Seksuaalisuus kuuluu terveyteen

Seksiä tihkuvassa maailmassa media saattaa asettaa paineita ja odotuksia seksuaalisuudelle. Meistä jokainen on seksuaalinen, sillä seksuaalisuus – miehenä tai naisena eläminen – on osa persoonaa. Peruspalveluissa ei ole erikseen palvelua nimeltä seksuaaliterveydenhuolto, mutta seksuaaliterveys on osa useampaa palvelukokonaisuutta ja ammatillisia valmiuksia löytyy seksuaaliterveyden kysymysten käsittelemiseen.

Meistä jokainen tarvitsee jossain elämänvaiheessa tukea oman persoonallisuuden kehittymiseen, myös seksuaalisuuden kannalta. Synnymme seksuaalisen vietin kanssa, mutta kaikki muu täytyy opetella. Seksuaalineuvonta ei ole peruspalveluissa terapiaa eikä erityistason neuvontaa. Kuitenkin asioista on lupa puhua terveydenhuollon palveluita käytettäessä, ja keskustelut ovat aina luottamuksellisia.

Seksuaalisuus osana terveyspalveluita

Seksuaalista kehitystä ja oman seksuaalisen identiteetin vahvistumista voidaan tukea kaikissa elämän kaaren vaiheissa.

Seksuaalisuus on

• ominaisuus meissä kaikissa syntymästä kuolemaan
• rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristöön ja kokemuksista
• moniulotteista (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, eettinen, kulttuurinen ulottuvuus)
• yksilöllistä

Seksuaaliterveys on seksuaalisuuteen liittyvän fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila; siinä ei ole kyse vain sairauden, toimintahäiriön tai raihnaisuuden puuttumisesta. Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin sekä mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa. Hyvän seksuaaliterveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää kaikkien ihmisten seksuaalisten oikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja toteuttamista.

Lapsuusajan seksuaalisuus otetaan huomioon mm. päivähoidon varhaiskasvatuksessa. Lastenneuvola on myös luonteva paikka jutella lapsen seksuaalisuudesta: siellä saa pohtia, kuinka vanhemmat voivat tukea pikkuihmisen turvallista ja tervettä seksuaalisuutta. Alakoulun kasvatussuunnitelmissa seksuaalikasvatus kuuluu osaksi terveysvalistusta.

Perhesuunnittelu- ja äitiysneuvolassa on luonnollista keskustella suvunjatkamisesta ja ehkäisyyn liittyvistä asioista.

Keski-ikäisten seksuaalisuuteen liittyviä asioita voi käsitellä sairaanhoitopalvelujen, terveystarkastusten yhteydessä, samoin työterveyshuollossa.

Ikääntyvän henkilön seksuaalisuutta voidaan tukea sairaanhoitopalveluissa ja vanhuspalveluiden kautta.

Vammaispalveluissa huomioidaan ihminen kokonaisuutena. Asumispalveluiden järjestämisessä otetaan huomioon ihmisen oikeus parisuhteeseen ja elämiseen itsenäisesti. Palveluasumisessakin seksuaalisuus on otettava huomioon. Oikeus parisuhteeseen ja asumiseen parisuhteessa on luonnollista ikääntyville ja vammaisillekin.

Neuvolassa saa jutella parisuhteestakin

Elämänvaiheet aiheuttavat ristiriitoja parisuhteessa esimerkiksi lapsen syntymän, työttömyyden, tai ikääntymisen yhteydessä. Varsinkin lapsen tulon tuomat suhteen muutokset nostavat pinnalle parisuhteen ”päivitystarpeen”.

Kumppaneiden välinen tunneyhteys voi katketa vanhemmuuden tuomien haasteiden myötä. Vanhemmuuteen pitää satsata, mutta on hyvä muistaa, että toimivaa vanhemmuutta on vaikea luoda ilman parien välistä toimivaa yhteyttä.

Tunneyhteyden katkeaminen aiheuttaa sen, että kumppanit ovat vieraita toisilleen, ja ihminen kokee yksinäisyyttä parisuhteesta huolimatta. Seksuaalisessa vuorovaikutuksessa oleminen on hankalaa, jos parisuhteessa on paljon käsittelemättömiä ristiriitoja.

Ja mikä yllättävää - jos henkinen yhteys on katkennut, seksuaaliseen vuorovaikutukseen satsaaminen voi kuitenkin olla nopein tapa saada muukin vuorovaikutus toimimaan.

Nuoren rinnalla vanhemmatkin pohtivat

Seksuaalisesti aktiiviseen ikään tuleva nuori tarvitsee tukea oman persoonansa kehittymiseen. Tukea annetaan kouluterveydenhuollossa ja koulun terveystiedon tunneilla, mutta murrosikäinen tarvitsee vanhempiaankin.

Kouluterveydenhuollossa terveydenhoitaja tapaa lapsia ja nuoria vähintään joka toinen vuosi. Oppilaat voivat tulla vastaanotolle myös ilman ajanvarausta. Seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat usein käynnin syynä ja niistä halutaan puhua luotettavan aikuisen kanssa. Nuoret hakevat rohkeasti terveydenhoitajalta tietoa ja tukea omiin elämän valintoihin. Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi sukupuolitauteihin, ehkäisyyn, seksuaaliseen suuntautumiseen ja murrosikään.

Nuorille voi opettaa keinoja hallita itseään ja erilaisia tilanteita. Tällaiset keinot ovat myöhemmin kullanarvoisia, sillä ne joissakin tilanteissa auttavat jopa pysymään hengissä ja terveenä. Elämänhallintataidot edistävät nuoren terveyttä.

Tyypillisiä yläkoululaisten kysymyksiä, joissa nuoret pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja seksuaaliterveyttään:

• Mistä tietää, että on rakastunut?
• Onko pakko seurustella, jos ei halua ainakaan vielä yhdyntää?
• Onko seurustelulla ikärajaa?
• Monen kanssa voi seurustella?
• Mitä, jos tyttö ei halua ja poika haluaa…mitä tehdä pattitilanteessa?
• Mitä tauteja voi saada suun kautta?
• Mikä on naisten kondomi?

Parikymppisenä alkaa päämäärähakuisempi parinvalinta

Koulujen terveystieto on ajantasaista seksuaalikasvatusta nuorille, mutta tietoa tarvitaan perusopetuksen jälkeenkin.

Opiskeluterveydenhuollossa seksuaaliterveys on kaikkein keskeisin teema nuorten aikuisten kanssa käytävissä terveydenhuollon keskusteluissa. Parinmuodostuminen on ajankohtaista, joten seurusteluun, ehkäisyyn ja oman seksuaalisuuden ymmärtämiseen on viisastakin paneutua. Terveydenhuollon ammattilainen tarjoaa nuorelle aikuiselle luotettavia vaihtoehtoja ja joskus suoria neuvojakin.

Seksuaalisuudesta tarvitaan tietoa aikuisena juuri siksi, että ihmisen seksuaalisuus kehittyy ja muuntuu koko elämän ajan. Ympäröivä maailma vaikuttaa meistä jokaiseen, ja välillä voi olla paikallaan pysähtyä miettimään itseäänkin.

Seksuaalisuus on hyvien ja lämpimien tunteiden lähde. Seksuaalisia ajatuksia ei kannata säikähtää, sillä ne ovat merkkejä sukupuolisesta heräämisestä. Oikeaa tietoa tarvitaan, että voi päättää, mitä haluaa ja mitä ei, koska epävarmuus ja tietämättömyys voi ajaa nuoren kokeilemaan seksiä vastentahtoisesti muiden painostamana.

Vanhemman tuki on nuorelle tarpeen

Ihmisellä on erilaisia tunnetarpeita, kuten hyväksytyksi tulemisen tarve, oman kehon hyväksynnän tarve, mieheksi ja naiseksi itsensä kokemisen tarve, yhteyden ja läheisyyden tarve, hellyyden ja lohdutetuksi tulemisen tarve sekä itsenäistymisen tarve. Seksillä saatetaan pyrkiä täyttämään kyseisiä tarpeita, vaikka esim. parhaan lohdun saa sylistä – ei seksistä. Hellyyden, läheisyyden ja tunnetarpeiden tyydyttymistä luovat katseet, pienet sanat ja huomaavaisuus, kosketus, huumori, musiikki ja yhteiset muistot. Myös tunteiden kaiku toisessa ja lohduttaminen ovat väyliä toisen kohtaamiseen tunnetasolla. Itsenäistyvä nuori tarvitsee edelleen vanhempiensa tukea – myönteistä hyväksyntää, kehuvia katseita ja kosketusta.

Itsenäistyessään nuori saattaa hakea itsenäisyyttä tai aikuisuutta seksistä. Kuitenkin seksi on nautinnollista vasta, kun tunnetarpeet on hyvin tyydytetty.

Aina vanhemmat eivät ole henkisesti tai tiedollisesti valmiita kannustamaan nuorta. On luonnollista, että isä tai äiti joutuu pohtimaan myös omaa muuttuvaa seksuaalisuuttaan. Koulujen vanhempainilloissa hyviksi itsetutkiskelun virikkeiksi ja keskustelunaiheiksi on todettu mm. seuraavat teemat:

• Millä tavoin vanhemmat kohtaavat omat tunteensa – ennakkoluulot, pelot, kateuden murrosikäisen kanssa?
• Seksuaalisuus – miten siitä olisi hyvä puhua nuoren kanssa? Millaisia puolia ottaa esiin?
• Ehkäisy – kuuluuko vanhempien ottaa kantaa vai kenen vastuulla se on?
• Mitkä asiat seksiin liittyen kuuluvat koko perheelle ja mitkä ovat kunkin yksityisasioita?
• Miltä vanhemmista tuntuu nuoren seurustelu?

Eroava pohtii seksuaalisuuttaankin

Perheneuvolan ero- ja parisuhderyhmässä pohditaan aikuisiän seksuaalisuutta. Parisuhteen ääriesimerkki on, etteivät ihmiset uskalla kertoa omista muuttuneista tarpeistaan. Pelätään kumppanin reaktioita ja samalla tyytymättömyys kasvaa. Kriisi voi puhjeta, jos rinnalle syttyy toinen suhde, jossa sitten toteutetaan näitä toiveita ja tarpeita. Seksuaalisuuden ymmärtäminen itsessään ja kumppanissaan vaatii tietoiseksi tulemista. Puhuminen ja empaattinen kuunteleminen ovat avaimia seksuaalisuuteen.

Elämän kriisien kohtaamista ja käsittelyä helpottaa myös se, että opettelee jo parisuhteen alussa olemaan toiselle rehellinen. Silläkin on merkitystä seksuaalisuudelle.

Muuta aiheeseen liittyvää:
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmasta neuvoo kuntia seksuaaliterveydenhuollon palveluiden järjestämisessä: http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/11503/index.htx

Kirjoittajat: Hilkka Miettinen, Riitta-Maija Hautamäki ja Riitta Ala-Luhtala
Kuvat: Pirjo Ala-Hynnilä, Ari Nurmela (kuva nuorista)