Suoraan sisältöön
Jyväskylän kaupunginkirjasto

Mikä oli suosikkisi keskisuomalaisista runoista? Mikä runo sai eniten ääniä?

Jyväskylän 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 18.1.–6.2. järjestetyssä runoäänestyksessä oli mukana kymmenen kaupunginkirjaston valitsemaa keskisuomalaista runoa eri vuosikymmeniltä ja eri kirjoittajilta. Eniten ääniä sai Hannele Huovin runo Kun on oikein pieni. Kakkossijalle ylsi Einari Vuorelan Yksinäinen soutaja ja kolmanneksi Liisa Laukkarisen runo On opittava ymmärtämään. Kaikki äänestykseen valitut kymmenen runoa ovat luettavissa tämän sivun alaosassa.

Runot äänimäärän mukaisessa järjestyksessä:
1. Hannele Huovi: Kun on oikein pieni, 55 ääntä
2. Einari Vuorela: Yksinäinen soutaja, 32 ääntä
3. Liisa Laukkarinen: On opittava ymmärtämään, 27 ääntä
4. Aino Suhola: Rakkaus syntyy
5. Isa Asp: Aallon kehtolaulu
6. Kullervo Rainio: Yöpilvi levittyy
7. Harry Salmenniemi: Pahinta mitä voi tehdä
8. Toivo Laakso: Pantomiimiarmeija
9. Juhani Siljo: Selvään veteen
10. Heikki Asunta: Kadonnut avain

Voittajaruno kuullaan kaupunginteatterissa

Lausuntayhdistys Jyväskylän Sana-Sepot esittää voittajarunon keskisuomalaisten runoilijoiden teksteistä koostuvassa runoillassa kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 23. ja 24.3. klo 19. Esityksiin on vapaa pääsy, mutta liput noudetaan etukäteen teatterin lippumyymälästä. Runoillan järjestävät yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatteri, kaupunginkirjasto, Sana-Sepot ja kansalaisopiston sanataidekoulu.

Arvonnan palkinnot postitettu voittajille

Yhteystietonsa jättäneiden äänestäjien kesken arvottiin Otavan ja Tammen lahjoittamia runokirjoja sekä kirjaston varauslahjakortteja. Onnea voittajille!

Runokirjojen voittajat:
Suvi Valli: Ohijuoksija (Otava)
Terttu Varsila
Kaija Ågren
Kaisa Puhakka
Harry Salmenniemi: Runojä (Otava)
Leena Aaltonen
Markus Pirkkalainen
Tiina Palonen
Pilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä (Tammi)
Anna Lehtinen
Riina Katajavuori: Omakuvat (Tammi)
Seppo Hellberg
Hannu Mäkelä: Toden näköistä (Tammi)
Laura Ylistö
Hannele Huovi: Spa Kylpyjä (Tammi)
Marita Jokinen

Varauslahjakorttien voittajat:
Emma Halme, Helena Kiviniemi, Jani Ahonen, Helvi Erpola, Kati Karjalainen, Ulla Jyväkorpi, Minna Tenhunen, Sari Pietikäinen, Tuire Vainionpää, Sisko Tuomikoski

Keskisuomalainen runo -äänestykseen valitut runot

Aino Suhola:
Rakkaus Syntyy
Eräänä yönä
kaikkein hiljaisimpana yönä
syntyy rakkaus

tähdet varisevat puiden oksille
yhdeksi hauraaksi hetkeksi
ja näen
vapisevin käsin muovikassia kantavalla
vastasyntyneen kasvot

Einari Vuorela:
Yksinäinen soutaja
Punainen venhe, valkea sumu,
valkea soutajan tie.
Rannalta toiselle rakkaammalle
rannalle se vie.

Punainen talo, valkea pääty,
valkea soutajan kuu.
Aika on jäänyt aaltojen taakse –
aika ja kaikki muu.

Punaiset pilvet, purppurapilvet,
valkea kesäinen yö.
Yhden ainoan soutajan airo
hiljaisuuteen lyö.

Hannele Huovi:
Kun on oikein pieni
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Heikki Asunta
Kadonnut avain
Aironkolke kaiuton
veessä kajo kuutamon
alla talon aution
tyhjä venetalas.
Kaipuu kutsuu soutajaa. –
Jotain, mikä jäädä saa
yli laidan uppoaa
ainiaaksi alas.

Vuottaa miestä matkanpää,
miss´ ei rajaa silmä nää.
Taakse pieni piiri jää
seinäin ahdistavain! –
Kerran, kenties, palataan
ikävöityyn valkamaan.
Vähän – paljon puuttuu vaan
– upotettu avain.

Isa Asp:
Aallon kehtolaulu
Nuku, nuku aaltonen,
nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
kuusisto!
Kehtolaulusi se on –
nuku aalto rauhaton,
nuku jo

Miksi tahdot katsella
kuinka jo
loukannut on luontoa
turmio!
Kuinka kukat surkastuu,
kuinka tuules´paljastuu
lehdikko?

Nuku aalto, vaahtopää.
Nuku jo.
Kerran sinun herättää
aurinko.
Senpä sulle, rauhaton,
hellä silloin suotu on
suutelo.

Herätessäis heloittaa
kukat jo,
suloisesti tuoksuaa
tuomisto.
Liverrykset lintusten
silloin soi kuin Väinösen
kantelo!

Sydän nuku sinäkin,
nuku jo.
Uni sull´on suloisin
nautinto.
Toivo aikaa armaampaa,
nuku, kunnes lopun saa
taistelo

Harry Salmenniemi
Pahinta mitä voi tehdä
Pahinta mitä voi tehdä on
rakastaa toista hitaasti
arvokkaalla vasaralla.
Lasia ja lunta; kohdevalo.

Juhani Siljo:
Selvään veteen
Jäätä ja lunta ja jäät´oli vain,
vaivoin ma laivani lävitse sain.
– Saavuinpa selvään veteen:
aallot vuorina vyöryvät eteen!

Äsken aavojen äänettömyys,
yksin kulkijan ikävyys.
– Kuulen jo kutsua monta,
aaltojen lempeä levotonta!

Ruskuen allemme murtui jää,
eespäin! se vain oli määränpää.
– vieläkö kestät, keula?
suoraan näytätkö, suuntaneula?

Tie meren silmiin vihreisiin
päin suven tähtiä suunnattiin,
kestimme tuimalla tiellä.
– Ulapat vihreät uhkaa nyt niellä!

Eespäin! – Mut minne, ah minne päin?
Vaalenevan opastähteni jo näin.
Vain meren pettäväisyys
varma on – vain menon yksinäisyys!

Eespäin, mut eespäin yl´aaltojen vain,
vaivoin kun laivani sulaan sain!
Kerranpa taas kokan eteen
talvi on valkeena hyytyvä veteen.

Kullervo Rainio:
Yöpilvi levittyy
Yöpilvi levittyy höyhenreunaisena, sinisenä.
Harju pitkin pituuttaan loikoo jäsenet velttoina,
pää hiekkaa täynnä,
jäsenissä hiekan raskaus, jääkautinen humala.

Tämä kaupunki. Talot , kivilaatikot hajalleen heitettyinä
kuin lelut lattialla.
Keskenjääneet leikit. Liikenneympyrät.
Sijatut vuoteet. Nuket nukkuvat.
Soittorasia jossain soi.

Järven silmät ovat aivan avoinna,
järven silmät vain ovat aivan avoinna,
rannat rävähtämättä.
Silmät, päivin levonsiniset,
nyt ovat avoimet ja kalvakkaat, ripsenvärähtämättömät.

Tulisiko ukkonen.

Liisa Laukkarinen:
On opittava ymmärtämään
On opittava ymmärtämään: jokainen vuosi,
joka ihminen, kasvi ja eläin,
kaikki kiertyy eteen vain kerran
eikä palaa.
Meiltä menee aina ohi.
Meiltä menee enemmän ohi, jos pelkäämme,
säästämme, odotamme aikaa,
kun meillä on kaikki eikä yhtään toivetta.

Sillä matkan merkitys ei ole pituudessa.
Matka alkaa vasta sitten kun osataan
sisään päin, syvemmälle.

Toivo Laakso
Pantomiimiarmeija
pantomiimiarmeija
talvehtii tekstiilit hulmuten

sinisiä taloja seisoo yössä
ääniä
ja hyljättyjen välimatkojen päässä
on koko tunto
kuin mielipuolisen nopea liike
eri suuntiin laajenemassa

se tarkoittaa että
täytyy omaksua joku rooli
ja nopeasti hyljätä se

jotta tämä olotila
sopeutuminen
alitajunnan mosaiikkihermoin
miellyttäisi minua
kosketuksen verran kauemmin

Pikalinkkejä

  • Yhteystiedot:
    Jyväskylän kaupunginkirjasto – Keski-Suomen maakuntakirjasto
    käyntiosoite:
    Vapaudenkatu 39–41
    PL 50, 40101 Jyväskylä

Copyright Jyväskylän kaupunki 2014 | Sivun alkuun | Tietoa sivustosta