Suoraan sisältöön

Blogi

ks. aiempi blogi täältä.

Projektien blogit löytyvät linkkien takaa: Sata vuotta, tuhat tunnelmaa sekä Mediakasvatuksen työkalut tutuiksi

27.1.2017

Eräs päivä Jyväskylän taidemuseolla yhteisöpedagogiopiskelijan silmin

Jokaiselle meistä aamut ovat silloin tällöin pieniä pulmia pullollaan. Kämppis saattaa lorottaa suihkussa liian pitkään, pyörä hajota työmatkalla tai kahvinkeitin jäädä päälle ja on palattava kotiin sulkemaan se. Joinain aamuina voi tapahtua nämä kaikki. Silloin olo saattaa tuntua samalta kuin Tom Huckin teoksen The Transform of Brandy Baghead keskimmäisen osan operoitavilla hahmoilla. Kun tällaiset aamut muuttuvat satunnaisista päivittäisiksi, niitä voi jo alkaa kutsua rutiineiksi. Tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi laittaa edellisenä iltana kaiken valmiiksi, herätä varhaisemmin ja lähteä kotoa etuajassa, roikkuu sitä silti tiukasti kiinni näissä joka kerta yhtä yllättävissä aamurutiineissa. Jos minun aamurutiinejani kuvaisi taideteoksena, olisi se varmasti erilainen kuin Tomas Reganin teos Ennen maailmanloppua, sen aikana ja sen jälkeen.

Mutta kun viimein kaiken ähräämisen jälkeen selviytyy Jyväskylän taidemuseon ovista sisään, on helpottavaa huomata, ettei opastettavaksi saapuva opiskelijaryhmä ole yli varttia etuajassa. Vastaanottotiskin molemmin puolin toivottavat museohenkilökunnan hymyilevät kasvot kaanonissa huomenta. Ehdin riisua takin, pyyhkiä hikikarpalot ja niistää nenän. Juuri kun sohjossa pyöräilyn ja liiallisen kerrospukeutumisen aiheuttama puna on hieman poskilta haalennut saapuvat kuudesluokkalaiset.

Kaikki aamun henkilökohtaisten turhautumisten täyttämät ajatukset kaikkoavat saman tien. Opiskelijat hyörivät ja pyörivät ensin naulakoissa riisumassa ulkovaatteissaan epätietoisina siitä, mitä tuleman pitää. Jokainen päivä ja ryhmä ovat erilaisia, mutta kaikkia opiskelijoita yhdistää heistä pursuava elämä, jonka seuraaminen tuo väkisin hymyn huulille. Tänä digitalisaation ja kännyköiden täyttämänä aikakautena joku voisi kuvitella lasten muuttuneen passiivisiksi kännyköiden näprääjiksi kuten Cathirne Keunin teossarjassa Mobilé emoi konsanaan, mutta mitä vielä! Vaikka opastuskierroksen sisältö on pääpirteittäin, sama tekevät yksilölliset teosten tulkinnat jokaisesta kierroksesta ainutlaatuisen. Välillä Hanna Vihriälän teoksessa nähdään vuori, välillä simpukka. Kauempaa silmät sirrillään katsottuna joku on varma, että teos esittääkin dinosaurusta.

Kierroksen jatkuessa uppoudutaan entistä syvemmälle tulkintojen moninaisuuteen, kun tarkastelemme muutamia teoksia Keskusteleva kuvan tulkinta (Visual Thinking Strategies) -menetelmää apuna käyttäen. Tämä harjoittelun aikana oppimani menetelmä on mielestäni hieno lisä yhteisöpedagogille tärkeään ja parhaimmassa tapauksessa pohjattomaan menetelmäsalkkuun. Opiskelijoiden tulkinnat liikkuvat tarkoista konkreettisista havainnoista teosten aikaansaamiin tunteisiin ja mielikuvituksellisiin tarinoihin. Välillä oppaan tarvitsee teoksen hiljaisen tarkastelun jälkeen vain lausua taikasanat: mitäs tässä teoksessa voisi olla meneillään?

Oravien kodissa saa rentoutua. Kuva: Matias Heikinheimo.
Kierros lähenee loppuaan saapuessamme yläkerran perällä sijaitsevaan Oravien perheen 60-luvun kotiin. Se on monelle kuudesluokkalaiselle museovisiitin kohokohta ja mieleenpainuvin osio. Kun useampaan otteeseen on kierroksen aikana oppilaita joutunut muistuttamaan, ettei teoksiin saa koskea eikä seiniin nojata, on mukavaa päästä kertomaan opiskelijoille, että Oravilla esineisiin saa koskea, vaatteita sopii sovittaa ja sängyllä, sohvalla sekä tuoleilla voi istua. Lähes kaksituntinen itsehillintä laukeaa, innokas puheensorina voimistuu. Minun roolikseni jää näyttää, kuinka pyöritettävällä lankapuhelimella soitetaan ja seurata opiskelijoiden puuhastelua. Eräs opiskelija yrittää kirjoittaa vanhalla kirjoituskoneella “Tämä museo on kiva paikka”. Sellainen lämmittää oppaan mieltä. Aika Oravilla tuntuu aina loppuvan kesken, mutta onneksi museoon voi tulla uudestaan ja alle 18-vuotiaat kaiken lisäksi aina ilmaiseksi. On aika kiittää ja toivottaa mukavaa joulun odotusta. Rikkinäisen pyörän kotiin taluttaminen loskasäässä ei harmita. Vaatekerroksien alla hikoilee voimautunut harjoittelija.

Lauri Takatalo
Yhteisöpedagogiikan opiskelija, syventävä harjoittelu 2016, Humak, Jyväskylän kampus

Laura Korhonen

Copyright © Jyväskylän kaupunki / Jyväskylän taidemuseo 2017
» Sivun alkuun
Tietoa sivustosta

Taidemuseo Holvi
Kauppakatu 23
PL 165
40101 Jyväskylä
puh. (014) 266 4391
taidemuseo[at]jkl.fi

Grafiikkakeskus / Galleria Ratamo
Veturitallinkatu 6
PL 165
40101 Jyväskylä
puh. (014) 266 4389
ratamo[at]jkl.fi

Taidemuseon toimisto
Vapaudenkatu 28
PL 165
40101 Jyväskylä
puh. (014) 266 4398
taidemuseo[at]jkl.fi