Kasvun ja oppimisen blogi: Satumaailmassa kaikki on mahdollista 

Valtakunnallista Satupäivää vietetään 18.10. Merkkipäivä on oiva tilaisuus istahtaa yhdessä uusien ja vanhojen satujen äärelle. Sadut tuovat arkeen ihmettä ja iloa sekä antavat monenlaisia aineksia tunnetaitojen harjoitteluun.

Satu on jaettu perinteisesti kahteen tyyppiin: kansansatuihin ja taidesatuihin. Kansansadut on puolestaan luokiteltu eri alalajeihin, joita ovat mm. eläinsadut eli faabelit ja ihmesadut eli ”oikeat sadut”. Ihmesatuja ovat esimerkiksi klassiset prinsessasadut, joissa on mukana ihmeellinen tekijä, kuten taikaesine tai puhuva eläin. Legendoissa on mukana kristillistä ainesta, novellisaduissa puolestaan käsitellään kuninkaallisten avioliittoasioita ilman yliluonnollisia ihmeitä. Kansansatuihin kuuluvat myös pilasadut, kuten tarinat hölmöläisistä. (Apo 2018, 16-17.) Kansansaduista on perinteisesti ajateltu, että ne ovat toistuneet eri versioina ympäri maailman, eri kulttuureissa ja syntyneet suullisena kansanperinteenä.

Taidesadut ovat puolestaan jonkun tunnetun kirjailijan kynästä, kuten H. C. Andersenin ja Beatrix Potterin sadut. Satuja on alettu tutkia tieteellisesti vasta 1800-luvun loppupuolella, sillä pitkään satuja pidettiin vain ”akkojen höpinöinä”. Ihmesatujen osalta on tutkimus paljastanut, että kansankertojat ovat voineet käyttää kirjallisia lähteitä, joten se, mikä on ns. todellista kansanperinnettä ja mikä sepitettä, on pitkään ollut satujen tutkimuksen suuri kiistakysymys. (Apo 2018, 14, 18.) 

Tarvitaanko satuja?

Erityisesti neljä-viisivuotias alkaa innostua saduista ja jaksaa jo keskittyä kuuntelemaan hieman pidempää tarinaa, mutta sadut sopivat kyllä kaikenikäisille. Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen kannustaa lukemaan satuja, sillä niiden pidempi muoto ja rikas, rönsyilevä kieli ruokkivat mielikuvitusta enemmän kuin lyhyet tarinat.

Heikkilä-Halttunen ja tutkija Hilkka Ylönen listaavat runsaasti myös muita satujen hyviä vaikutuksia. Sadut voivat olla terapeuttisia: lapsella ei ole ehkä omia sanoja kertoa olostaan mutta sadun kuuleminen ja pohtiminen auttaa häntä työstämään tunteitaan – sadut siis auttavat tunnetaitojen kehittymisessä. Lapsi alkaa 5-6-vuotiaana erottamaan mielikuvitusmaailman ja todellisuuden toisistaan ja ymmärtää, ettei jättiläinen oikeasti syönyt lasta tai ettei ihmistä todella voi taikavoimilla muuttaa kiveksi vaan satu tapahtuu kuvitellussa maailmassa (Ylönen 2000, 40.) Lapsi voi siten sadun äärellä turvallisesti kokea pelottavia ja ahdistavia tilanteita, kunhan ne eivät ole liian ahdistavia. Sadut myös lohduttavat, rohkaisevat sekä auttavat asettumaan toisen asemaan, pohtimaan sosiaalisia suhteita sekä oikeaa ja väärää ja tukevat itsenäistymisessä. 

Satujen mustavalkoisuus (hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja) ja toistuva, ennalta arvattava rakenne - hyvä ja paha taistelevat ja lopulta hyvyys voittaa - on lapsesta turvallista ja tyydyttävää. Usko oikeudenmukaisuuteen vahvistuu. Myös toiveet ja haaveet pääsevät laukkaamaan satutantereilla: sadun maailmassa pienikin voi olla sankari. Sanavarasto karttuu, keskittymiskyky harjaantuu sekä omat mielikuvituksen harjoittamisen ja tarinankerronnan taidot saavat mallia ja pääsevät alkuun. (Heikkilä-Halttunen 2015, 96, 101-102; Ylönen 2000, 27-29.) 

Saduissa on myös muunlaista vetovoimaa. Satukirjailija Leena Laulajainen näkee sadun ihmeenä ja arjen yläpuolelle nousevana: ”Satuun kuuluu odotus, jännitys, kupliva nauru ja myötätuntoiset kyyneleet, mutta myös lumous ja kimallus. Satua ei ehkä lainkaan pitäisi asettaa suurennuslasin alle.” (Laulajainen 2009, 49, 56.) Satua saa ja voi silti käyttää eri tavoin lapsien kanssa, se ei työstämisessä menetä hohtoaan. Hyviä vinkkejä löytyy esimerkiksi teoksesta Aerila & Kauppinen (toim.) Kirjasta kaveri – sytykkeitä lukijaksi kasvamiseen (2021). 

Mitä voisi lukea saduksi eri-ikäisille?

Kun etsii yhdessä luettavaa, voi tulla kirjaston satuhyllylle (kirjastoluokka 85.12) ja ryhtyä ihmettelemään, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Yhdessä kannattaa lukea vielä senkin jälkeen, kun lapsi oppii itse lukemaan: aikuisen lukiessa lapsi pääsee kuulemaan tarinaa, joka saattaisi olla itselle liian pitkä tai haastava lukea. Samalla voi jutella tarinan herättämistä ajatuksista, ja miettiä vaikkapa sitä, voisiko vanhan sadun kertoa uudella tavalla. Aikuisen kanssa jaettu hyvän mielen hetki on varmasti tärkeä kaikenikäisille lapsille, myös tunnemylläkkää elävälle nuorelle.
Monet kansansadut elävät uutta tulemistaan elokuvina ja suoratoistosarjoina ja siten ovat tuttuakin tutumpia.

Lisäksi kannattaa ennakkoluulottomasti tarttua kotimaisiin klassikoihin: esimerkiksi Topeliuksen, Anni Swannin ja Raul Roineen teoksiin. Ansioituneita satutaiteilijoita ovat lisäksi mm. Hannele Huovi, Maria Vuorio, Leena Laulajainen, Kaarina Helakisa, Päivi Alasalmi ja Marjatta Kureniemi, muutama mainitakseni. Klassiset saturomaanit, kuten Janssonin Muumi-kirjat, Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Peppi-kirjat sekä Karjalaisen Uppo-nallet ovat verratonta luettavaa alakoululaisille ja eskareille.

Uutuuksista nostaisin esille esimerkiksi Nuku hyvin – iloisia iltasatuja pienille -teoksen, johon on koottu uusia satuja 19 kotimaiselta kirjailijalta. Riemullisia kertomuksia sisältyy myös Norolan ja Kivelän Hulluja satuja ja Täysin hulluja satuja -teoksiin. Pinnalla ovat lisäksi erityiset nukahtamiseen ja rentoutumiseen liittyvät kirjat, kuten Kubicek Boyen Unisatuja.

Lisää satuideoita lapsille ja nuorille löydät Keskikirjaston verkkosivujen vinkkilistoissa: Lapsille – Satumaa kutsuu ja Nuorille – Satumaista luettavaa. 

Lukemista lapsille vinkkilista

Lukemista nuorille vinkkilista

Iiris Nevalainen
kirjastovirkailija
Kohdennetut palvelut, lapset ja nuoret / Jyväskylän pääkirjasto

Lähteet: 
•    Apo, Satu (2018) Ihmesatujen historia. SKS.
•    Heikkilä-Halttunen, Päivi (2015) Lue lapselle. Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena.
•    Laulajainen, Leena (2009) Sanan Taika. Esseitä ja artikkeleita. Books On Demand.
•    Ylönen, Hilkka (2000) Loihditut linnut. Satujen merkitys lapselle. Tammi.