Nalle roikkuu pinkissä repussa

Hei sinä tulevan eppuluokkalaisen vanhempi, 

Kohta on edessä se, mitä perheenne on odottanut pitkään: Koulu alkaa.

Itse olin vuosi sitten samassa tilanteessa, ja mielissäni pyöri paljon ajatuksia. Lapseni odotti koulun alkua innoissaan. Silti mietitytti, miten se sujuisi. 

Lapseni keskittyi miettimään, ketä samalle luokalle tulisi, millaisen koulurepun hän haluaisi, mitä välitunnilla tehdään ja onko kouluruoka hyvää. Itselleni koulun alku oli kuin musta aukko, jonne piti sukeltaa aika yksin. 

Poikani aloitti päiväkodin 1-vuotiaana. Kun esikoulun ovi sulkeutui viimeisen kerran, oli olo hämmentynyt. Päivähoito oli ollut iso tuki arjessa. Olin tottunut nimikoimaan vaatteita ja pesemään kuravaatteita. Vaikka se välillä raastoi hermoja, tiesin tarkalleen, mitä päiväkotiin piti tuoda syksyisin. Olin tottunut kuulemaan lapsen kuulumisia joka päivä. Koulun alku oli mysteeri.  

Annan sinulle neuvon: Älä stressaa etukäteen niin paljon kuin minä tein.

Ensimmäisenä koulupäivänä kaikkein tärkeintä on saada lapsi kouluun ajoissa ja iloisena itsenään. Koulu kyllä ohjeistaa jatkosta. Stressin sijaan keskity keskustelemaan lapsesi tunteista ja tukemaan häntä. Luo alusta alkaen hyvä yhteistyö opettajien ja toisten vanhempien välille. Muodostatte verkoston, josta tulee lapsesi tuki ja turva vielä pitkään. 

Tutustu myös lapsesi kavereihin. Ehkä joku päivä, kun joku heistä tarvitsee kodin ulkopuolista aikuista, hän uskaltaa uskoa sinulle tärkeän asian. Toivot varmasti, että muut vanhemmat olisivat läsnä myös sinun lapsellesi tarvittaessa.  

Uskon, että kaikki vanhemmat miettivät, pärjääkö lapsi riittävän hyvin ja miten hän suoriutuu suhteessa muihin. Älä vertaile kuitenkaan liikaa. Jos lapsellasi on haasteita jossain asiassa, pyydä tarvittaessa ajoissa apua. Jos lastasi kiusataan tai lapsesi kiusaa muita, ota asia heti vakavasti, ja ole yhteydessä opettajaan. Asiat saadaan paremmin selvitettyä, mitä aiemmin asiaan puutut. Älä jää asioiden kanssa yksin. 

Muista, että kaikilla on omat haasteensa, eikä koulu ole kilpajuoksuareena. Joku on tottunut liikkumaan yksin ulkona jo ennen kouluikää. Toinen arkailee koulumatkan kulkemista pitkään. Yksi unohtaa koulurepun koulun pihalle, hävittää kännykkänsä ja koulukirjansa ekalla viikolla ja tulee kotiin joka päivä jonkun toisen housuissa. Toinen taas on säntillinen tavaroiden kanssa, mutta hänellä on haasteita tutustua uusiin kavereihin. 

Suurin osa lapsista kadottaa ja unohtaa tavaroita kouluun. Anna armoa ja aikaa itsellesi ja lapsellesi. Eppuluokkalainen joutuu kantamaan paljon vastuuta suhteessa aiempaan. Se ei tapahdu hetkessä.

Vanhemmalle muutos voi olla hermoja raastava. Laske kymmeneen, kun kolmas pipo häviää ja joudut taas kaivamaan kukkaroa. Rohkaise lasta kerta toisensa jälkeen. Muistuta asioista. Vastaa puhelimeen, kun se taas kerran soi. Luo ajoissa rajat ja opeta tekemään läksyt ajoissa. Muista, että lapsi tarvitsee eppuluokalla paljon lepoa ja unta. Aivot käyvät mielettömillä kierroksilla. 

Yritä itsekin levätä tarpeeksi. Alkuun saattaa tuntua siltä, että kaikki aika menee uuden opetteluun ja Wilman tarkkailuun. Muista kuitenkin, että muutkin ovat samassa suossa. 

Jos olet myöhässä oikeankokoisten suksien hankkimisessa ja unohdat joskus pakata lapsellesi mukaan liikuntavarusteet, älä soimaa itseäsi liikaa. Ensimmäinen luokka on vähän kuin harjoitusvuosi kohti kouluelämää.

Saat kompuroida, lapsesikin saa. Opitte paljon ekaluokan aikana. Seuraavana keväänä voi tuntua uskomattomalta, että eppuluokka alkaa olla ohi. Sinulla saattaa olla uusia harmaita hiuksia, mutta kehitytte lapsenne kanssa vuoden aikana valtavasti.  

Kaikki mahdolliset tsempit toivottaen,

Saija Vartiainen-Räsänen 
Yhden tulevan tokaluokkalaisen äiti 

Tätä avointa kirjettä varten olen kysynyt kokemuksia myös muilta tulevilta toppuluokkalaisilta ja heidän vanhemmiltaan sekä poikani opettajilta.