Kaupungin omistamat luonnonsuojelualueet

Seuraavassa esitellään kaupungin omistamalla maalla olevat luonnonsuojelulain 24 §:n nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet, yhteensä 118,6 ha. Kunkin kohteen otsikkonimeä klikkaamalla pääset kaupungin karttapalveluun, josta ilmenee ao. kohteen sijainti.

HAUKANNIEMI (8,1 ha)

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlakohteena rauhoitettu Haukanniemen luonnonsuojelualue työntyy rauhallisena niemenä Kortepohjasta Tuomiojärveen. Alueen metsissä on järeitä mäntyjä ja lehtikuusia ja nuorempaa lehtipuustoa. Lehtometsissä vallitsee jopa viidakkoinen tunnelma ja lehtopensaita kasvaa runsaasti. Haukanniemen lehdosta on löydetty myös alueellisesti uhanalaista lehtonokkasammalta. Haukanniemessä on esteetön luontopolku, tiheä polkuverkosto ja niemen kärjessä on nuotiokatos.

Kartta Haukanniemen sallituista pyöräilyreiteistä (pdf)

HAUKKALANTIEN LEHTO (1,0 ha)

Haukkalantien varren yleensäkin hyvin lehtopohjaisesta metsäalasta on sen lehtipuuvaltaisimpaan kohtaan erotettu pieni luonnonsuojelualue, jonka puuvartisia kasveja ovat mm. lehmus, näsiä, punaviinimarja, koiranheisi ja lehtokuusama sekä ruohovartisia mm. mustakonnanmarja, lehto-orvokki ja kevätlinnunherne. Lehdon yläpuolella on kuusivaltaista vanhaa metsää. Eläimistä liito-oravan tiedetään asustelevan alueella.

HAUKKALAN LÄHDE (1,0 ha)

Haukkalan lähteen luonnonsuojelualue perustettiin osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaa ”Luontolahjani satavuotiaalle” täydentämään Haukkalantien lehdon suojelualuetta. Haukkalan lähde on suosittu vedenottopaikka.

HÄMEENLAHTI (9,7 ha)

Hämeenlahti on linnustollisesti merkittävä ruoikkoinen lahti, jota reunustavat metsäluhdat ja tulvametsät. Alueen rantametsät ovat lehtipuuvaltaisia, ja pitkälle lahonnutta puustoa on runsaasti. Alueella sijaitsee kaupungin ylläpitämä lintutorni, jolle johtaa polku Salmirannantien kääntöpaikalta. Hämeenlahden alue on rauhoitettu osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaa ”Luontolahjani satavuotiaalle”. Se on myös osa valtakunnallisesti tärkeää lintualuetta (FINIBA).

ISO HAAPASAARI (24,6 ha)

Vaajakosken Haapaniemen lounaislaidalla sijaitsevan Haapasaaren metsä on sikäli poikkeuksellinen, että sen alasta merkille pantavan suuri osuus on pelkästään lehtipuuta - koivua, leppää, haapaa, pihlajaa - kasvavaa. Kuivimmilla lakialueilla vallitsee mänty, ja lounaiset kallio- ja kivikkopohjaiset maat ovat puhdasta männikköä; vanhaa ylispuuta ja nuorta aluspuustoa. Noin kilometrin pituisella suojelualueella on leveyttä runsaat 200 metriä.

Niin länsi- kuin itälaidankin alavilla paikoilla rannan tuntumassa on lehtomaista kangasta ja pieniä lehtoaloja ja yksittäin selkeitä lehdon kasvilajeja: mustakonnanmarja, punaherukka, kevätlinnunherne, koiranheisi, lehtokuusama, kurjenkello ja rauhoitettu valkolehdokki. Rantapuustossa on jokunen tervaleppä ja iso raita, länsirannalla pieni haavikko.

Alueella on noin 2,5 km:n pituinen Ison Haapasaaren luontopolku ja sen varrella nuotiokehällä varustettu taukopaikka. Veden läheisyys on merkittävä virkistyksellinen lisäarvo. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 2013.

KUIVANIEMI (7,0 ha)

Kuivaniemen alue Nenäinniemessä on Päijänteeseen rajautuva kivikkoinen, jyrkkä rinnemetsä. Ylärinteet ovat havupuuvaltaisia ja rantapuusto lehtipuuvaltaista. Iäkkäässä puustossa on paljon lahopuuta. Metsätyypiltään alue on lehtoa ja lehtomaista kangasta, ja alueella kasvaa mm. lehtokuusamaa, näsiää, mustakonnanmarjaa ja kevätlinnunhernettä. Kuivaniemen alue on rauhoitettu osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaa ”Luontolahjani satavuotiaalle”. Se on myös osa valtakunnallisesti tärkeää lintualuetta (FINIBA).

KÄRPPÄKIVEN LEHTO (0,5 ha)

Vajaan hehtaarin laajuinen hieno Kärppäkiven lehto sijaitsee Säynätsalossa Muuratsalon saaren koillisrannalla Kontinvuoren alarinteillä rajautuen alaosastaan Päijänteen rantaa seurailevaan Kortepellontiehen.

Kalliomaastojen ympäröimässä painanteessa, lähteestä alkunsa saavan pikkupuron varrella sijaitsevan lehdon puusto on pääosin haapaa ja leppää, nuoria lehmuksia on myös runsaasti. Aluskasvillisuuden lehtolajeja ovat mm. mustakonnanmarja, lehto-orvokki, kevätlinnunherne, lehtokuusama, valkolehdokki, kielo sekä saniaiset hiirenporras ja kotkansiipi. Paljaspään luontopolun reitti kulkee Kärppäkiven lehdon kautta.

LAAJAVUOREN KORPI (2,7 ha)

Tämä suomaasto sijaitsee Laajavuoren laajan ulkoilualueen keskiosissa Karhuvuori-nimisen mäen juurella. Suon reunaosat ovat kituvapuustoista muurain- ja metsäkortekorpea ja keskiosat vetistä, upottavaa lyhytkorsinevaa. Vieressä jyrkästi kohoavan Karhuvuoren metsäisen rinteen kanssa suo säilyttää ulkoilualueella tarpeellista alkuperäisluonnon kasvilajistoa ja maisemaa.

LAAJAVUOREN RÄME (1,0 ha)

Laajavuoren takainen pikku räme sijaitsee Laajavuoren luontopolun varrella ja rajautuu yhdeltä sivustaltaan ns. rallitiehen. Suo on kasvillisuudeltaan varsin tavanomainen, mutta suon tuoksuineen ja lähimmiltä laidemetsiltäänkin luonnontilaisena se kuitenkin tuo "erämaista" vaihtelua luontopolulla kulkijan taivallukseen. Suolle sijoitettu luontopolun rastitaulu 12 kertoo kuvin ja sanoin suon turvekerroksen muodostumisesta.

LAMMAKESUO (3,2 ha)

Lammakesuo on pienialainen keidassuo Laajavuoren pohjoispuolella. Suon vetisin keskiosa on kuljunevaa, jota reunustavat variksenmarjarahkaräme ja isovarpurämeet. Suon poikki vie pitkospuupolku. Lammakesuo on rauhoitettu osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaa ”Luontolahjani satavuotiaalle”. Lammakesuo on yksi Helmi-elinympäristöohjelman ennallistettavista kohteista. Lokakuun 2023 alussa suota kuivattavat ojat on tukittu ja suon vesitalous palaa vähitellen alkuperäiseen tilaansa. Suon yli kulkevan polun kunto tarkkaillaan veden noustessa, ja tarvittaessa rakenteita parannetaan.

LÄHDESUO (4,8 ha)

Mustalammen asuinalueen eteläpuolelle sijoittuvan Lähdesuon suojelualueen ytimen muodostaa lähteensä alkunsa saavan puron varteen syntynyt avosuo reunakorpineen. Alueella tavataan ruoho- ja heinäkorpea, metsäkortekorpea ja puolukkakorpea. Suon yläosan luhtametsä on koivuvaltainen ja alaosan puron varren korpipuustossa on kuusena ohella huomattavasti haapaa ja koivua sekä pienehköä lahopuustoa. Maalahopuuna on rahkasammaleeseen peittyneenä yksittäisiä kuusen runkoja. Suota reunustavissa metsäisissä osissa kasvaa vanhoja tuoreen kankaan kuusikoita ja varttuvia sekametsiä. Lähdesuo on rauhoitettu osana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaa ”Luontolahjani satavuotiaalle”.

PITKÄRUOHO (6,5 ha)

Kuokkalan kaupunginosan pohjoislaidalta Jyväsjärveen työntyvä alava niemi on ollut takavuosikymmeninä laidunkäyttöistä ranta- ja tulvaniittyä. Paikka oli tuolloin etenkin kahlaajalintujen suosima muutonaikainen levähdysalue ja siten linnustollisesti arvokas.

Niityt ehtivät sittemmin kasvaa suurelta osin umpeen. Niemen umpeutuneilta aloilta raivattiin vuosina 2009-2010 pois puuvartinen pensaskasvillisuus. Lampaiden laidunnuksella on tarkoitus varmistaa, että alue ei pensoitu uudelleen. Tavoitteena on ylläpitää aluetta avoimena rantaniittynä ja laidunmetsänä ja siten linnustolle houkuttelevana levähdys- ja pesimäalueena.

Niemen tyvellä on mm. pikkutikan tarvitsemaa lahopuuta sisältävää lehtimetsää. Niemen matalilla ruovikkorannoilla pesii ja liikuskelee vesilintuja ja paljon muutakin lintulajistoa, mm. harmaahaikara, kalasääski ja ruskosuohaukka. Alueella on lintujen tarkkailua varten lintutorni. Niemen tyven maa-alueet ovat kaupungin omistuksessa, kärkiosa on jakamatonta vesialuetta.

RIIHILAMPI (2,2 ha)

Räme- ja korpimetsien ja rahkasammalhetteikköjen reunustama Riihilampi on kaunis pikku keidas Laajavuoren ns. rallitien tuntumassa. Tieltä suolle johtavan pitkospuurakennelman ansiosta suolle on helppo poiketa hengähtämään. Riihilammen reunakorvet ovat yksi Helmi-elinympäristöohjelman kohteista. Korpia halkovat ojat on padottu lokakuun alussa 2023 ja alueen vesitalous palaa vähitellen alkuperäiseen tilaansa.

SALLAAJÄRVEN AARNIALUE (24,5 ha)

Aarnialue sijaitsee Taka-Keljossa linnuntietä kahdeksan kilometriä kaupungin keskustasta lounaaseen. Moreenipohjalla kasvava metsä on tyypiltään pääasiassa mustikkatyypin ja rehevämpää käenkaali-mustikkatyypin kuusikkoa. Suota alueella ovat muutamat kangasmaapainanteiden soistumat sekä korpijuotit etenkin alueen halki virtaavan puron varrella. Näistä lehtokorpipaikoista löytyvät aarnialueen harvinaisimmat kasvit lähdetähtimö ja purolitukka. Myös ainoalta suomalaiselta esiintymispaikaltaan Jyväskylän Kypärämäestä Sallaajärvelle siirretty siperianlillukka sinnittelee alueella edelleen.

Puusto on iältään aarnimetsäksi vielä varsin nuorta, vanhimmat puut vasta runsaan sadan vuoden ikäisiä, joten alueen arvo suojelukohteena jatkossa vain paranee. Jo nyt alueelta voi kuitenkin yhyttää tyypilliset vanhan metsän lintulajit pohjantikan, pikkusiepon ja idänuunilinnun. Nisäkkäistä mainittavin vakioasukas on liito-orava. Alueen ulkolaitojen tuntumassa kiertää 1600 m:n pituinen, opastauluin varustettu luontopolku.

SARVIVUOREN PUROLAAKSO (2,6 ha)

Tämä kohde sijaitsee Jyväskylän ja Muuramen kuntien rajalla, Päijänteen tuntumassa Sarvivuoren ja Haapavuoren välisessä laaksossa. Alueeseen tutustuminen onnistuu helposti sen poikki kulkevalta pikkutieltä käsin. Aivan alueen ylälaidalla on lähde. Siitä alkunsa saava puro virtaa läpi rehevän saniaiskasvuston ja edelleen suojelualueen halki Päijänteeseen asti. Metsä on yläosillaan järeää, iäkästä kuusikkoa ja alempana koivu- ja leppävaltaista lehtokorpea. Mainittavimpia kasvilajeja ovat lehmus, mustakonnanmarja, lehtotähtimö, kevätlinnunherne ja valkolehdokki.

TOURUJOKILAAKSO (3,2 ha)

Suojelualue on hietamaahan uurtunut 15-20 metriä syvä ja noin 100 leveä kanjoni. Jyrkät rinteet ja laakson pohjat ovat rehevää lehtometsää puustonaan koivu, harmaa- ja tervaleppä, raita ja muut pajut, haapa, pihlaja, tuomi ja vaahtera. Aluskasvillisuuden vaateliaimpia edustajia ovat lehtokorte, kotkansiipi, mustakonnanmarja, lehtotähtimö, lehtopalsami, koiranheisi, lehtokuusama, syyläjuuri ja korpinurmikka.

Laakson vakituista pesimälinnustoa ovat mm. rastaat, tiaiset, mustapääkerttu, sirittäjä, peippo sekä kaupungin nimikkolintu pikkutikka, jolle alueen runsas lahopuusto tarjoaa hyviä ruokailu- ja pesäpaikkoja. Alueen läpi on johdettu noin 700 metrin pituinen luontopolku. Polun varrella on yhdeksän laakson luonnosta kertovaa rastitaulua. Luontopolun rakenteet ovat paikoin kehnossa kunnossa. Polun kunnostus on aloitettu syksyllä 2023 pitkospuiden korjauksella. Siltojen ja portaiden vuoro on 2024.

TOURUVUORET (39,4 ha)

Palokan Touruvuorten alue koostuu kahdesta männikkömetsäisestä kalliomäestä ja niiden välillä ja ympärillä olevista kuusivaltaisista alusmetsistä. Lakialueet ovat noin 70 metriä länsipuolellaan olevaa asutusta ylempänä, ja vuori muodostaa valtatien suunnasta nähtynä merkittävän maisemaelementin.

Puusto on vallitsevasti yli satavuotiasta ja paikoin 130 -140 vuoden ikäistä. Alueen linnustossa on havaittu perisuomalaisia havumetsän lajeja, kuten pyy, varpushaukka, varpuspöllö, helmipöllö, viirupöllö, pohjantikka, käpytikka ja palokärki, hömötiainen ja töyhtötiainen.

Metsän sisässä polveilee runsaan kolmen kilometrin luontopolkureitti, Touruvuoren luontopolku.

VUORITSALON LEHMUSMETSÄ (4,2 ha)

Pohjois-Päijänteen Vuoritsalo on sisäosiltaan huomattavan kallioinen saari. Karuudelle vastakohtana saaren laitaosien alavilta rinteiltä löytyy useista kohdin mm. lehmusta kasvavia lehtolaikkuja. Saaren koilliskärkeen sijoittuva rauhoitusalue on näistä laikuista laajin. Alueella kasvaa ainakin puolensataa puumaista lehmusta ja sitä pienempiä yksilöitä löytyy useita satoja.

Kenttäkerroksesta löytyy perinteisinä lehtopensaina mustakonnanmarja, näsiä, koiranheisi ja lehtokuusama. Tiheäpuustoisen metsän vanhat, osin lahot koivut ja haavat ja monet lahopökkelöt tarjoavat elinympäristöä vanhaa metsää kaipaavalle eliölajistolle.

YLISTÖNRINTEEN LEHTO (6,2 ha)

Jyväsjärven etelärinteessä yliopistoalueen taustalla oleva Ylistön lehto on valtakunnallisesti tärkeä suojelukohde, sillä se on erittäin uhanalaiseksi luokitellun hienouurresulkukotilon ainoa esiintymispaikka Suomessa.

Rinteen puusto on parhaan lehdon kohdalla koivu- ja haapavaltainen. Lehtopensaina alueella kasvavat näsiä, puna- ja mustaherukka, koiranheisi ja lehtokuusama ja ruohoina mm. mustakonnanmarja, metsävirna, kevätlinnunherne ja syyläjuuri. Lehdon maapohja on paikoin kivikkoa, paikoin hienojakoista maa-ainesta. Alueella kulkeminen aiheuttaa siten helposti vaurioita pintakasvillisuuteen.

Lehdon länsiosassa Survontien varrella on alueesta kertova opastaulu. Taulun vierestä lähtee polku ylös. Paras reitti tutustua alueeseen on nousta tätä polkua aivan laelle, edetä sieltä rinteen keskikohdan poikki rakennetun kevytväylän yläpäähän ja tulla tätä väylää pitkin alas takaisin Survontien varteen.