Suoraan sisältöön

Galleria Ratamon näyttelytoiminnasta vastaavat Jyväskylän taidemuseo ja Luovan valokuvauksen keskus. Molemmat järjestävät galleriassa 5-6 näyttelyä vuodessa.

GALLERIA RATAMON NÄYTTELYT 2016 ja menneet näyttelyt

Galleria Ratamo Exhibitions 2016 and past exhibitions
Please notice. This site is mainly in Finnish


2.6.-26.6
Irma Tonteri & Laura Vainikka: Etäisyys

Galleria Ratamossa avautuu Irma Tonterin ja Laura Vainikan yhteisnäyttely ETÄISYYS. Näyttelyssä etäisyyden voi nähdä liittyvän välimatkan ajatukseen, mutta se voi olla myös ohimenevyyden ja pysyvyyden välinen etäisyys. Olemisen ja havainnon hetkellisyys on vahvasti läsnä molempien teoksissa. Myös katsominen ja näkeminen liittyvät tähän teemaan.

Näyttelyssä on esillä eri painomenetelmin toteutettuja teoksia. Kumpikaan taiteilijoista ei kuitenkaan tee teoksia, jotka ovat lajityypissään ilmeisimpiä. Taiteilijoina heitä yhdistää kiinnostus tilaan, paperiin materiaalina sekä teosten moniaistillisuus. Kummankin teokset liikkuvat aistien äärirajoilla.

Irma Tonterin teoksissa on yhdistelty monia eri menetelmiä, syövytyksiä kuparille yhtä hyvin kuin digitaalisia tulostusmenetelmiä. Menetelmät sisältävät itsessään ajallisen etäisyyden. Teosten toteutustapa ei kuitenkaan ole tärkein asia töiden kokemiseen - riittää kun katsoja malttaa asettua teoksen ääreen.

Laura Vainikka työskentelee usein monotypiatelausmenetelmän parissa sen sisältämän hetkellisyyden elementin vuoksi. Häntä kiinnostaa havainnon ja ajattelun välinen etäisyys ja siihen liittyvä prosessi. Jokainen syntyvä vedos on ainut ja uniikki ja vedoksessa näkyvä jälki synnyttää kuvan katsojan mieleen hiljalleen, ajan kanssa.


Laura Vainikka: Light I, 2014, noki, akryyli, telaus

Niin Tonteri kuin myös Vainikka asuu ja työskentelee pääkaupunkiseudulla. Kollegoina heillä on pitkä historia, he ovat jakaneet yhteisen työhuoneen vuosia. Ensimmäisen yhteisnäyttelynsä he pitivät vuonna 2014, Taidekeskus Antaresissa, Sippolassa.

Taiteilijoiden verkkosivut:
Irma Tonteri
Laura Vainikka


5.5.–29.5.
Markus Jokela: Kuvia Suomesta

2.6.–26.6.
Irma Tonteri & Laura Vainikka

30.6.–24.7.
Keski-Suomen valokuvataiteen 12. aluenäyttely

28.7.–21.8.
Mobile 2016

25.8.–18.9.
Kaspar Ruoff: Veden valossa

22.9.–16.10.
You Make Mine, I Make Yours, suomalais-irlantilainen näyttelyprojekti
Johnny Bugler, Conall Cary, Dominic Fee ja Fiona Kelly (Irlanti)
Tuomas Hallivuo, Naoji Ishiyama, Jyrki Markkanen, Aino-Kaarina Pajari

20.10.–13.11.
Guy Langevin: Falling Angels

17.11.–11.12.
Pro Litografia

15.12.–8.1.2017
Jaana Rannikko: Kuninkaallinen akatemia


MENNEET NÄYTTELYT / PAST EXHIBITIONS

2016

7.4. - 30.4.
Sanna Kumpulainen: The Beginning
Maria Pääkkönen: Revisiting Unknown Places

10.3.-3.4.
Hanna Råst: Pine Needle

11.2.-6.3.
Reijo Kärkkäinen: Down by the River

14.1.-7.2.
Noomi Ljungdell: Inventaario
Auerniitty & Heinonen: Vuoksi

2015

3.12.-10.1.2016 Reetta Ahonen: Basic Things
Puupiirroksia ja instalaatioita

5.11.-29.11. Mobile Nordic 2015

10.10.-1.11. Tero Puha: Blocked States

10.9.-4.10. Vilniaus Grafikos Meno Centras esittää: Lida Dubauskiené ja Egle Vertelkaité

13.8. – 6.9. Grayscale: Alexandra Schewski, Jan Kromke ja Johanna Pihlajamaa

16.7.–9.8. Anne Tamminen. Eläintarha IV ja Heíkki Humberg: Human Nature

18.6.–12.7. Kaupunkikerroin 2015 – videoteoksia: Merja Nieminen & James Andean: Re:****Sitruuna ja meduusa ja
Juhana Moisander: A Game of Cards

9.5.-14.6. Connections North: MIRROR IMAGES

9.4.-3.5. Hanna Koikkalainen: Lakkautettu kylä

12.3.- 5.4. Jaakko Heikkilä: Jeesus seisoo Ruottin puolela

12.3. -5.4. Minna Koponen: Asiaton oleskelu sallittu

12.2.-8.3. Antti Nieminen (1924-2007), Kivipiirtäjän kevät. Muistonäyttely. Teoksia Suomen Taidegraafikoiden kokoelmasta

15.1.–8.2. Nobuyuki Kobayashi: Portrait of Nature–Myriads of Gods

2014

18.12.-11.1.2015 Keski-Suomen valokuvataiteen 11 aluenäyttely

18.12.-11.1. 2015 Markus Henttonen: Silent Night

20.11.-14.12.2014 Tuomas Hallivuo: Neljä huonetta ja heittiö

23.10.-16.11.2014 Mobile2014@FI

25.9.-19.10.2014 Kangas. Katoava tehdas

28.8.-21.9.2014 Marjo Hyttinen: Jälkiä

31.7.-24.8.2014 Marko Hämäläinen: Ääri ja Erkki Salomaa: Urbaanit

3.7. -27.7.2014 Perttu Saksa: A Kind of you

5.6.-29.6.2014 Kukka Pitkänen, Ella Kettunen, Annamari Kinnunen: Perimmäistä olevaa

8.5.–1.6.2014 Johanna Ketola: Shine on You, Eevaliisa

3.4.–4.5.2014 David Muth: Preface

6.3–30.3.2014 István Orosz: Piiretty aika

23.1.–2.3.2014 Live Herring ´14 - koneita ja robotteja

2.1.–12.1.2014 Raiteen vierestä

2013

28.11–.29.12. 2013 Mobile2013@JKL

31.10.–24.11.2013 Synopsis: Naoji Ishiyama, Emma Lappalainen ja Jyrki Markkanen

9.10.–10.11.2013 Max Steffansson & Esa Ylijaasko: Matkalla - On the Road

3.10–.27.10.2013 Fiona Kelly: There Are Thousands of Taps Dripping

5.9.–29.9.2013 11 - kollektiivi: Suomi/Finland

8.8.–1.9.2013 Valon murteet - Luovan valokuvauksen keskus ry:n jäsennäyttely

11.7.–4.8.2013 R.C. Snellman: RETROperSPEKTIIVI

13.6.–7.7.2013 Tuula Moilanen: Ukiyo-e-mitate -kuvia ja avaruusmatkan tuliaisia

16.5.–9.6.2013 Antti Haapio ja Petri Nuutinen

18.4.–12.5.2013 Maija Kumpulainen-Sokka: Oppia ikä kaikki. 70-vuotisnäyttely

7.3.–14.4.2013 Connections North: Taidetta Keski-Suomen ja Pohjois-Yorkshiren residenssitoiminnan inspiroimana / Artworks Inspired by Residencies in Central Finland and North Yorkshire

7.2.–3.3.2013 Julia Weckman: Mental Traveler

7.2.–3.3.2013 Sami Kulju: Epälineaarinen päiväkirja 2011-2012

10.1.–3.2.2013 Dominik Wlodarek: Grafiikkaa

2012

13.12.2012–6.1.2013 Tuula Lehtinen: Latest Harvest

13.12.2012–6.1.2013 Jalo Porkkala: Köyhä dagerrotyyppi

3.11.–9.12. 2012 Niina Vatanen: Harmaa päiväkirja sekä Juhana Moisander ja Kristiina Karsten: Puutarhassa -videoinstallaatio

4.10.–28.10. 2012 Ulla Ruppa (Virta): Ennennäkemättömiä

4.9.–30.9. 2012 Marja Pirilä: Sisäiset maisemat & Milavida



2.1.-12.1.2014
Raiteen vierestä


Nuorten vapaa-ajallaan tekemälle taiteelle järjestetään tammikuussa 2014 Raiteen vierestä –näyttely Galleria Ratamossa Veturitalleilla, johon Jyväskylän seudulla asuvat nuoret taiteen harrastajat saivat tarjota 1-3 omaa teostaan.

Näyttely keräsi 11 taiteilijan alkua iältään 13-24. Esillä on monipuolinen ja värikäs kattaus nuoria kiinnostavaa taidetta. Mukana on maalauksia, grafiikkaa, valokuvia, piirustuksia ja sarjakuvia.

Raiteen vierestä -näyttelyn järjestävät yhteistyössä Jyväskylän taidemuseo ja Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut.

sivun alkuun

28.11.-29.12.
Mobile2013@JKL

Mobile2013@jkl –näyttely tutustuttaa meidät mobiililaitteilla kuvattuun suomalaiseen nykyvalokuvaan.

Valokuvakamerat ovat olleet keksimisestään lähtien enemmän tai vähemmän mukana kulkevia – mobiileja. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ja varsinkin vuoden 2010 jälkeen sana ’mobiili’ on saanut kuitenkin uudenlaisen merkityksen, ja kamerat ovat siirtyneet kameralaukuista housuntaskuihimme.

Samalla kuvan julkaiseminen on demokratisoitunut käytännössä kaikkien mahdollisuudeksi. Tämä on aiheuttanut valokuvan julkaisemisen räjähdysmäisen kasvun. Suosituimmissa kuvanjulkaisupalveluissa (mm. Flicker, Instagram ja Hipstamatic) julkaistaan tuhansia kuvia minuutissa ympäri vuoden.

Myös suomalainen valokuva on laajentanut ja laajentunut mobiililaitteiden pariin, ja yhä useampi valokuvauksen harrastaja ja ammattilainenkin on ainakin osittain siirtynyt mobiililaitteiden käyttöön valokuvaprojektiensa toteutuksessa, mutta ennen kaikkea ne ovat läpäisseet valokuvauksen arkikäytön.

Erilaisilla mobiililaitteilla tuotetut kuvat ovat siis viime vuosien aikana saavuttaneet paikkansa osana valokuvan muuttuvaa kenttää. Kuitenkaan niitä ei ole tarkasteltu omana ilmiönä, vaan osana laajemman ’digikuvan’ maailmaa. Mobile2013@jkl tuo tarkasteluun nyt suomalaisen mobiilin kuvan, sen erilaiset ilmenemismuodot ja sovelluksin tuotetut kuvat. Näyttely on värikäs katsaus siihen, mitä ja miten mobiililaitteilla kuvataan reilu kymmenen vuotta niiden kehittämisen jälkeen.

Mobile2013@jkl esittelee haun kautta valitut 41 mobiilikuvaajaa, sekä kutsuttuna kaksi suomalaisen mobiilikuvan uranuurtajaa, Tuomo Mannisen ja Gary Wornellin mobiililaitteilla toteutetut valokuvaprojektit. Tuomo Mannisen teos on esillä Jyväskylän taidemuseon ikkunassa ja muut kuvaajat Galleria Ratamossa.

Mobile2013@jkl kuvaajat:

Aino-Kaarina Pajari, Aino Tervo, Anna Ruth, Antti Laitinen, Arto Revonkorpi, Einari Vuorinen, Erja Laakkonen, Harri Heinonen, Heikki Timonen, Heli Pesonen, Ilkka Keskinen, Johanna Lecklín, Jorma Mylly, Jorma Räsänen, Juho Jäppinen, Jussi Hukkanen, Jyrki Hirvensalo, Kari Nieminen, Kille Vuorinen, Kirsi Viitala, Leila Lipiäinen, Maija Keskinen, Mikko Auerniitty, Millie Anttila, Paula Nordfors, Pekka Nikrus, Pia Harjula-Lahti, Pira Cousin, Ritva Harle, Rune Snellman, Salla Keskinen, Sami Kulju, Signe Vaara, Tarja Tella, Tarja Vilmi, Tiina Ekosaari, Timo Saarelma, Titta Valla, Tuire Kurikka, Vesa Lahti, Kapa

sivun alkuun

31.10. – 24.11.2013
SYNOPSIS
Naoji Ishiyama, Emma Lappalainen ja Jyrki Markkanen

Synopsis* on uudenlainen taidenäyttelykonsepti. Se on eräänlainen ”teosdokumentti” kolmen Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamossa työskentelevän kuvataiteilijan matkasta runsaan vuoden aikana. Siinä seurataan teosten syntyä ja kehittymistä haparoivasta alkuideasta kiteytettyyn loppumuotoonsa. Se kertoo samalla kolme erilaista tarinaa taiteilijasta ja hänen suhteestaan taiteen tekemiseen.

Naoji Ishiyama tuo kaikkien nähtäväksi sen pitkän prosessin, minkä taiteilijan on käytävä ennen kuin teos on valmis. Prosessi sisältää lukemattoman määrän luonnoksia, muototutkielmia, kokeiluja, työ- ja koevedoksia. Ishiyaman työskentelytapa on analyyttinen. Ishiyama on kuin kasvitieteilijä, joka asettamalla kohteensa suurennuslasin alle ja pyrkii ymmärtämään kasvin rakennetta ja muotoja pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Esineet ja asiat ovat mysteerejä Ishiyamalle. Hän asettaa kysymyksiä itselleen. Miksi juuri tämä objekti kiinnostaa minua? Minkälaisia tunteita se herättää minussa? Miten voin välittää sen tunteen muille? Ja ennen kaikkea, mikä tämä objekti oikeastaan on? Miksi se on olemassa? Hänelle piirtäminen on samanaikaisesti sekä tutkimista että tunteiden etsimistä itsestään.

Joskus kuitenkin käy niin, että kesken kaiken sattuma puuttuukin peliin. Keväällä 2013 Ishiyama näki ohikulkumatkallaan puoliksi avatun banaanin kellumassa Jyväsjärven rannalla. Kesän lopulla työskenneltyään jo pitkään kukka-aiheisen teoksensa parissa tuo alitajuntaan jäänyt erikoinen näky palautui hänen mieleensä ja alkoi vaatia toteuttamistaan.

Kukka, luonnos
Naoji Ishiyama: Työvaiheita Kukkateokseen
cv
Naoji Ishiyaman verkkosivut

Emma Lappalaisen taiteilijanlaatu on kokonaan toisenlainen. Hän on kuin vaeltaja tai matkaaja, jolle taiteen tekeminen on matkantekoa, löytämistä. Kuva toimii tulkkina koetun ja nähdyn välillä tuoden menneen hetken myöhemmin esiin uudessa valossa, katsominen kääntyy sisäisen tarkastelemiseksi ja näkemiseksi. Juuri tuo ulkoisen ja sisäisen vuoropuhelu ja näiden synnyttämä yhdentynyt kokemus on tärkeää, yksinkertaisesti tunne siitä, että liikuttuu jostakin.

Projektin aikana hän myös löysi itsestään uusia asioita. Vastauksia siihen, miksi hän tekee taidetta ja nimenomaan grafiikkaa. Seinälle ripustettavassa puupiirroskirjassaan Perintö Lappalainen on mukaillut lps.typographus kirjanpainajan (kaarnakuoriaisen) kieltä. Kuoriaiset hän löysi samoillessaan isältään perimänsä metsänpläntillä keskellä Pohjois-Karjalan vaaroja ja suomaita. ’Perintö' linkittyy myös kirjapainohistoriaan (puupiirros, hierrejäljentäminen (pyhät kirjat) ja litografia) ja taiteilijan omaan menneisyyteen. Lappalainen varttui lapsuutensa isänsä työn kautta painokoneiden keskellä ja nyt kirjanpainajan jäljet ovat tuoneet taiteilijan työhuoneeseen tuulahduksen muinaisuudesta kiinan kielen piktogrammien merkeissä, jotka perustuvat luonnon merkkeihin.

Lisäksi Lappalaiselta on näyttelyssä esillä neulanreikäkuvassarja Kuvastin, jossa taiteilija peilaa omaa sisintään valon ja kuvan keinoin.

Emma Lappalainen: Perintö, puupiirros havupuuvanerille, litografia hierrevedoksesta, 2013, valmistusprosessi
Emma Lappalainen: Sarjasta Kuvastin, neulanreikävalokuva, hopeagelatiinivedos, 2013
Emma Lappalainen: Sarjasta Kuvastin
cv

Jyrki Markkanen taas on luonteeltaan keräilijä. Hän on ollut aina kiinnostunut mielenkiintoisista esineistä mutta itse asiassa koko hänen taiteellinen luomistyönsä perustuu samantapaiseen keräilemiseen. Hän pyrkii luomaan itselleen mentaalisen ympäristön, josta ideat syntyvät. Siihen ympäristöön voi kuulua esim. muistikuvia lapsuudesta tai muita elämän varrella koettuja tapahtumia, katkelmia elokuvista ja mielleyhtymiä kirjoista. Markkanen kertoo todellisuudesta ikään kuin se olisi elokuvaa tai tapahtuisi jossain unenomaisessa rinnakkaisessa maailmassa.

Teosten teemana on aika ja ajallisuus, mikä näkyy mm. neulanreikäkameralla otetuissa kuvissa Halosen talosta ja sen tyhjistä huoneista Jyväskylän Grafiikkakeskuksen muutettua rakennuksesta vuosi sitten. Sarja on kuin muistokirjoitus vanhalle talolle, joka pitää sisällään henkilökohtaisia muistoja ja tarinoita taiteilijan omasta henkisestä kodista 30 vuoden ajalta.

Vastapainona pysähtyneisyydelle Markkaselta on näyttelyssä esillä lapsuuden ajoilta kumpuava juniin liittyvä teos sekä teoskokonaisuus koskesta, joka on yksi tunnetuimpia suomalaisen elokuvan luontoallegorioita. Teos sisältää lyhyen 2,5 sekuntia kestävän kaitafilminpätkän ja 25 filmistä kaapattua stillkuvaa, jotka on toteutettu polymeerigravyyreinä ohuille pergamenttipapereille.

Jyrki Markkanen: Osa installaatiosta Harmonia, Prässihuone, neulanreikävalokuva akryylille, 2013
Jyrki Markkanen: Projektihylly, puu, lelu, esinekooste, 2013 + luonnos
Jyrki Markkanen: Koivikko, polymeerigravyyri, rullafilmipuolat, 2013 + luonnos
cv


*Synopsis on tiivistelmä tai yleiskuvaus esimerkiksi visuaalisesta tai kirjallisesta teoksesta. Synopsis pyrkii kuvailemaan teoksen sisältöä ja sen tuotantoa vastaamalla muun muassa kysymyksiin miksi, mitä, kenelle ja miten. Synopsis tulee kreikan kielen sanoista συν (syn, ”yhdessä”) ja οψις (opsis, ”näkeminen”) – Wikipedia. Useimmiten termiä käytetään elokuva-projektien yhteydessä.

Keskisuomalaisen verkkosivut: Naoji Ishiyama, Emma Lappalainen ja Jyrki Markkanen - Synopsis...

sivun alkuun

9.10.-10.11.2013
Max Steffansson & Esa Ylijaasko: Matkalla - On the Road

Keski-Suomessa vaikuttavat nuoret kuvajournalistit äänekoskelainen Max Steffansson (s. 1990) ja jyväskyläläinen Esa Ylijaasko (s. 1989) kuvasivat syyskuussa Jyväskylän liikenteen ilmaista joukkoliikennepäivää. Kuvaajat suhasivat ilmaisilla busseilla yötä myöten ja kuvasivat jyväskyläläistä yleisen liikenteen kulttuuria pysäkeillä ja bussissa. Matka kantautui hiljaisesta Muuratsalon järvimaisemista ohranmakuisen lähiöpubin kautta vilkkaaseen lauantaiseen keskiöiseen kaupungin keskustaan.

On yhtä monta erilaista matkaa kuin matkustajaa. Jokainen niistä kertoo oman mielenkiintoisen tarinansa: Mihin baskerihattuinen mies on matkalla? Yllättävä näkeminen kaukaisen ystävän kanssa. Kaverit ja edessä oleva illanvietto. Keskiolut matkassa mukana sekä sisäisesti että ulkoisesti kannettuna. Ajantappoa pysäkillä.

Matka on värikäs joten hyppää kyytiin! Max Steffanssonin ja Esa Ylijaaskon taltiomien kuvien kautta matkaat ihmisten katseisiin, nauruun ja jännitykseen. Näet ja koet outoja sekä tuttuja hajuja, uusia maisemia, odottavan pitkää aikaa, hermostuneisuutta ja iloa. Rutiininomainen matka voi muuttua uudeksi kokemukseksi.

Teos on esillä digitaalisessa muodossa tv-ruudusta esitettynä.

Max Steffansson

Esa Ylijaasko

sivun alkuun

3.10.-27.10.2013
Fiona Kelly: There Are Thousands of Taps Dripping

There Are Thousands of Taps Dripping on irlantilaisen kuvataiteilija Fiona Kellyn moniulotteinen ja useilla tekniikoilla (mm. linopiirros, stereovalokuva ja video) toteutettu yksityisnäyttely. Näyttelyssä Kelly tuo esille kaupunkimaisemaa ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Hän on kiinnostunut erityisesti ihmisten hylkäämistä tavaroista, jätekasoista, rakennustyömaa-alueista ja keskeneräisistä luonnon takaisin valtaamista epätiloista.

Kellyä kiinnostaa elämän surrealistiset piirteet, kaupungistumisen oikut. Hänen sosiaalinen huolensa välittyy tavallisten esineiden ja henkilökohtaisten tarinoiden ja humorististen vertauskuvien kautta. Kellyn teoksissa rakennustyömaiden hylätyt tiilikasat heräävät eloon ja saavat inhimillisiä ominaisuuksia. Hän on nykyajan urbaanisatujen ja tarinoiden kuvittaja. Yhdistämällä arkisia esineitä leikkisiin sloganeihin hän luo tilanteita ja tunnetiloja, joiden tarkoitus on johdattaa katselija huomaamaan arkielämämme hullunkurisuuden ja järjettömyyden. Se mikä näyttää tutulta pitääkin arvioida uudelleen.

Fiona Kelly (s. 1985) saapui kuuden kuukauden pituiseen ”Pépinières européennes pour jeunes artistes" -taiteilijaresidenssiin kesäkuun alussa. Edellisen kerran hän oli Jyväskylässä marraskuussa 2011, joten lähes kaikki näyttelyssä esillä olevat teokset on tehty täällä. Vuodesta 1996 lähtien toteutetun residenssiohjelman kautta monet nuoret eurooppalaiset taiteilijat ovat päässeet tutustumaan uuteen kulttuuriin ja paikalliseen kulttuurielämään. Fiona Kelly valittiin residenssiin 47 hakijan joukosta.

Keskisuomalainen 14.10.2013: Maailmankansalaisen havaintoja

PERJANTAINA 25.10. KLO 16.30 TEEHETKI FIONA KELLYN KANSSA GALLERIA RATAMOSSA. TERVETULOA.

http://fionakelly.co/

There are Thousands of Taps Dripping, a multi-disciplinary solo exhibition by Irish Artist Fiona Kelly addresses’ landscape; a recording of topographic movement, stagnation and metamorphosing debris.

Kelly illustrates contemporary fables. In uniting objects, concentrated debris and disposable remnants with playful slogans, she endeavours to generate happenings. Through selected visual combinations the viewer is invited to join in a fundamental dialogue intrinsic to Kelly’s work which quietly speaks of urban sprawl, internet culture, economic booms and busts and the absurdities found in unremarkable environments.

Artist’s meeting at Galleria Ratamo on Friday October 25 at 4.30 pm. Welcome

sivun alkuun


5.9.-29.9.2013
11 - kollektiivi: SUOMI/FINLAND


Maija Tammi: Removals

Yksitoista valokuvaajaa lähti etsimään Suomea

Löytyi lasten luontoretket, kansantaudit, Lappeenrannan venäläiset, huoneeseen suljettu mies, kansallismaisema, tsetseenipakolaiset, Johanna Tukiainen, kuolema, koti, rauhanturvaajat ja joulupukki. Joukko erilaisia aiheita muodostaa kollaasin vapaamatkustajasukupolven Suomi-kuvasta. Kuvasarja katsoo maata yksityiskohtien kautta. Se kokoaan yhteen kirjon kliseitä ja yllätyksiä.

Suomi/Finland näyttelyssä on esillä mm. Meeri Koutaniemen Vuoden Lehtikuvana 2012 palkittu otos, sekä NY Timesin julkaisema Touko Hujasen kuvasarja.

Ryhmän valokuvaajat
ALEKSI POUTANEN/ARTTU MIKKONEN/EVELIN KASK/KONSTA LEPPÄNEN/MAIJA TAMMI/MEERI KOUTANIEMI/MIISA KAARTINEN/OSSI AHOLA/RAMI HANAFI/SAKARI PIIPPO/TOUKO HUJANEN

11-kollektiivi vastaanotti Suomen suurimman valokuvapalkinnon maaliskuussa, Patricia Seppälän säätiön kuvajournalistipalkinnon.

www.yksitoista.fi

sivun alkuun


8.8.-1.9.2013
VALON MURTEET - Luovan valokuvauksen keskus ry:n jäsennäyttely


Jyrki Markkanen; Heinäkuu Imatralla 2012-2013

Luovan valokuvauksen keskuksen jäsennäyttelyyn Valon murteet osallistuu 22 valokuvaajaa. Esillä on valokuvataiteen vakiintuneita ja nykysuuntauksia edustavia töitä. Taiteilijat käyttävät vapautuneesti eri välineitä. Rajojen rikkominen tuottaa virkistävän hämmennyksen lisäksi iloa niin tekijälle kuin katsojallekin.

Uutuus tai perinteisyys ei toki ole itseisarvo, mutta tekniikan vaihtaminen, vapaaehtoinen rajoitusten hyväksyminen pakottaa katsomaan uudella tavalla ja saattaa avata niin kuvaajan kuin katsojankin silmiä näkemään miten maailma muuttuu primitiivisen neulanreikäkameran tai tekniikan ihmeen, älypuhelimen, kautta tutkittuna.
Klassista mustavalkeaa perinnettä uudelleen tulkittuna on ainakin Mikko Hietaharjun Etsii – löytää -sarjassa ja Kapan Pimeän tien kulkijoissa. Sarjallisuus ja isot teoskokonaisuudet näyttävät lisääntyneen keskisuomalaisella valokuvakentällä.

Henkilökuvia näyttelyssä on niukalti. Annettu teema Valon murteet on johtanut tekijöitä kiinnittämään katseensa hyvinkin pieniin kohteisiin, valon liikkumiseen niiden pinnalla. Kameran ilmestyminen kuvaamisen välineeksi toi uusia, arkisempia aiheita ja kohteita kuvataiteen piiriin toistasataa vuotta sitten, ja vähitellen myös nopeiden havaintojen tallentamiseen. Esineitä kuvaamalla on kerrottu ihmisten elämästä aiemminkin. Arkisen pyhitys ilmenee 1600-luvun hollantilaisilla asetelmamaalauksessa, keskeytyneiden juhlien kattausten tulkintoina – joiden oletettiin kertovan kaiken katoavuudesta ja hauraudesta. Nykykuvaaja ei ehkä ole yhtä taipuvainen pohtimaan kaiken turhuutta, vaan saattaa tuoda pienen esineen – vaikkapa Anna Koiviston Ruuna-kuvan shakkinappulan – intensiivisestä tarkkailusta syntyneen maagisen läsnäolon ja elävyyden kokemuksen.

Näyttelyn teosten valitsijana toimi valokuvaaja, tutkija Leena Saraste, jonka oma näyttely Kasvoja ja pistoja oli esillä Luovan valokuvauksen keskuksen Galleria Harmoniassa talvella 2010–2011.

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat:

Pia Harjula-Lahti, Veikko Havimo, Mikko Hietaharju, Maija Holma, Juhani Ilppola, Juho Jäppinen, Kapa, Maija Keskinen, Anna Koivisto, Helena Kujala, Emma Lappalainen, Vesa Lahti, Virpi Leinonen, Jyrki Markkanen, Timea Mucsi, Aino-Kaarina Pajari, Erkki Salomaa, Vicki L. Snellman, R.C. Snellman, Aarno Sundgren, Pekka Suomäki, Timo Vuoriainen

sivun alkuun

11.7.–4.8.2013
R.C. SNELLMAN: RETROperSPEKTIIVI

R.C. Snellman: Jyväskylä, Tuomiorock, 1983

Puoli vuosisataa - neulanreikäkamerasta iPhoneen

Joskus jossain vaiheessa elämää tulee miettineeksi retrospektiivistä näyttelyä. Minun aikani tuli nyt. 50 vuotta - puoli vuosisataa - tuntuu hirmuisen pitkältä, ja kuitenkin tuntuu kuin kaikki tämä olisi tapahtunut vasta eilen.

Minustako valokuvaaja, ei suinkaan. Nuorena poikana unelmoin papin ammatista. No, ehkä valokuvaaminen on myös jonkinlaista saarnaamista. Joka tapauksessa valokuvaamisen kautta olen pyrkinyt ilmaisemaan itseni. Olen aina ollut kiinnostunut visuaalisista asioista, siitä mitä ympärilläni tapahtuu ja miten näen asiat. Äitini Ruth työskenteli lipunmyyjänä Kokkolan Bio Rexissä yli 20 vuotta, joten elokuvateatterista tuli toinen kotini. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, sieltähän Pitkänsillankadulta kaikki alkoi.

Veljeni Peter Snellmanin on myös vaikuttanut suuresti siihen, että minusta tuli valokuvataiteilija. Hän omisti Canon FTB merkkisen kameran, jolla otin ensimmäiset kuvani. Ensimmäisen oman kameran ostin vuonna 1963 kansalaiskoulun luokkaretkellä Tukholmasta. Kameraseurat tulivat tutuiksi Kokkolassa, Mikkelissä ja sitten Jyväskylässä.

Tulin Jyväskylään vuonna 1981 opiskelemaan kuvanvalmistajaksi Harjun ammattikoulussa. Opiskelun jälkeen olin Keski-Suomen museolla määräaikaisena valokuvaajana Pekka Helinin kollegana. mistä tie johti myöhemmin Alvar Aalto -museolle Martti ”Kapa” Kapasen kollegaksi. Aikani siellä oli käänteentekevä, sillä silloin tein sarjan ”Ajanlasku” jonka lähetin Kamera-lehden vuosikilpailuun vuonna 1984. Sarja palkittiin pääpalkinnolla Valokuvasarjan arvosteli Aarno Rafael Minkkinen ja se sai pääpalkinnon. Samaa nimeä kantava ensimmäinen yksityisnäyttelyni oli esillä Alvar Aalto -museon Studiossa vuonna 1986.

Kaikki yksityisnäyttelyni ovat tavalla tai toisella liittynyt nimenomaan aikaan. Ensimmäinen näyttely oli ”Ajanlasku”, sen jälkeen ”Yö on lähtemisen aika”, ”Min Tid” ja ”Jatkoaika”. Tämän viidenkymmenen vuoden aikana valokuvan murros on ollut valtavaa, perinteisestä valokuvauksesta on siirrytty työskentelemään digitaalisesti, mikä kuvissani toivottavasti avautuu myös katsojalle.

Näyttelyni olen pyrkinyt jakamaan kahteen osioon: aikaan, jolloin kuvat olivat enimmäkseen dokumentaarisia ja sen jälkeiseen siirtymääni valokuvataiteilijaksi.

www.rcsnellman.net

sivun alkuun

13.6.–7.7.2013
TUULA MOILANEN: UKIYO-E MITATE -KUVIA JA AVARUUSMATKAN TULIAISIA

Värikkäistä ja humoristisista puupiirroksistaan tunnettu taidegraafikko Tuula Moilanen (s. 1959) esittäytyy vanhassa kotikaupungissaan Jyväskylässä pitkän tauon jälkeen. Galleria Ratamossa on esillä hänen uusimpia teoksiaan. Mukana on puupiirrosten lisäksi myös akryyli- ja pastellimaalauksia sekä kalligrafioita Moilasen 2000-luvun tuotannosta.

Tuula Moilanen on asunut Japanissa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Näyttelyn teema “Ukiyo-e mitate”, viittaa Moilasen persoonalliseen tapaan yhdistellä 1700-1800 -luvun klassisten japanilaisten ukiyo-e puupiirrosten sommittelumalleja mangatyylisiin eläinhahmoihin. Uteliaisuutta ja mielikuvituksen lentoa herättelevissä maalauksissa ja piirroksissa vilahtelee puolestaan ylikansallisia arvoituksia ulkoavaruudesta ja mikrobien maailmankaikkeudesta. Tuula Moilasen omin sanoin: ”Teosteni ideat nousevat vanhoista tarinoista ja eri kulttuurien synnyttämistä myyteistä. Minua kiehtoo ihmismielen valtava rikkaus, joka on tuottanut nuo tarinat. Maailman eri selitysmallit ja monenlaiset uskomukset ovat minulle kaikki yhtä tosia. Mielikuvituksen voimalla mahdoton muuttuu mahdolliseksi: Kuu voidaan lainata taivaalta. Kuu onkin usein mukana teoksissani.

Toinen tärkeä inspiraationi lähde on luonto, sen käsittämättömän kekseliäs muotokieli ja vielä paljastamattomat salaisuudet. Luomisprosessi, joka on päättymättomänä käynnissä niin mikrokosmoksessa kuin tähtien täyttämässä avaruudessakin, mykistää minut kauneudellaan. Toivon, että jonain päivänä teosteni muodot ja värit yltävät yhtä vaikuttavalle tasolle.”

Tuula Moilasen kiinnostus Japaniin on vanhaa perua. Vuonna 1984 hän opetti puupiirrosta Jyväskylän grafiikan pajalla ja piti pienen dialuennon oppilailleen puupiirroksen historiasta. Pajan arkistosta lainattujen diojen joukossa oli luonnollisesti myös kuvia japanilaisista ukiyo-e puupiirroksista. Oppilaat kyselivät, että kuinka teokset on tehty. Asia jäi kaivelemaan Moilasta, koska hän ei oikein osannut antaa vastausta kysymykseen. Hän oli silloin vielä graafikkouransa alussa ja tunsi vain puupiirroksen öljyväritekniikan. Hän ryhtyi heti ottamaan selvää japanilaisesta vedostustekniikasta, mutta koska aiheesta ei ollut kunnon kirjallisuutta tarjolla missään, hänen ei auttanut muu kuin lähteä Japaniin asti tietoja hankkimaan.

Ensimmäisen kerran hän matkusti Japaniin vuonna 1987. Hän joutui heti itämaiseen koukkuun – uudelleen oli päästävä ja pian. Moilanen teki hakemukset Kioton Seika yliopistoon, jonne hänet sitten hyväksyttiin tutkimusopiskelijaksi 1989 keväällä. Pääaineena olivat japanilainen perinteinen puupiirros ja paperinvalmistus. Siitä kaikki sitten alkoi.
(lähde: http://www.helsinki.fi/palmenia/lahti/2011/10012011.htm)

Tuula Moilanen on pitänyt lukuisia näyttelyitä ja tehnyt mm. omia taiteilijakirjoja ja kuvituksia kirjoihin. Hän on lisäksi julkaissut alan oppikirjoja ja pitänyt lukuisia kursseja ja työpajoja puupiirroksesta, kirjansidonnasta ja käsintehdystä paperista sekä Suomessa että Japanissa. Tätä nykyä Tuula Moilanen asuu puoliksi Helsingissä.

http://www.tuulamoilanen.net/
taiteilijan cv

sivun alkuun

16.5.-9.6.2013
ANTTI HAAPIO ja PETRI NUUTINEN

Antti Haapio: Yhteensattumia II, pigmenttivedos, 2011

Mitä on aika? Miten aika on olemassa?

Antti Haapio pohtii näyttelyssään, miltä ajan kuluminen näyttää valokuvissa. No, se näyttää kuin katselisit maalin kuivumista. Silti olemisen ainutkertaisuus on kiehtovaa, vaikka sitä onkin tuhlattavaksi asti. Haapion teokset ovat sarjasta Siirtymiä, jota hän on koonnut vähitellen vuodesta 2002 alkaen, jolloin hänen edellinen pitkäaikaisvalokuvaprojekti Starat päättyi. Haapion teoksissa yhtä ja samaa aihetta on valokuvattu toistuvasti eri hetkinä. Kuvat on ladottu kaavamaiseen matriisiin korostamaan asioiden tasavertaisuutta.

Antti Haapio (s. 1964) on valmistunut valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutista 1990. Hän toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa kuvataiteen koulutusohjelmassa valokuvauksen lehtorina. Vuodesta 1993 alkaen Haapio on toiminut Valokuvakeskus Nykyaika ry:n puheenjohtajana ja on ollut mukana järjestämässä Backlight Photo Festivalia.

Petri Nuutinen: Kuja, Firenze, pigmentti/gesso/alumiini, 2010

Petri Nuutisen teokset ovat monimuotoisia kuvia paikoista, tiloista ja maisemista. Teemana niissä on ihmisen jäljet sekä luonnossa että kulttuurimaisemassa. Kuvien muoto on syntynyt orgaanisesti yhdistämällä samasta kohteesta tai paikasta eri näköpisteistä otettuja valokuvia toisiinsa. Nuutinen vedostaa teokset muotoon työstetylle gessopohjustetulle alumiinille paperittomina pigmenttivedoksina tai tekee pigmenttivedoksia, jotka on pohjustettu (facemounted) muotoon leikatulle akryylille.

Petri Nuutinen on tehnyt yhdessä valokuvaaja Marja Pirilän kanssa lukuisia Camera Obscura -teoksia.

Petri Nuutinen (s. 1955) asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on pitänyt monia yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin vuodesta 1979. Omien taideprojektiensa lisäksi Petri Nuutinen on työskennellyt vedostajana, kuvatoimittajana, lehtikuvaajana, näyttelysuunnittelijana, taittajana sekä valokuvauksen ja graafisen suunnittelun opettajana. Hän on Valokuvakeskus Nykyajan perustajajäsen.

Petri Nuutisen kotisivut

sivun alkuun

18.4.–12.5.2013
MAIJA KUMPULAINEN-SOKKA: Oppia ikä kaikki
70-vuotisnäyttely

Taiteilijan cv

Vanha pari, 2012, puupiirros

Maija Kumpulainen-Sokka (s. 1943) on lähtöisin Jämsänkoskelta. Vuonna 1964 nuori maalaistyttö muutti Itävaltaan ensimmäisenä suomalaisena opiskelemaan taidetta Wienin taideakatemiaan. Johtuneeko osittain tästä syystä, että hän on sen jälkeenkin kulkenut omia polkujaan suomalaisessa kuvataiteessa. Alkutuotannon yhteydessä voisi puhua jopa feministisestä Pop-taiteesta. Hän teki aluksi pääasiassa maalauksia, joiden teemoina olivat arjen tapahtumat tai musiikin innoittamat ”maisemat”. Teoksia leimasi pelkistäminen, abstrahointi ja tietty dekoratiivisuus.

1970-luvulla Kumpulainen-Sokka kokeili lyhyen ajan mm. tekstiilipohjaista applikaatiotekniikkaa ja kolmiulotteisia maalauksia. Samalla teosten teemat koskettivat aikaisempaa enemmän enemmän universaaleja asioita. Hän käytti teoksissaan myös sarjakuvakuvamaista kuva kuvassa tekniikkaa.

1980-luvulla mukaan tuli piirustus ja vasta myöhemmin grafiikka. Isokokoisissa konstruktivistisissa piirustuksissaan taiteilija leikitteli pinnan, tilan, tasojen ja aukkojen suhteilla. Tärkeää oli myös liikkeen ja sen voiman kuvaaminen. Samoja teemoja Kumpulainen-Sokka hyödynsi myös ensimmäisissä kivipiirroksissaan ja offsetlitoissaan, joihin hän pääsi käsiksi Jyväskylän grafiikan pajan kursseilla. Pajalla työskentelivät tuohon aikaan myös mm. Kirsi Neuvonen, Ulla Virta ja Jyrki Markkanen.

Innostus nimenomaan puupiirrokseen syntyi amerikkalaisen Karen Kuncin yhden laatan väripuupiirroskurssilla vuonna 1986. Hän löysi uudesta tekniikasta oivat mahdollisuudet hyödyntää omaa maalauksellista ja toisaalta rakenteellista kolorismiaan. Siitä tulikin Maija Kumpulainen-Sokan taiteen uusi taitekohta, joka antoi tarvittavaa vapautta ja vaistonvaraisuutta taiteilijan ilmaisulle. Kruununa tälle kehitykselle oli Banská Bystrican kansainvälisen puupiirrosbiennaalin pääpalkinnon voittaminen vuonna 1988.

Perinteinen realismi ei ole koskaan ollut taiteilijan juttu. Kaikki lähtee kuitenkin luonnon havainnosta. Se voi olla pieni värillinen detalji maisemassa, valon häivähdys tai varjon leikki tai mikä tahansa yksityiskohta luonnossa. Työskentely on hänelle aina vaistovaraista, havainto etsii kuvallista ratkaisuaan. Lopputuloksena on ollut suurikokoisia semiabstrakteja puupiirroksia, joista usein syntyy myös kokonaisia sarjoja.

Maija Kumpulainen-Sokka on jo pitkään työskennellyt omassa ateljeessaan kotinsa yhteydessä Jyskässä. Vaikka pitkäaikaiset kivuliaat selkävaivat ovat jonkin verran rajoittaneet hänen taiteellista työskentelyään, taiteilija on edelleen varsin luova ja aktiivinen.

Juhlavuotensa kunniaksi Maija Kumpulainen-Sokka ei halunnut pitää mitään retrospektiivistä näyttelyä, jollainen kyllä nähtiin vuonna 2002 Jyväskylän taidemuseon Suojassa järjestetyssä Havainto ja mielikuva –näyttelyssä, jonka yhteydessä julkaistiin taidekriitikko Hannu Castrénin kirjoittama samanniminen julkaisu.

Galleria Ratamoon Maija Kumpulainen-Sokka tuo uusimpia puupiirroksiaan, jotka nähtiin aiemmin tänä vuonna Galleria Duetossa Helsingissä. Vedosten ilmaisu on muuttunut aikaisempaa realistisemmaksi ja niiden väri- ja muotomaailma on samalla pehmentynyt. Osittain tämä johtuu hänen käyttämästään tekniikasta, jossa kaiverrettu laatta vedostetaan laatan nurjalta puolelta.Taiteilija on antanut näyttelylleen nimen ”Oppia ikä kaikki”, jolla hän haluaa korostaa taiteen ominaislaatua elinikäisenä oppimisprosessina. Taide ei kysy koskaan ikää vaan ennen kaikkea intohimoista suhdetta taiteen tekemiseen.

Hannu Castrén kirjoitti Dueton näyttelystä seuraavaa: ”Taiteilija on tällä kertaa keskittynyt talven sävyihin, joista ei tiedä, ovatko ne enemmän valon vai valottomuuden aiheuttamia. Sitten vedoksiin ilmestyy juuri se vihreä, joka näyttäytyy luonnossa aivan ensimmäisenä talven väistyessä. Muuten värit ovat murrettuja, siis mahdollisimman kaukana kukkaloistosta. Näyttelyn rungon muodostaa kaksi sarjaa, joissa vihreä ilmenee eri tavoin. Pihakiviä-sarjasta syntyy vaikutelma vuoristomaisemasta. Nimi johdattaa kuitenkin aiheen taiteilijan lähipiiriin, jota havainnoimalla hän on saanut tärkeimmät aiheensa. Kalligrafisesti muotoillut puut kasvattavat jo vihreitä lehtisilmuja. Vihreä on kesän aavistuksenomainen merkki, mutta vedoksissa pienet vihreät alueet energisoivat koko kuvan. Vanha pari, Kasvinkumppanit ja Samaa sukua eivät perustu niinkään suoraan havaintoon, vaan tarjoavat symbolistisen tulkinnan. Retrospektion sijaan uuden syntyä merkitsevä vihreä ottaa pääosan 70-vuotisnäyttelyssä.”

Pihakiviä III, 2012, puupiirros

sivun alkuun

7.3.–14.4.2013
Connections North: Taidetta Keski-Suomen ja Pohjois-Yorkshiren residenssitoiminnan inspiroimana / Artworks Inspired by Residencies in Central Finland and North Yorkshire

pe 12.4. klo 16.30 Galleria Ratamossa Teetä ja turinoita Pohjois-Yorkshiresta
Naoji Ishiyama, Aino Kajaniemi, Kapa ja Aino-Kaarina Pajari kertovat matkakokemuksistaan Yorkshiressa syksyllä 2010

in english

CONNECTIONS NORTH -taiteilijavaihtoprojekti

Projektin tarkoituksena oli aloittaa taiteilijavaihto Keski-Suomen ja Pohjois-Yorkshiren (Iso-Britannia) kesken, tukea kuvataiteilijoiden verkostoitumista, luoda uusia kansainvälisiä yhteyksiä, luoda uusia yhteistyömuotoja sekä kehittää laajemminkin em. alueiden taiteilijoiden ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä.

Pohjois-Yorkshiressa projektin kattojärjestönä toimi York and North Yorkshire Creative Industries Network (YNYCIN), johon kuuluvat Chrysalis Arts, Rural Arts, Arts in Richmondshire ja Create. Keski-Suomesta mukana olivat Keski-Suomen taidetoimikunta, Jyväskylän taidemuseo/Grafiikkakeskus, Suomen käsityön museo, Jyväskylän ammattiopisto/Petäjäveden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Jyväskylän taiteilijaseura ja Luovan valokuvauksen keskus.

Projekti aloitettiin jo vuonna 2004, jolloin Chrysalis Arts’n edustajat vierailivat Jyväskylässä. Tuon vierailun tuloksena syntyi hanke, jolle haettiin – tuloksetta – rahoitusta Kulttuuri2000-ohjelmasta. Yhteistyötä päätettiin kuitenkin jatkaa, ja seuraavan kerran englantilaiset vierailivat Jyväskylässä 2007. Tämän vierailun tuloksena laadittiin suunnitelma, jolle englantilaiset saivat omista lähteistään rahoituksen vaihto-ohjelman valmisteluun. Valmistelurahoituksen turvin YNYCIN:n edustajat sekä vaihto-ohjelmaan jo etukäteen valitut englantilaiset taiteilijat tutustuivat keskisuomalaisiin taiteilijoihin ja näiden tuotantoon sekä työskentelymahdollisuuksiin Keski-Suomessa. Vierailun ohjelman tutustumiskoh-teineen ja taiteilijatapaamisineen organisoi Keski-Suomen taidetoimikunta. Englantilaisten taiteilijoiden etukäteisvalinnan tekivät Keski-Suomen taidetoimikunnan, Jyväskylän Grafiikkakeskuksen, Luovan valokuvauksen keskuksen ja Suomen käsityön museon edustajat taiteilijoiden portfolioiden perusteella.

Näkemänsä ja kokemansa perusteella englantilaiset laativat omat työsuunnitelmansa vaihto-ohjelmaa varten sekä valitsivat vaihto-ohjelmaan Keski-Suomesta neljä taiteilijaa. Englantilaisten valmistelurahoituksen turvin valitut neljä keskisuomalaista taiteilijaa tekivät keväällä 2009 viikon mittaisen tutustumismatka Pohjois-Yorkshireen perehtyen sen tarjoamiin taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksiin, jonka pohjalta taiteilijat laativat oman työsuunnitelmansa. Keski-Suomessa sekä englantilaisten taiteilijoiden vaihto-ohjelman että keskisuomalaisten taiteilijoiden Englantiin suuntautuvan vaihto-ohjelman organisoijana toimi Keski-Suomen taidetoimikunta.

Projektiin valikoituneet taiteilijat ovat taidegraafikko Naoji Ishiyama, tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi, valokuvataiteilija Kapa ja taidegraafikko Aino-Kaarina Pajari Jyväskylästä sekä valokuvataiteilija Tessa Bunney, taidegraafikko Paul Clifford, tekstiilitaiteilija Sally Greaves-Lord ja korutaiteilija Debby Moxon Yorkshiresta. Vierailujen kesto oli noin 3-4 viikkoa. Brittien vierailut Jyväskylään osuivat kevääseen 2010 ja suomaisten vastavierailut Yorkshireen syksyyn 2010.

Projektin tulokset nähtiin ensimmäistä kertaa Scarboroughissa. Innostaa/Inspire – Artwork inspired by residencies in Central Finland and North Yorkshire –näyttely oli esillä Woodend Art Galleryssa 1.2.-27.2.2013. Nyt näyttely on kaikkien nähtävissä Jyväskylässä Galleria Ratamossa.

TAITEILIJAT

Naoji Ishiyama
kotisivu

Intimite landscape, kuivaneula, 2012

Olin Thirskissa, Pohjois-Yorkshiressa syyskuussa 2010. Isäntäni oli Rural Arts in Thirsk.

Vierailuni aikani pyrin tekemään muutamia vedoksia ympäristön ja siellä asuvien ihmisten inspiroimina. Huomasin lopulta yhtäläisyyksiä puumuotojen ja ihmisten välillä. Palattuani Jyväskylään aloin nähdä puumuodon jonkinlaisena ihmisten ajattelutapojen edustajana tai ehkä heijastuksena ihmisen sisimmästä. Sen vuoksi teokseni tässä näyttelyssä eivät niinkään esitä vaikutelmia Pohjois-Yorkshiresta itsestään kuin niitä ajatuksia, joita sain matkani aikana.

COGITO ERGO SUM 1-4 sarja syntyi Thirskin vierailun jälkeen. Käytin teoksissa muotoja, jotka muistuttavat puita ja kasveja, mutta itseasiassa olenkin pyrkinyt kuvaamaan niissä ihmistä, tai itseäni.

Aino Kajaniemi
kotisivu

Labyrintti, ryijy ja tuftaus, 2010-2012

Labyrintti” teos kuvaa englantilaisen puutarhan kurinalaisempaa tyyliä. Vaikka suunnittelin ryijyn Scarboroughissa, se on myös kunnianosoitus kahdelle merkittävälle suomalaiselle tekstiiliteokselle: Uhra Simberg-Ehrström suunnitteli “Metsä” ryijyn (9 x 4.5m) 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn ja Maija Lavosen ryijy “Polku” (10,40 x 0,45 m) on vuodelta1985. Nämä teokset ovat myös vihreän eri sävyisiä ja installaatioita lattialle. Ne kuvaavat kuitenkin suomalaista luontoa toisin kuin ”Labyrintti”. Koska elämme yhä globaalimpaa elämää, mielestäni tähän ryijyjatkumoon sopii hyvin sommitelma, joka on vieras suomalaiselle ympäristölle. Muotopuutarhat edustavat rakennettua ympäristöä ja vanhaa kulttuuria kun taas suomalainen luontoihanne on villi.

Teosta kutoi noin puolen vuoden ajan 4 henkilöä, minun lisäkseni 3 harjoittelijaa käsi- ja taideteollisuuden ammattiopistosta Petäjävedeltä: Minna Takalo-Eskola, Maija Vidgren ja Annika Vanha-Viitakoski. Osa kappaleista on toteutettu kutomalla kangaspuissa ja osa tuftaamalla valmiille kangaspohjalle. Ryijytekniikka kuuluu Suomen ja tuftaus Pohjois-Yorkshiren tekstiilikäsityön perinteeseen.

Kapa
kotisivu

Christine Sanders, Yarns 4 You, pigmenttimustevedos, 2010-2012

Pieni kaupunki, vai mitä ne taajamat tuolla ovat nimeltään? Nidderdalessa, sellaisessa ”Emmerdale”- tai ”Sydämen asia”- paikassa. Pateley Bridge, jossa tulisin viettämään kuukauden. Olen käynyt siellä päiväseltään ensivisiitillämme Pohjois-Yorkshiren vierailullamme. Siitä pikkuautosta kahden naisen välissä takapenkiltä yrittelin katsella maisemaa, josta olin kiinnostunut.Tänne haluan tulla tekemään työni, ajattelin.

Nyt olen Pateley Bridgessä. Taas on alettava puhua oudoilla sanoilla. Jospa huomenna yrittäisin. Isäntäväkeni ovat sydämellisiä, ovat korutaiteilijoita, toinen tässä näyttelyssä mukana, Debby.

Menee viikko, kuljen kamerani, jalustani kanssa tietämättä, tajuamatta mitä olen tekemässä. Pienessä paikassa, jossa ei ole oikeastaan mitään. Astun sisään ruokakauppaan, täällä ei ole marketteja, täällä on vain pieniä kauppoja. Kauppias hymyilee ja kysyy, mitä sinulle Kapa kuuluu? Mitä siihen voi muuta vastata kuin, että hyvää. En ollut tavannut ihmistä kertaakaan aikaisemmin, ja jo otti minut vastaan. Kai oli sana kiertänyt kummallisesta valokuvaajasta. Näin se sitten kai on? Pubissakin jo tietävät, mitä laskea hanasta.

Tuon pikkukaupan vastaanoton jälkeen löytyi kohteeni: pienyrittäjät pienessä paikassa. Ihmiset, jotka elävät omalla yrittämisellään, pysymällä kohtuuden rajoissa. Tai voisihan joku parempaakin haluta, tiedä tuosta. Ei kuukaudessa pääse oikeasti sisälle.

Aino-Kaarina Pajari
kotisivu

Long Nap, puupiirros, 2012

Scarborough syyskuu 2010

Vierailin Scarboroughssa syyskuussa 2010. Ajankohta oli sopiva, koska turistit olivat kaikonneet kylpyläkaupungista ja sää sopivasti viilentynyt.

Suunnitelmiini kuului lainata polkupyörä ja tutustua lähiympäristöön, pääasiassa ranta-alueeseen. Ystävällinen kollegani Paul kunnosti minulle vanhan maastopyöränsä ja kuskasi majapaikkaani heti ensimmäisenä aamuna. Pienen virittelyn jälkeen pääsin matkaan. Karttakin järjestyi.

Ajelin alueilla Scarborough – Ravenscar – Robin Hood Bay useana päivänä. Pienillä teillä oli syytä pysytellä, koska isommilla ei paljon tilaa löytynyt pyöräilijälle. Kastuin ja eksyinkin, pellon reunaan minne lie. Pelkona oli äkäisen maajussin ilmestyminen haulikoineen. Ei ilmestynyt, sen sijaan aivan ihanaa maisemaa avautui silmille. Autereinen meri, rantakalliolla pieni valkoinen maja, peltokumpareella yksinäinen puu. Taivasnäkymät ja valaistus vaihtelivat jatkuvasti, välillä satoi ja kohta taas paistoi. Sadetakki oli viisas matkavaruste.

Tuliaisiksi kertyi kasapäin valokuvia: peltoja, tuulen tuivertamia puita, rantakallioita, raunioita, kolme valkoista aasia pellolla, musta hevonen, mustavalkoinen hevonen aitauksessa, lampaita vihreällä niityllä... ja kaikki tuo monisävyisten ja alati vaihtelevien taivaiden alla.

Syysmyrsky antoi matkalle viimeisen silauksen ja suolauksen. Olin inspiroitunut, monessa tuulessa ja sateessa raikastunut, punakkanaamainen ja kaikkeni tuosta lyhyestä vierailusta ammentanut. Polkupyörän palautin ehjänä, mutta sangen kuraisena.

Valokuvien pohjalta olen tähän näyttelyyn toteuttanut sarjan maisema-aiheisia puupiirroksia, joissa taivas ja pilvet näyttelevät suurta osaa. Aiheita riittää vielä moneen muuhunkin vedossarjaan.

Tessa Bunney
kotisivu

Järvenjää / Lakeice, pigmenttimustevedos, 2010-2012

Järvenjää/ Lakeice

Vedokset ovat sarjasta Järven jää/Lakeice ja ne on tehty residenssin aikana Jyväskylässä 2010 ja 2012.

Tarkoituksenani oli tutkia ihmisten suhdetta heitä ympäröivään ympäristöön ja antaa katsojalle mahdollisuus nähdä erilaisia tapoja käyttää luontoa kaupungissa talvella.

Minuun teki suuren vaikutuksen miten jäätynyt järvi muutti kaupunkia, siitä tuli tilapäinen puisto luistinratoineen, hiihtolatuineen ja oikopolkuineen, joita koiran ulkoiluttajat ja kävelijät olivat tehneet kodeistaan kaupunkiin. Maan ja veden raja oli kadonnut.

Sarja valmistui viettämällä aikaa ulkona, näkemällä ja kokemalla sään vaihtelut ja tapaamalla ihmisiä. Myöhemmin vietin aikaa avantouimareiden kanssa, he tapasivat monta kertaa viikossa rentoutuen saunassa ja avannossa.

Työskentely suomalaisten avantouimareiden kanssa innosti uusiin projekteihin Englannissa. Viimeiset 1 ½ vuotta olen työskennellyt kahden uimiseen liittyvän maisemasarjan parissa; toisessa kuvasin vuorovesiuima-altaita Lounais-Englannissa ja toinen on kuvafilmi lontoolaisesta Serpentine Swimming Clubista.

Paul Clifford
kotisivu

Turned to Ashes, serigrafia ja sekatekniikka, 2013

Myyttiä mukaillen

Olen kiinnostunut löydettyjen kuvien muuttumisesta.Käytän töissäni erilaisia grafiikan
tekniikoita ja siirtokuvamenetelmiä, jotka sopivat erityisen hyvin kun halutaan lainata,
jatkotyöstää ja punoa yhteen kerroksellista kuvakerrontaa.

Teosteni lähtökohdan löydän usein kirjallisuudesta. Sen vuoksi teoksistani löytyy myös
sanoja, mikä tarjoaa mahdollisuuksia luoda uusia, viitteeomaisia merkityksiä asioille.

Jyväskylän projektini lähtökohtana oli Kalevala. Eepos, joka syntyi 1800-luvun alussa
Elias Lönnrotin kierrellessä eri puolilla Karjalaa keräämässä suullista kansanrunoutta,
käsittelee sivuillaan ikuisia kysymyksiä elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja selviytymisestä.

Lönnrotin "keräysmatkat" tarjosivat esikuvan myös omalle kenttätyölleni kierrellessäni
Karjalan rajamailla mukanani vain luonnosvihko ja kamera. Löysin teosteni pohjaksi myös joitain vedoksia alueen arkistoista.

Kuvalöydökseni ja tekstit Kalevalasta johtivat teossarjaan, joka oli esillä ensin
INNOSTAA/INSPIRE -näyttelyssä Harrogatessa ja Scarboroughissa ja nyt Galleria Ratamossa
Jyväskylässä.

Sally Greaves-Lord
kotisivu

Sky: Jyväskylä 2009, digitaalisesti painettu tekstiili, 2012

"Et voi, tässä elämässä, rynnätä valoon. Sinun pitää mennä aamuhämärän kautta kohti päivänkoittoa ennen kuin
keskipävä tulee ja täysi aurinko valaisee maiseman.
Woodrow Wilson 1856 - 1924

Debby Moxon
kotisivu

Rintakoru, spektoliitti ja titaani

Vierailin projektin puitteissa Jyväskylässä kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla, maalasin ja piirsin enemmän kuin suunnittelin koruja. Kiinnostuin tasaisesta maisemasta järvineen, värikkäine taloineen ja mataline teollisuusrakennuksineen - maiseman rikkovat vain lukemattomat puut.

Nautin talven tulosta. Jäätyneet järvet tarjosivat valkoisen laajan pinnan, jossa oli yksittäisiä väriläikkiä. Kotona työhuoneellani kehittelin piirustuksiani koruiksi. Aluksi ne olivat melko kuvallisia mutta kehittelin pinnan, joka luo illuusion horisontaalisesta maisemasta ja vertikaaleista koivuista.

Vaikka olen työskennellyt titaanin kanssa vuosia, tämä projekti mahdollisti kokeilemaan rajoja kuumavärjäystekniikassani. Titaani hapettuu kuumennettaessa ja eri lämpötilat tuottavat eri värejä. Kappaleessa voi olla jopa kahdeksan väriä/värjäyskertaa päättyen mataliin lämpötiloihin

Suomessa löysin spektroliitin. Sateenkaaren väreissä kimaltelevat värit ovat samanlaiset, jotka saa kuumentamalla titaania – mahdollisuus jota ei voi jättää käyttämättä. Vierailin spektroliittikaivoksella, josta ostin raakakiviä hiottavaksi ja leikattavaksi. Rakastan spektroliittia, se näyttää jostain kulmasta mustalta, mutta toisesta kulmasta katsottuna välähtävät värit esiin.

sivun alkuun

CONNECTIONS NORTH, a project of exchange between artists

The intention of this project was to initiate an exchange between artists in Central Finland and North Yorkshire (Great Britain), to support networking within the field of the fine arts, to create new international connections and to further develop the collaboration of these regional artists with other establishments.

The York and North Yorkshire Creative Industries Network (YNYCIN) acted as the head organizations of the North Yorkshire project which specifically included the Chrysalis Arts, Rural Arts, Arts in Richmondshire and Create organisations. From Central Finland, the project involved the Arts Council of Central Finland, Jyväskylä Art Museum/Centre for Printmaking, The Craft Museum of Finland, The Jyväskylä College/Department of Craft and Industrial Arts in Petäjävesi, the Jyväskylä Artists Association, and the Centre for Creative Photography.

The project was initiated in 2004, when representatives from the Chrysalis Arts visited the City of Jyväskylä. As a result of this visit, a (unsuccessful) grant was applied for from the Kulttuuri2000 programme. Regardless of this first affront, the collaborative work continued, and the British re-visited Jyväskylä in 2007. This successful visit produced a programme, for which the British were awarded a grant from their own sources, to develop an exchange programme. With the assurance of the development grant, the YNYCIN representatives along with the British artists, who had previously been chosen for the exchange programme, became acquainted with the Central Finnish artists, their work and facilities in Central Finland. The Arts Council of Central Finland arranged this programme of visitation along with the introductions of the artists. The British artists had been previously chosen by representatives of the Arts Council of Central Finland, The Jyväskylä Centre for Printmaking, the Centre for Creative Photography and the Craft Museum of Finland, based on the artists’ portfolios.

After having seen and experienced Central Finland, the British team designed an exchange programme and chose the four artists from Central Finland who would participate in the project. With the help from a grant from the British organisations, the four Finnish artists were able to visit North Yorkshire for one week, in the spring of 2009, in order to discover the available possibilities for artistic creation. The Finnish artists then devised their own schedule and work plan according to their experiences during the tour. The Arts Council of Central Finland was involved in the organisation of the exchange programme for both the Central Finnish and the British artists.

The artists chosen for this project were textile artist Sally Greaves-Lord, jewellery artist Debby Moxon, printmaker Paul Clifford and photographer Tessa Bunney from Yorkshire, along with printmaker Naoji Ishiyama, textile artist Aino Kajaniemi, photographer Kapa and printmaker Aino-Kaarina Pajari from Jyväskylä. The British artists visited Jyväskylä in the spring of 2010 and the Finnish artists visited Yorkshire in the fall of that same year. The duration of their residencies was between three and four weeks.

The results of this project were first shown in Scarborough in an exhibition entitled Artwork inspired by residencies in Central Finland and North Yorkshire, at the Woodend Art Gallery from February 2nd to 27th, 2013. The exhibition will now be shown in Jyväskylä at the Ratamo Gallery.

ARTISTS

Naoji Ishiyama
website

I visited Thirsk, North Yorkshire from August 31st to September 17th, 2010. The host was Rural Arts in Thirsk.

During my stay, I tried to make prints inspired by the environment and people living there. Finally, I noticed a similarity between the characteristic trees and the people living there, in the same environment. After the residence, I started to see the tree form as a representative of people's minds or perhaps as a reflection of my own inner mind. So, my work in this exhibition is not directly about the impression of North Yorkshire, but the series of the works began with the inspiration that came as a result of the residence.

COGITO ERGO SUM 1-4 are the work I started to make during my stay at Thirsk. All the other pieces were made after my stay. I have used forms that look like trees and plants but I tried to draw a human figure, or myself.

Aino Kajaniemi
website

The work "Labyrinth" reflects on the disciplined organization of the English garden. Although I designed the work in Scarborough, it is also a tribute to two significant Finnish textile pieces: Uhra Simberg-Ehrnstöm’s rug “Forest” (9 x 4,5 m) that she designed for the World Exhibition in Montreal in 1967 and Maija Lavonen’s rug “Path” (10,40 x 0,45 m) made in 1983.

These rugs are also floor installations in various shades of green. However, unlike “Labyrinth”, they both describe Finnish nature. But because we live in a continuously more globally oriented world, I think the Labyrinth composition fits into this rug-continuum, even though it is influenced from another culture, unfamiliar to the Finnish environment. Formal gardens represent a developed environment and an old culture where as the Finnish ideal of nature is wild.

The work “Labyrinth” was woven by four people and took six months to make: in addition to myself, three interns from a Vocational College of Arts and Craft participated in the weaving processes. Parts of the pieces were woven on a loom and parts were made by proggy techniques into a fabric base. The art of weaving rugs is a part of Finnish textile tradition and the proggy and hooking techniques are part of the textile tradition in North Yorkshire.

Kapa
website

A small city, or what those urban areas over there? In Nidderdale, there is a kind of ”Emmerdale” or ”Heartbeat” place: Pateley Bridge, where I have come to spend one month. I was there for a day during our first visit to North Yorkshire. From my seat in the small car, between two women, I tried to watch the landscape which interested me. I’d like to come here to make my work, I thought.

I am now in Pateley Bridge. Again, I must begin to speak with strange words. Maybe I’ll start tomorrow. My hosts are heart felt jewellers, one of them, Debby, is participating in this exhibition.

A week goes by, I go around with my camera, my tripod without knowing or realizing what I am doing. In a small place, where there really isn’t anything. I walk into a food store, here there are no big supermarkets, here there are only small stores. The storekeeper smiles and asks, how is Kapa doing? How can you answer anything else but: I’m fine. I have never ever met this person before, and already they know my name. Word has probably gone around about that strange photographer. I guess that’s how it is? At the Pub they already knew which draught to pour me.

After that greeting in the store I found my subject: small businesses in a small town. People, who survive by their own means, by living reasonably. Or maybe they might want something better, who knows. One month is not enough to get inside.

Aino-Kaarina Pajari
website

Scarborough, September 2010

I visited Scarborough in September of 2010. It was the perfect season to visit Scarborough because the tourists had vanished from the resort city and the weather had pleasantly cooled.

I had planned to borrow a bicycle, explore the area and especially the coast. My friendly colleague, Paul, fixed up his old mountain bike, and drove it to my accommodations the very first morning of my visit. After a quick fine-tuning, I was on my way. I was even supplied with a map.

I rode around the Scarborough – Ravenscar – Robin Hood Bay area for several days. I stayed on small roads and paths because on the main roads there was no room for bicycles. I got soaked and lost in fields and wherever else. I was afraid an angry farmer might appear holding a rifle. But they didn’t, instead an incredible landscape was unveiled before my eyes. A hazy sea, a small white cottage on the edge of a cliff, a lonely tree on rolling hills. The sky and lighting were constantly in flux, raining in between and soon the sun would shine once again. A rain jacket was a wise accessory to travel with.

I collected a whole lot of photographs as souvenirs: fields, windblown trees, cliffs, ruins, three white donkeys in a field, a black horse, a black and white horse in a fence, sheep in a green prairie… and all of that in the multiple shades of the invariably changing skies.

My last dish and serving of my last visit was given in a fall storm. I was inspired, red-faced in the refreshing wind and rain, from everything about this short visit. And finally, the bicycle was returned in working condition, although a bit muddy.

For this exhibition I have used the photographs to produce a series of landscape-themed woodcuts a large part of which is made up of sky and clouds. And I can still use this subject for many more print-series as well.

Tessa Bunney
website

Järvenjää/ Lakeice

These are a series of giclée prints from the series Järvenjää/ Lakeice produced during the residency in Jyväskylä Printmaking Centre in 2010 and a later trip to Central Finland in February 2012.

My aim was to explore interrelations between people and their immediate environment; allowing the viewer to reflect on diverse uses of natural landscapes within the city during Winter.

I was fascinated with how the frozen lakes had transformed the city and they had become a temporary urban park with its specially constructed ice skating track with other more random paths carved out by ski-ers, dog walkers and pedestrians making short cuts from the houses on the otherside of the city. The division between the land and water had disappeared.

The series is built up by spending time out there experiencing changes in the weather and responding to what I see and the people I meet. Later I spent time with the groups of ice swimmers who meet several times a week to relax, take a sauna and swim in a hole in the ice.

Working with the Finnish ice-swimmers has inspired a new strand of work in the UK. In the past 18 months I have been working on two swimming related projects: a landscape series, exploring the tidal swimming pools in Southwest England and a photofilm about the Serpentine Swimming Club in London

Paul Clifford
website

“Retelling the Myth”

The transformation of found images lies at the heart of my studio practice.

This aim is assisted by the use of printmaking and image transfer processes, techniques that are ideally suited for borrowing, reworking and interweaving layered imagery.

Sources in literature often form a starting point for my work and words are used alongside images to create new, allusive meanings.

The project I developed while resident at the Jyvaskyla Print Centre began with the Finnish epic poem, the Kalevala. These folklore stories, completed in the early nineteenth century by Elias Lönnrot, were the result of excursions into rural Finland examining folk traditions that ask eternal questions of life, death, love, and survival.

Lönnrot’s “collecting trips” provided inspiration for my fieldwork, involving the creation of a sketchbook of drawings and photographs in the Karelia Russian border region, as well as gathering prints from regional archives.

Combining my chance findings with text from the Kalevala led to the panel series in the INNOSTAA/INSPIRE exhibition and reated a retelling of the myth.

Sally Greaves-Lord
website

‘You cannot, in human experience, rush into the light. You have to go through the twilight into the broadening day before the noon comes and the full sun is upon the landscape.’
Woodrow Wilson 1856 - 1924

Debby Moxon
website

I visited Jyväskylä 3 times for this project and approached the first visit with an open mind, spending time painting and drawing rather than designing jewellery. I became interested in the landscape, which is quite flat with lakes, colourful houses and low industrial buildings, the views broken by numerous trees. I enjoyed the transformation of the winter landscape; the frozen lakes providing expanses of white with patches of isolated colour.

Back home in our workshop I developed my drawings into jewellery designs. The initial pieces were quite pictorial but I moved away from this to develop a surface decoration that gives the illusion of the horizontal landscape woven into the vertical birch trees.

Although I have worked in titanium for many years, this project enabled me to push the limits of my heat colouring technique. Titanium oxidises when heated and different temperatures produce different colours. Starting with the “hottest” colours and using a diamond burr I engrave back to the raw metal. This is then reheated but to a progressively lower temperature and a different colour. Each piece can take up to eight colourings ending on the lowest temperature.

In Finland I discovered Spectrolite. The iridescent colours are similar to those achieved by heating titanium - an opportunity not to be missed. I visited a Spectrolite mine, bought some rough stone and on returning home had it polished and cut to shape. I love the qualities of this stone – looking black at some angles and flashing with colours with movement.


7.2.–3.3.2013
JULIA WECKMAN: Mental Traveler

Näyttelyni aiheena on maisema, tutkimusmatkailu ja no..vaikkapa haikeus. Matkailun tai maiseman teema on yleinen, tuttu, ellei arkipäiväinen suorastaan. Ihmisen kaipuu uuden löytämiseen, tutkimiseen ja valloittamiseen on satoja vuosia vanha, varmasti tuhansia. Sen pakottavan voiman ansiosta olemme saaneet kaukaiset asiat lähelle.

Maisema, sen tulkitseminen ja tarkkailu omien tuntemuksieni kautta on muodostunut minulle olennaiseksi. Maiseman merkitys löytyi vuosia sitten ja on pysynyt minussa kiinni,
se elää kanssani. Minulle maisema on jollain tapaa ilmaisun apuväline, monisyinen ja muuttuva asia, josta peilaan tunteitani. Kun voin huonosti, maisema on pienempi kuin minä ja tunnen tukahtuvani. Koitan silloin luoda keinotekoisia tiloja lähes pakkomielteisesti. Kun voin hyvin, maiseman avaruus hengittää kanssani ja kaikki on käsieni ulottuvilla.

Näyttelyni käsittelee maiseman ja tutkimusmatkailun henkilökohtaisempaa puolta; näkeminen, olennaisen löytäminen, matkalle tai toisaalle lähteminen, vapauden kaipuu,
sekä näköalattoman epätoivon tilan pelko ovat kuvieni takana. Etäännytän henkilökohtaiset tunteeni ja kokemukseni valokuvan keinoin, teokset voivat näyttää kliinisiltä. Ne ovat
kuitenkin voimakkaan tunne-elämyksen synnyttämiä.

Tunnen ajoittain halua paeta omasta elämästäni johonkin. Vapauteen? Mutta olisinko matkantekijänä koskaan perillä? Ja onko matkanteko, tai romantisoitunut kuvani
taipaleesta kohti mahdollista vapautta vain suurta illuusiota? Itse tunnen töideni äärellä mm. kaipuuta, melankoliaa, haikeutta. Yhdistän teoksiini myös sanoja olennainen,
yksinkertainen, levottomuus, toisaalla, keveys, vapaus, lähteminen.

Näyttelyssäni pääosassa ovat maisemakuvat ja lähtemiseen liittyvät kuvat. Muotokuvasarja kaltaisistani tutkimusmatkalaisen univormussa todistaa,etten ole vapaudenkaipuussani yksin. Meitä on näköjään muitakin! Luin joskus kirjan Kävelemisen taito, jonka on kirjoittanut Henry David Thoreau. Teksti jäi kummittelemaan vuosiksi päähäni. Siellä se on edelleen. Kirjan viesti oli: Lähteminen on tärkeintä.

www.juliaweckman.com

sivun alkuun

7.2.–3.3.2013
SAMI KULJU: Epälineaarinen päiväkirja 2011-2012

Tämä on työ jota voin todesti kuvailla jatkuvaksi projektiksi. Aloin kuvaamaan vuonna 2010 päiväkirjanomaisesti tallenteita minua ympäröivästä kiinnostavasta estetiikasta. Huomasin että on paikkoja, tiloja jotka saatoin löytää kameran läpi mutta joiden löytäminen saati tunnistaminen paljain silmin vaati keskittymistä.

Juuri tuo katsomisen ja keskittymisen vaatimus muutti arkiset reitit ja paikat löytötavara-marketeiksi. Varmistaakseni, että löytyy aikaa noiden merkintöjen tallentamiseen, valitsin tekniikaksi kevyen, snapshotmaisen kuvauksen. Asetin sääntöjä kuvien sisälle. Tietynlainen kuri ja säännöstö auttavat yhdenmukaistamaan asioita - hyvässä kuin joskus pahassakin. Mutta ne myös helpottavat rajaamalla loputtomien vaihtoehtojen joukkoa.

Tämä päiväkirja ei perustu peräkkäisyyteen eikä rinnakkaisuuteen. Päiväkirjan ensimmäisen näyttelyn kuvat ajoittuvat vuosille 2011 ja 2012. Kuvaaminen tähän havaintovihkoon on nyt muuttunut niin itsestään selväksi ja normaaliksi arkeni osaksi, että jatkan tätä päiväkirjaa toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Ehkä loputtomiin.
Sami Kulju, Helsinki 29.1.2013

Anna-Kaisa Rastenberger kirjoittaa Epälineaarisesta päiväkirjasta:
"Kuljun valokuvat muistuttavat, että puhuessamme paikoista, puhumme useimmiten mielikuvista. Esteettisesti esitetyt epäpaikat voi nähdä jälkinä kertomassa tapahtuneista asioista ja koetuista tunteista. Tällöin valokuvan viittaussuhde mahdolliseen todelliseen aikaan ja paikkaan on toisarvoista. Paikan tuntu ja tunnelma on asia, jota voi olla vaikea pukea sanoiksi, mutta jonka voi hyvin nähdä valokuvassa."

------------
Valokuvaaja Sami Kulju on syntynyt Jyväskylässä (s.1964), asuu nykyisin Helsingissä. Hän on kuvannut päätyökseen vuodesta 1987 lehti-, arkkitehtuuri- ja mainoskuvia ja ollut mm. nuorempana kuvaajana Alvar Aalto-museossa 1980-luvun lopussa.

Sami Kuljun kotisivut

sivun alkuun

  • 10.1.–3.2.2013
    DOMINIK WLODAREK: Grafiikkaa

Puolalaissyntynyinen Dominik Wlodarek (s. 1976) valmistui Suomen Kuvataideakatemiasta vuonna 2010. Hän on teoksissaan kuvannut pääasiassa helsinkiläistä kaupunkimaisemaa mielenkiintoisella tavalla, erilaisten heijastusten kautta. Perinteisen grafiikan lisäksi hän on tehnyt myös installaatioita kaupunkitilaan.

"Näyttelyni Galleria Ratamossa Jyväskylässä on katsaus carborundum- ja kuivaneulateoksiini "Heijastuksia / Reflections sarjasta. Sarjan ensimmäiset työt ovat peräisin joulukuulta 2005, ja ne on toteutettu paikkasidonnaista taidegrafiikkainstallaatiota varten. Töideni suurin innoittaja on kaupunkimaisema. Haluan näyttää hieman poikkeuksellisella tavalla alueita, joiden ohi ihmiset kulkevat joka päivä niitä huomaamatta.

Teosten perustana on aidon maiseman peilikuva. Kaikki elementit ovat näkyvissä, mutta peilikuvina. Teosten kuvaamat paikat ovat siis tunnistettavissa, mutta peilikuva aiheuttaa myös jonkinlaista hämmennystä. Heijastuva kuva näyttää paikat taianomaisina ja abstrakteina, ja on toisaalta olennainen taidegrafiikan piirre: grafiikkalevythän valmistetaan peilikuvina, jotta lopputulos olisi todenmukainen.

Haluan kiittää Kuvataiteen Näyttöapurahalautakuntaa näyttelyni tukemisesta."

Dominik Wlodarekin kotisivut:
Katso myös Taideblogi Hurmioitunut: Dominik Wlodarek - Grafiikkaa

sivun alkuun


  • 13.12.2012–6.1.2013
    TUULA LEHTINEN: Latest Harvest

Tuula Lehtinen liikkuu taiteessaan vapaasti eri ilmaisumuotojen ja tekniikoiden välillä. Viime vuosina grafiikan ja maalausten rinnalle ovat nousseet mosaiikkiteokset sekä grafiikan ja posliinin yhdistäminen. Tässä näyttelyssä on esillä grafiikkaa, mm. Viipurissa Salmelan taiteilijaresidenssissä vietetyn ajan pohjalta syntyneitä teoksia sekä uusia, pigmenttivedosta ja kuivaneulatekniikkaa yhdistäviä suurikokoisia vedoksia.

Tuula Lehtinen yhdistelee teoksiinsa piirteitä monista eri lähteistä. "Olen aina arvostanut käsityöläisyyttä ja halunnut yhdistellä erilaisia tekniikoita. Käytän teoksissani elementtejä, jotka yleisemmin mielletään kotien koristamiseen liittyviksi. Minua kiehtovat koriste-esineet, luonto-aiheiset ornamentit ja kukkakuviot, joiden estetiikka on minulle tuttua lapsuudestani." Teoksissa on muun muassa aiheita äidin keittokirjasta, katkelmia kirjeistä, kuvia vanhoista kartoista ja valokuvista. Tärkeää on kauneuden ja esteettisyyden vaikutelma.

Tampereella asuva taiteilija on valmistunut Suomen taideakatemiasta vuonna 1980. Hän on toiminut Norjassa Bergenin taidekorkeakoulun grafiikan professorina ja kirjoittanut alan oppikirjoja. Lehtinen on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa sekä ulkomailla ja hänen teoksiaan on monissa taidekokoelmissa. Hän on tehnyt useita julkisia teoksia, kuten mosaiikkiteokset Finlaysonin Pikkupalatsiin ja Tampereen uintikeskukseen. Tällä hetkellä taiteilija suunnittelee teosta rakenteilla olevalle E18 Koskenkylä – Kotka -moottoritielle. Lehtiselle on juuri myönnetty Pirkanmaan taidetoimikunnan taidepalkinto.

Tuula Lehtisen Kauneudesta -näyttely on parhaillaan esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 24.2.2013 saakka. Hämeenlinnasta näyttely siirtyy Wäinö Aaltosen museoon Turkuun, jossa se on yleisön nähtävissä 15.3.–26.5.2013.

Tuula Lehtisen kotisivu

sivun alkuun
  • 13.12.2012–6.1.2013 
    JALO PORKKALA: Köyhä dagerrotyyppi

Köyhä dagerrotyyppi -näyttely sisältää Jalo Porkkalan tutkimushankkeessa syntynyttä valokuvamateriaalia, josta osa on julkaistu myös samannimisessä vaihtoehtoisten valokuvamenetelmien opaskirjassa 2012. Projekti Vedos toteutettiin Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) vuosina 2007-2011, ja SAMK:n lisäksi sitä tukivat Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomen Kulttuurirahasto. Tavoitteena oli tutkia historiallisia ja vaihtoehtoisia tapoja vedostaa valokuvia ja tarjota näitä menetelmiä taiteilijoiden käyttöön.

Vaihtoehtomenetelmät ovat eräänlainen vastaliike digitaalikuvan tasapäistävälle täydellisyydelle. Käsityönä herkistetyistä vedostuspapereista löytyy monenlaisia vaihtoehtoja kuvasisällön tulkitsemiseen. Vaikka uusin valokuvateknologia on helpompaa ja mukavampaa käyttää kuin vanhat tekniikat, monien historiallisten menetelmien tasolle ei ole myöhemmin ylletty, jos ajatellaan niiden ulkonäköä, säilyvyyttä ja viehätysvoimaa. Näitä vedostuspapereita ei ole kaupasta ostettavissa, vaan ne on itse valmistettava. Historiallisten menetelmien harjoittajat ovat erityisen tietoisia vedostensa käsityöluonteesta ja ainutlaatuisuudesta. Vaihtoehtovedoksille tyypillisiä ominaisuuksia ovat syvyyden ja materiaalin kosketuksen tuntu; kauniit kuvat voivat olla myös kauniita esineitä.

Köyhä dagerrotyyppi viittaa tutkimuksen kuluessa kokeiltuun menetelmään, jossa tavallinen valokuvapaperi voidaan käsitellä peilaavaksi hopeapinnaksi, muistuttaen dagerrotypiaa, varhaisinta valokuvamenetelmää vuodelta 1839. Näyttelyn "köyhän miehen dagerrotyyppi" on ulkoasultaan varhaisia valokuvia muistuttava vale-dagerrotyyppi, mutta myös pari Porkkalan aitoa dagerrotypia-valokuvaa vuodelta 2011 on esillä näyttelyssä.

Jalo Porkkala on valokuvaaja ja tutkija, joka tutustui historiallisiin valokuvaus- ja vedostusmenetelmiin aloitettuaan työn museossa 1970-luvulla. Sen jälkeen ne eivät ole jättäneet häntä rauhaan – hän etsii alituiseen uusia vaihtoehtoisia menetelmiä vedostaa valokuviaan. Jalo opettaa valokuvausta Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja on kouluttanut valokuvaajia vaihtoehtovedostuksen työpajoissa ja erikoistumisopinnoissa. Hän on osallistunut useisiin vaihtoehtovalokuvauksen konferensseihin ja työpajoihin Euroopassa ja USA:ssa, ja hänen töitään on ollut kansallisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä.

Jalo Porkkalan kotisivu

sivun alkuun


  • 3.11.–9.12. 2012
    Niina Vatanen: Harmaa päiväkirja
    Juhana Moisander ja Kristiina Karsten: Puutarhassa -videoinstallaatio
    Liittyy Maassa Taivaassa -tapahtumaan

Valokuvataiteilija Niina Vatasen Harmaa päiväkirja -näyttely käsittelee läheisen ihmisen menettämistä, poissaoloa ja kuolemaa. ”Sarjan kuvat muodostavat pirstaleisen dokumentin edesmenneestä isäpuolestani. Vaikka ihminen, jota yritin kuvieni avulla tavoittaa, oli nyt poissa, näkyivät hänen jälkensä yhä kaikkialla: kalenterin merkinnöissä, valokuvissa, metsään painuneessa polussa, tyhjyyden täyttämässä huoneessa. Valokuvasin isäpuoleltani jääneitä valokuvia, muistikirjan sivuja, kartan merkintöjä sekä paikkoja, joissa tiesin hänen kulkeneen. Kuvien avulla tavoittelen myös poissaolon kokemusta, joka syntyy läheisen ihmisen menettämisestä.

Olennaisessa osassa ovat jäämistöstä löytyneet ampumataulun paikkamerkit, joita olen kiinnittänyt kuvien pintaan. Tämän jälkeen olen kuvannut kuvat uudelleen. Paikkamerkkien avulla yritän merkitä muistoja ja paikkoja, mutta myös peittää naarmuja ja arpia. Samalla kun paikat peittävät haavoja, ne kuitenkin tekevät niistä entistä näkyvämpiä. Harmaa Päiväkirja -näyttely sisältää valokuvien lisäksi myös yhden esinekoosteen, 154 ampumataulusta muodostuvan teoksen: 157 haavaa. Tätä työtä varten ammuin jäämistöstä löytyneitä ampumatauluja isäpuoleni aseella. Teos on saanut nimensä osumien mukaan.”

Toisessa näyttelysalissa esillä oleva kuvataiteilija Juhana Moisanderin ja taiteilija Kristiina Karstenin Puutarhassa-teos (2009) perustuu Hugo Simbergin maalaukseen Kuoleman Puutarhassa. Ensimmäisen kerran teos oli esillä Turussa Pyhän Ristin Kappelissa 2009. Teos koostuu videoprojisoinnista (Juhana Moisander) ja kukka-asetelmista (Kristiina Karsten). Se yhdistää kaksi- ja kolmiulotteiset elementit tilalliseksi kokemukseksi ja liittyy vanhaan perinteeseen, jossa kuviteltiin kuolleiden nukkuvan kukkivassa puutarhassa.

Näyttelyt ovat osa Maassa Taivaassa -tapahtumaa, joka on marraskuussa 2012 toteutuva pyhäinpäivän teemoihin liittyvä monialainen tapahtuma Jyväskylässä.
Maassa Taivaassa -projektin ja Galleria Ratamon näyttelyiden toteuttamista ovat tukeneet Canon, SHT-tukku, Jämsän ammattiopisto (floristiopiskelijat), Kalevan kukkatukku ja Viherlandia.

sivun alkuun


  • 4.10.–28.10. 2012
    Ulla Ruppa (Virta): Ennennäkemättömiä

Ulla Ruppa (entinen Virta) on jyväskyläläisen grafiikan uranuurtaja, joka on työskennellyt Jyväskylän Grafiikkakeskuksen grafiikan pajalla sen perustamisesta lähtien 1980-luvun alussa. Pajan muutto uusiin tiloihin vanhoille Veturitalleille merkitsi taiteilijalle jonkinlaista inventaariota menneeseen. Käytyään läpi vedoslaatikoitaan, sieltä paljastui teoksia vuosien takaa, jotka olivat olleet osittain jo unohduksissa ja joista monet eivät ole koskaan olleet esillä missään tai ainakaan kotikaupungissa Jyväskylässä.

Ennennäkemättömiä on siis eräänlainen retrospektiivinen näyttely, jossa on esillä Rupan teoksia 1980-luvun alusta lähtien. Vanhimmat työt ovat linopiirroksia ja litografioita. Puupiirroksia hän ryhtyi tekemään vasta 1980-luvun puolivälistä lähtien. Ihmisenä oleminen ja erityisesti naiseus on aina inspiroinut Ullaa. Eläinrakkaana ihmisenä aiheita on löytynyt myös läheltä, omista kotieläimistä kuten koirista, kanoista, kukoista, kaneista, lampaista, vuohipukeista ja papukaijoista ja muista linnuista.

sivun alkuun

  • 4.9.–30.9. 2012
    Marja Pirilä: Sisäiset maisemat & Milavida

Camera obscura -ilmiö on inspiroinut valokuvataiteilija Marja Pirilää jo liki kaksikymmentä vuotta. Galleria Ratamon avajaisnäyttely koostuu Pirilän kahdesta uusimmasta camera obscura -menetelmällä tekemästä projektista: Sisäiset maisemat - Inner landscapes (2011), jonka hän on tehnyt yhteistyössä japanilaisen keramiikkatyöparin Satoko Sai + Tomoko Kurahara kanssa sekä Milavida (2012). Lisäksi näyttelyssä on veistosmainen camera obscura -teos Silmät ja suu (2006), jonka Pirilä on tehnyt yhdessä Petri Nuutisen kanssa.

Sisäiset maisemat - Inner Landscapes (2010) - projektin Pirilä ja keramiikkataiteilijat Satoko Sai ja Tomoko Kurahara toteuttivat vuosina 2009-11. Tämän yhteisöllisen vanhusten kanssa tehdyn projektin teokset sukeltavat ajan kerroksiin ja risteymiin henkilökohtaisten tarinoiden ja albumikuvien kautta. Kokonaisuus yhdistää Sain ja Kuraharan valokuvia hyödyntävää keramiikkaa Pirilän moniosaisiin valokuvateoksiin, joissa camera obscura -menetelmällä tehdyt muotokuvat lomittuvat vanhoihin albumikuviin. Keramiikka- ja valokuvateosten oheen Pirilä on tehnyt myös ääni/video -teoksen, jossa vanhukset kertovat tarinoita albumikuvistaan.

Sisäiset maisemat - projekti oli osa Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa ja siitä on valmistunut myös englannin-, suomen- ja japaninkielinen julkaisu, jonka artikkelit ovat kuvataidekriitikko Veikko Halmetojan ja sosiaalihistorioitsijan tutkija Riitta Oittisen. Julkaisua on taloudellisesti tukenut EU-Japan Fest Japan Committee.

Milavida (2012) - sarjan kuvissa huoneiden sisä- ja ulkotila lomittuvat toisiinsa camera obscura -ilmiön avulla muodostaen unenomaisia tiloja todellisuuksia. Sarjan teokset Pirilä on kuvannut kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa 1800 -luvun lopussa valmistuneessa uusbarokkisessa Näsilinnassa Tampereella. Sarjassa on myös moniosainen Nottbeck -teos, joka koostuu von Nottbeckien vanhoista perhealbumikuvista, joihin Pirilä on yhdistänyt auringon kulkua rekisteröiviä solarigrafia -menetelmällä tekemiään neulanreikäkuvia talon ympäistöstä.

Milavida -sarjan kuvat käyvät vuoropuhelua yli sadan vuoden taakse ja tuovat oman tarinansa talon värikkääseen ja kontrastiseen historiaan. Tämän alunperin Milavida -nimisen palatsin rakennutti Peter von Nottbeck perheelleen kodiksi ja Finlaysonin tehtaanjohtajan edustustilaksi. Kuitenkin talon valmistumisen aikoihin perheen molemmat vanhemmat kuolivat neljän pienen lapsen jäädessä orvoiksi. Talo myytiin Tampereen kaupungille ja siinä toimi vuosina 1908-1998 mm. Hämeen museo. Se oli myös sisällissodan taisteluiden merkittävä paikka 1918 ja sisältää siitä lukuisia muistumia. Viimeiset reilut 10 vuotta talo Tampereen keskeisimmällä paikalla on ollut suljettu yleisöltä ja odottaa yhä restaurointipäätöstä.

Galleria Ratamossa esillä oleva Silmät ja suu - camera obscura (2006) on yksi Pirilän ja Nuutisen yhteistyönä suunnittelemista kolmiulotteisista veistosmaisista camera obscura -ilmiötä hyödyntävistä teoksista, joita he ovat valmistaneet viimeisen 20 vuoden aikana.

Harri Laakso kirjoittaa teoksesta seuraavasti: Silmä on tila, ylösalaisin kääntynyt teatteri, jolla on oma massansa ja muotonsa, jota vasten valo painaa. Silmät ja suu ovat anonyymejä tarkkailu- ja viestintäelimiä, kuin valvontakamera ja kovaääninen. Mutta mitkä ovatkaan silmien ja huulten varsinaiset tehtävät: puhe ja näkö vaiko suudelmat ja itku? Marja Pirilän ja Petri Nuutisen esineiksi muotoilemissa silmissä korostuu silmäelimen arkkitehtuuri ja suusta odottaa kuulevansa oraakkelin tai isoveljen äänen. Melkein uskoo, että valon aallot hymyilevät kilpaa äänen aaltojen kanssa.

Marja Pirilän nettisivut (www.marjapirila.com)

sivun alkuun

Galleria Ratamo, Veturitallinkatu 6, Jyväskylä
on avoinna ti-su klo 11-18, ma suljettu
- vapaa pääsy -
Galleria Ratamo, Veturitallinkatu 6, Jyväskylä, Finland
is open Tue-Sun 11am-6pm
- free entrance -

Please notice. Our exhibition webpages are mainly in Finnish.


Näyttely nyt / Exhibition Now

Tulevat näyttelyt / Upcoming Exhibitions

Copyright © Jyväskylän taidemuseo 2016
Copyright © Luovan valokuvauksen keskus 2016

» Sivun alkuun
» Tietoja sivustosta