Suoraan sisältöön

Blogi

ks. aiempi blogi täältä.

Projektien blogit löytyvät linkkien takaa: Sata vuotta, tuhat tunnelmaa sekä Mediakasvatuksen työkalut tutuiksi

27.1.2017

Aluetaidemuseo inventoi Keski-Suomen kuntien taidekokoelmat

Suomessa on 16 aluetaidemuseota, joiden tehtävänä on edistää, ohjata ja kehittää museoyhteistyötä omalla alueellaan. Jyväskylän taidemuseo on Keski-Suomen aluetaidemuseo ja sen vastuulla on oman alueensa visuaalisen kulttuurin tallentaminen ja saataville saattaminen.

Inventaario on selvitys siitä, mitä esineitä omistetaan ja mitä on mahdollisesti kadonnut. Tutuin inventaarion muoto lienee kaupoissa tehtävä myyntiartikkeleiden inventaario. Inventointi on kuitenkin myös yksi museokokoelmien hallinnan perustyökaluista ja esimerkiksi Museoviraston Kokoelmapolitiikan muistilista museoille määrittelee museokokoelmien inventoinnin seuraavasti: museon hallinnassa olevan aineiston tarkastaminen ja listaaminen. Inventoinnin yhteydessä voidaan tehdä myös esim. objektien tarkistusmittauksia tai kuntokartoituksia.

Jyväskylän taidemuseon koordinoimana allekirjoittanut inventoi Keski-Suomen kuntien taidekokoelmat, kartoittaen muun muassa teosten sijainnit ja kunnon sekä kokoelmien suuruuden. Työ tehtiin opetus- ja kulttuuriministeriön suomalla valtionavustuksella, jonka Jyväskylän taidemuseo sai vuonna 2015 aluetaidemuseotoimintaansa varten. Työ alkoi syyskuussa 2015 ja kesti kaikkiaan seitsemän kuukautta. Projektin aikana inventoidut kunnat olivat Joutsa, Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi, Konnevesi, Kuhmoinen, Kyyjärvi, Laukaa, Luhanka, Multia, Muurame, Petäjävesi, Pihtipudas, Toivakka sekä Viitasaari osittain. Kaikkiaan teoksia kunnissa oli 1412 ja yleisin teostyyppi oli öljymaalaus. Teokset oli pääasiassa sijoitettu kuntalaisten nähtäville esimerkiksi kouluihin, virastoihin ja terveyskeskuksiin.

Työ oli käytännössä sitä, että lähdin kuntaan joko yksin tai taidemuseon harjoittelijan kanssa ja kolusin läpi kaikki kunnan kiinteistöt taideteoksia etsien. Kiinnostavaa työ oli muun muassa siksi, että pääsin näkemään paljon uutta. Kävin tiloissa, joihin ei normaalisti ole asiaa eli varastoissa, arkistoissa ja käytöstä poistetuissa rakennuksissa. Eräässäkin kunnassa kävimme käyttökiellossa olleessa kiinteistössä, jossa oli kaikki irtaimisto jätetty paikoilleen ja sisätilat huokuivat hylättyä tunnelmaa. Lisäksi mainitut Keski-Suomen kunnat ja maisemat tulivat tutuiksi pirkanmaalaiselle inventoijalle ihan uudella tavalla, yhteensä kun matkaa ympäri maakuntaa tuli taitettua tuhansia kilometrejä.

Kohtaamani teokset olivat joskus salaperäisiä ja vaativat selvitystyötä, joka välillä onnistui ja välillä ei. Esimerkiksi tekijän selvittäminen ei aina ollut yksinkertaista. Muuramessa oleva Pesijätär-patsas oli niin painava, ettei sitä voinut kallistaa ja siksi pohjassa ollutta signeerausta piti tihrustaa jalustan välistä kyykistellen, kännykän valolla pää kenossa. Merkinnästä sain selvää sen verran, että siinä luki Gunnar ja 1950. Sukunimeä ei kuitenkaan näkynyt. Tiesin tekijästä siis etunimen ja sen, että hän luultavasti oli 1950-luvulla toiminut kuvanveistäjä. Näiden tietojen perusteella minulla oli muutama vaihtoehto tekijäksi. Esimerkiksi Gunnarit Finne ja Uotila olisivat sopineet muottiin, mutta en voinut pelkän tyylin perusteella olla varma. Teoksen tekijää peräänkuulutettiin myös Keskisuomalaisessa 30.4.2016 julkaistussa artikkelissa, jossa minä ja Muuramen kulttuuripäällikkö kerroimme inventointiprojektista. Ainakaan vielä ei minun tietooni ole tullut, että tekijä olisi selvinnyt.

Eräänä joulukuisena aamuna lähtiessäni inventointimatkalle olin erityisen tohkeissani, sillä museomme tietojen mukaan kunnassa, johon olin suuntaamassa, oli Edelfeltin öljymaalaus vuodelta 1914. Olin kiinnostunut teoksesta erityisesti siksi, että Albert Edelfelt kuoli jo vuonna 1905. Mietin, että onko kyseinen teos kenties väärennös, kopio vai jonkun muun Edelfeltin tekemä. Päästessäni kiinteistöön, jonne teos oli sijoitettu ja saadessani tutkia sitä tarkemmin, huomasin, että teos oli Carl Johan Danielsonin tekemä kopio Albert Edelfeltin teoksesta Ulkosaaristossa. Jostain syytä edellinen inventoija oli päättänyt laittaa tekijäksi Edelfeltin eikä Danielsonia. Olin hieman pettynyt, vaikka aavistin jo vuosiluvusta, ettei kyseessä aito Edelfelt olisi voinut ollakaan.

Kuvanveistäjä Esko Kanasen Raivaaja-muistomerkki. Kuva Elisa Lindell.Työ oli lisäksi usein fyysisesti vaativaa: paljon jaloilla olemista ja teosten käsittelyä, mutta taiteen parissa työskentelevä ei moisista valita tai välitä. Työ asetti omat haasteensa myös kalustolle, tammikuun pakkasissa Konnevedellä sai jännittää lähteekö auto päivän päätteeksi käyntiin ja päästäänkö takaisin Jyväskylään ilman paleltumia. Lisäksi ulkoveistosten kuvaaminen lumikinosten keskellä oli hankalaa. Esimerkiksi Pihtiputaalla kiipesin ison lumikasan päälle kuvaamaan Esko Kanasen (1924-2000) Raivaaja-muistomerkkiä, joka oli keskellä puistoaluetta ja sen lähelle olisi päässyt vain jos olisi tarponut lähes polveen asti yltävässä lumessa. Oheisen kuvan otin lumikasan päältä pienen matkan päästä.
Lisätietoa Esko Kanasesta

Kulkiessani kuntien kiinteistöissä työni herätti keskustelua kohtaamieni työntekijöiden keskuudessa. Puhuimme taiteen laadusta ja arvosta sekä roolistani taiteen arvottajana. Teosten rahallinen arvo herätti myös usein ajatuksia ja kuulin myös mitä erilaisimpia sutkautuksia kotiin viedyistä tai huutokaupattavista teoksista. Toivoakseni kuntien ymmärrys ja arvostus omia taidekokoelmiaan kohtaan on projektin myötä entisestään kasvanut ja ihmiset huomaavat teokset ympärillään. Yleinen kuulemani kommentti oli nimittäin myös se, että ”ei meillä täällä mitään taidetta ole”, mutta kun sitten meni tarkistamaan esimerkiksi kahvihuoneen, saattoi siellä riippua grafiikantyö seinällä. Taide koetaan usein niin elimelliseksi osaksi sisustusta, ettei sitä enää edes huomata, se vain on. Katso sinäkin siis seinille seuraavan kerran julkisessa tilassa ollessasi ja saatat yllättyä iloisesti!

Antti-patsas on Sanomalehtien liiton paikallislehtijaoston tunnustuspalkinto. Kuva Elisa Lindell.

Toisen kuvan taustalla museologian harjoittelija Maija Penttinen, joka oli apuna inventoimassa useissa kunnissa. Etualalla Antti-patsas, joka on Sanomalehtien Liiton paikallislehtijaoston vuosittain jakama tunnustus ja sen on suunnitellut Kari Ovaska. Lisätietoa Antti-palkinnosta

Elisa Lindell, projektitutkija

Laura Korhonen

Copyright © Jyväskylän kaupunki / Jyväskylän taidemuseo 2017
» Sivun alkuun
Tietoa sivustosta

Taidemuseo Holvi
Kauppakatu 23
PL 165
40101 Jyväskylä
puh. (014) 266 4391
taidemuseo[at]jkl.fi

Grafiikkakeskus / Galleria Ratamo
Veturitallinkatu 6
PL 165
40101 Jyväskylä
puh. (014) 266 4389
ratamo[at]jkl.fi

Taidemuseon toimisto
Vapaudenkatu 28
PL 165
40101 Jyväskylä
puh. (014) 266 4398
taidemuseo[at]jkl.fi