Yläkaupungin reitti

Nikolainkulma - Vapaudenkatu - Kirkkopuisto - Vapaudenkatu - Minna Canthinkatu - Seminaarinkatu - Yliopiston kampus - Yliopistonkatu - Harju - Lyseonkatu - Kauppatori. Reitin pituus noin 3 km.

Yläkaupungin reitti kulkee pääosin kaupungin ensimmäisellä ruutukaava-alueella. Kohta 170 vuoden iästään huolimatta kaupungin vanhinta rakennuskerrostumaa, 1800-luvun puutaloja, ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta enää näe. Reitin varren rakennukset ovat pääosin 1900-luvun jälkipuoliskolta. Poikkeuksen muodostavat vanhimmat kerrostalot, lähinnä Kirkkopuiston ympäristössä, sekä muutamat julkiset rakennukset. Niistä vanhimpia ovat Seminaarin rakennukset ja kaupunginkirkko 1880-luvulta ja seuraavan vuosikymmenen lopulla valmistunut Kunnallistalo.

25. Huoltoasema
Kilpisenkatu 6.

Bertel Strömmer suunnitteli Shellille funkkistyylinen huoltoasemarakennuksen 1939. Aiemmin tontilla oli Koskelinin talo, jonka pihalla toimi 1930-luvulla tivoli kesät talvet. Aikalaiset muistavat tivolista mm. teräspallon, jossa ajettiin surmanajonäytöksiä, ja kesytetyn karhun, jonka kanssa tivolinpitäjä paini. Huoltoaseman vuokralaisena oli Jyväskylän lennätin- ja puhelinpiirin piirikonttori. Posti- ja lennätinlaitos osti tontin rakennuksineen Shelliltä 1977. Rakennus on sittemmin purettu.

26. Valtiontalo
Kilpisenkatu 8.

Jyväskylän suojeluskuntataloa varten järjestettiin 1926 arkkitehtuurikilpailu ja uusintakilpailu seuraavana vuonna. Uusintakilpailuun osallistui myös Alvar Aalto nimimerkillä "Intra Muros". Aalto sijoittui kilpailussa toiseksi, mutta sai kuitenkin suunnittelutehtävän. Suojeluskuntatalo rakennettiin 1928-1929. Aalto suunnitteli rakennukseen kauppahallin, elokuvateatterin ja erilaisia toimistotiloja sekä siipirakennukseen juhlasalin lämpiöineen. Hallimainen juhlasali oli tunnettu hyvästä akustiikastaan ja siellä pidettiin monenlaisia musiikkitilaisuuksia. Valtio osti rakennuksen käyttöönsä 1930-luvulla, jonka jälkeen talo on tunnettu Valtiontalona. Talossa toimi mm. posti kuuden vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1995. Valtiontalo muistetaan myös suosittuna tanssipaikkana. Siipirakennuksen sylinterimäisessä porrastornissa toimi sotien aikana ilmavalvonta-asema. Monilta piirteiltään pelkistetyssä klassistisessa rakennuksessa on myös funktionalistisia aineksia - talo edustaakin tärkeää vaihetta Aallon tuotannossa. Nykyään talossa on mm. taidegalleria.

27. "KOPinkulma"
Kauppakatu 18.

Vuonna 1915 valmistunut Kansallis-Osake-Pankin Jyväskylän toimitalo, nykyinen Merita-pankki, on arkkitehti Vilho Penttilän viimeisiä suunnittelutöitä. Kolmikerroksisen kivirakennuksen pääfasadi avautuu Kauppakadulle, sivufasadi Kilpisenkadulle. Seinämuurin alaosa muodostui kantavista graniittilohkareista ja -laatoista, yläosa sileäksi rapatusta tiilimuurista. Ensimmäisessä kerroksessa on liikehuoneisto ja pankkisali, toisessa kerroksessa oli alkuaan toimistoja ja kolmannessa pankinjohtajan tilava asunto. Sen paikalle rakennettiin marmorista ja Oregonin punamännystä pankin edustustilat saunoineen 1970-luvulla. Vapaussodan alussa Jyväskylän suojeluskunta miehitti pankkitalon siellä olleiden puhelinkeskusaseman ja Ohranan salaisen puhelinaseman vuoksi.

28. SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO
Kauppakatu 25.

Rakennuksen nykyiset toiminnot jatkavat tavallaan kadunkulman käsityöläisperinnettä, sillä noin 70 vuotta sitten paikalla oli Oy A. Fredriksonin lakki-, hansikas- ja kravattitehtaan myymälä. Matalan puurakennuksen toisessa päässä oli Weilin & Göösin kirjakauppa. Puuempireä edustanut talo purettiin 1950-luvun lopulla. Nykyisessä rakennuksessa toimi ensin Jyväskylän Kunnan Säästöpankki ja myöhemmin mm. Tammivuoren vaateliike. Nyt kulmassa on Suomen käsityön museo ja Taitoshop Aivia - matkailukohde, jossa on esillä sekä modernia käsityötä että nostalgiaa. Aiviassa myydään laadukkaita suomalaisia käsi- ja taideteollisuustuotteita. Saman katon alla ovat Suomen käsityön museon ja Kansallispukukeskuksen perusnäyttelyt sekä ajankohtaisista teemoista kertovat vaihtuvat näyttelyt. Parhaiten kosketuksen käsitöihin saa tekemällä itse, myös se on mahdollista käsityön museossa.

29. Kauppakatu 23

Keski-Suomen Säästöpankin talo on Oiva Kallion käsialaa vuodelta 1929. Rakennukseen lisättiin ylin kerros 1949; Kilpisenkadun puoleinen kaksikerroksinen siipirakennus valmistui 1950-luvun alussa. Aiemmin tontilla sijaitsi paikallista puuempireä edustanut rakennus, jonka piirsi jyväskyläläinen Daniel Tornberg 1850. Talo oli W. S. Schildtin koti ja Jyväskylän Säästöpankin pitkäaikainen konttori. Talo purettiin 1920-luvun loppupuolella. Nykyisessä rakennuksessa sijaitsee Jyväskylän taidemuseon kokoelmanäyttelytila Holvi.

30. Kaupunginkirkko

Jyväskylän kaupunkiseurakunnan pääkirkko, Kaupunginkirkko, valmistui L. I. Lindqvistin suunnitelmien mukaan silloiselle keskusaukiolle torin viereen 1880. Rappaamattomasta punatiilestä muurattu kirkko on ajalle tyypillinen sakraalirakennus, jossa on sekä uusromaanisia että -goottilaisia piirteitä. Kirkon ensimmäiseksi alttaritauluksi valmistui taiteilija Eero Järnefeltin "Kristus kulkee vetten päällä", jonka seurakunta hylkäsi. Se päätyi sittemmin maaseurakunnan kirkkoon Taulumäelle. Hyväksytyn maalauksen tekivät taiteilijapuolisot Fredrik ja Nina Ahlstedt 1901 aiheenaan "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Sisäkattoa koristava sininen taivas tähtineen, samoin kuin kuorimaalaukset ja kuorin lasimaalaukset ovat tunnetun koristemaalari Bruno Tuukkasen 1920-luvulla tekemät. Katon viisisakaraisten tähtien joukosta voi löytää yhden kuusisakaraisen. Kirkko on avoinna kesäisin joka päivä, talvisin ke-su.

31. Kaupungintalo
Vapaudenkatu 32.

Jyväskylän kaupungintalo, aiemmin Kunnallistalo, on vuodelta 1899  Vaasan lääninarkkitehti K.V. Reiniuksen suunnittelema. Uusrenessanssihenkisen rakennuksen paraatiovesta tullaan eteishalliin ja edelleen juhlavaan portaikkoon, josta noustaan toisen kerroksen juhlasaliin. Juhlasalin kattoa koristavat Emil Sanmarkin art nouveau -vaikutteiset kattomaalaukset. Juhlasalin keskimmäisen ikkunan kohdalla on parveke kirkkopuistoon päin. Räystäslistan yläpuolella on koriste-elementti ja kaupungin vaakuna. Autonomian aikana Jyväskylä oli ainoa kaupunki Suomessa, joka sai vaakunassaan käyttää keisari Nikolai I:n monogrammia. Vaakuna uudistettiin 1931, jolloin keisarin monogrammin korvasi Merkuriuksen sauva ja sen alapuolelle jäävä veneen keulakuva. Ensimmäisen maailmansodan aikana kunnallistalon juhlasali toimi venäläisenä sotilassairaalana. Aiemmin varsin monenlaisten aktiviteettien talo on nykyisin kaupungin keskushallinnon käytössä.

32. Vanha pappila
Vapaudenkatu 26.

Pappilan rakentaminen Jyväskylän kaupunkiseurakunnan kirkkoherralle oli vireillä kirkkoherra Hjalmar Paunun astuessa kirkkoherran virkaan 1920-luvun puolivälissä. Pappilan piirustukset pyydettiin ensin Alvar Aallolta ja sen jälkeen vielä arkkitehti Kauno S. Kalliolta. Kirkkovaltuusto hyväksyi Kallion ehdotuksen uudeksi pappilaksi helmikuussa 1927. Rakennuksessa näkyy vaikutteita 1700-luvun klassistisista virkataloista ja ruukkimiljöistä. Pappila toimi kirkkoherran virka-asuntona vuoteen 1984 saakka, nykyään se on idyllinen perhejuhlien ja pienimuotoisten konserttien pitopaikka.

33. Kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto
Vapaudenkatu 39-41.

Jyväskylän kaupunginkirjasto-Keski-Suomen maakuntakirjaston tiloissa toimii myös Jyväskylän seudun kansalaisopisto. Rakennuksen suunnittelusta järjestetyn arkkitehtikilpailun voitti työryhmä Hyvämäki-Karhunen- Parkkinen 1980.

34. Cygnaeus-puisto

Cygnaeus-puiston paikalla sijaitsivat Jyväskylän kappeliseurakunnan ensimmäiset kirkot, joista ensimmäinen rakennettiin jo 1640-luvulla ja toisen rakensi Jaakko Jaakonpoika Leppänen vuonna 1775. Kirkon ympärille muodostui hautausmaa, jonne Jyväskylän kirkonkylän vainajat haudattiin kaupungin perustamiseen asti (1837). Vanha puukirkko pysyi kaupunkiseurakunnan ja maaseurakunnan yhteisenä kirkkona, kunnes kaupunki sai uuden punatiilisen kirkkonsa silloisen kauppatorin keskelle eli nykyiseen Kirkkopuistoon 1880. Maaseurakunnan kirkko Taulumäellä vihittiin käyttöönsä 1885. Hirsinen ristikirkko rapistui käytön puutteessa ja se purettiin 1888. Sen jälkeen poistettiin myös viimeiset hautamuistomerkit ja alueesta tehtiin puisto. Kaivauksissa on noussut esille maatuneita luita ja pääkalloja muistutuksena menneistä ajoista ja puiston alle jääneestä hautausmaasta. Nykyisen nimensä puisto sai 1900, jolloin paljastettiin Ville Vallgrenin veistämä patsas Uno Cygnaeuksesta, "Suomen kansakoulujen isästä". Vanhan kirkon muistomerkki, harmaakivikuutio pronssiristeineen, reliefeineen ja teksteineen on Pauli Blomstedtin ja Gunnar Finnen tekemä 1938.

35. Lounaispuisto

Puisto perustettiin silloisen kaupungin laidalle alun perin Kansanvalistusseuran laulujuhlia varten 1884. Sinne rakennettiin 1899 Yrjö Blomstedtin suunnittelema, simpukkaa muistuttava laulu- ja soittolava. Laulujuhlien vetäjinä toimivat seminaarin musiikkiopettajat P. J. Hannikainen, E. A. Hagfors ja kuoronjohtajana tunnettu kotiseuturunoilija Martti Korpilahti, vierailevina solisteina mm. Alma Kuula, Oiva Soini ja pianisti Ilmari Hannikainen. Nykyinen Olavi Kivimaan suunnittelema soittolava rakennettiin 1954. Vanhimmat puiston koivuista ovat seminaarilaisten yli sata vuotta sitten istuttamia. Lounaispuisto on edelleen musiikki- ym. tapahtumien kesänäyttämönä.

36. Yliopiston kampus

Seminaarinmäen kampusta on sanottu Suomen kauneimmaksi yliopistoalueeksi. Historia ja rakennukset ovat kolmelta aikakaudelta: seminaarin aika 1863-1934, kasvatusopillisen korkeakoulun aika 1934-1966 ja yliopiston aika siitä eteenpäin. Seminaarin aikaiset tiilirakennukset sinikuvioisine ornamenttinauhoineen on suunnitellut arkkitehti Constantin Kiseleff 1880-luvulla (esim. Fennicum eli F-rakennus ja Oppio eli O-rakennus). Yliopistoporttien vieressä on seminaarinlehtori Yrjö Blomstedtin suunnittelema piirustus- ja veistosalirakennus, joka valmistui 1905. Nimen Villa Rana talo sai 1960-luvulla alkuperäisen sammakkoaiheisen ornamentiikan mukaan. Kasvatusopillisen korkeakoulun aikaiset rakennukset, kuten päärakennus ja Normaalikoulun ala-aste, ovat arkkitehti Alvar Aallon käsialaa vuosilta 1951-56. Uusinta rakennuskantaa kampuksella ovat arkkitehti Arto Sipisen 1970-luvulla suunnittelemat yliopiston kirjasto ja hallintorakennus.

Seminaarinkadulta Villa Ranan editse pääsee "Alvarin pikatietä" päärakennukseen (C), jonka ala-aulassa on kahvila. Alvarin aukiolta avautuu näkymä Jyväsjärven suuntaan yliopiston uudelle kampukselle. Matalan siipirakennuksen seinänvierusportaita voi kiivetä rakennuksen katolle katselemaan Aallon puistoa, jota reunustaa uimahalli ja Liikunnan laitosrakennus. Käyntikohteita kampuksella: yliopiston museo S- rakennuksessa, kappeli (eli vanha paja seminaarin ajalta), näyttelytila Pinacotheca M-rakennuksessa ja Fredriksonin karttakokoelma H-rakennuksessa.

37. Normaalikoulu
Yliopistonkatu 1.

Alunperin 5-luokkaiseksi yhteiskouluksi rakennetun Normaalikoulun ovat suunnitelleet Jussi ja Toivo Paatela 1928. Rakennusta laajennettiin 1960-luvulla ja uusin osa valmistui 1990. Nyt talossa on "Norssin" yläaste ja lukio.

38. Harjun portaat

1920-luvulta lähtien suosiota saanut uusi muotopuutarhasuuntaus synnytti Harjulle "Neron portaat". Idea oli alkuaan arkkitehti Toivo Salervon ja suunnitelman laati Schaumanin rakennusosaston johtaja Gunnar A. Wahlroos. Portaat rakennettiin työllisyystöinä kaupungininsinööri J.E. Järvilehdon johdolla 1925. Nimensä portaat saivat kuitenkin edellisen kaupungininsinöörin, Oskar Neron mukaan. Kiviainesta porrastyömaalle saatiin samaan aikaan rakennettavalta Harjun urheilukentän työmaalta.

39. Vesilinna

Harjun laella sijaitseva Vesilinna rakennettiin 1953 arkkitehti Olavi Kivimaan suunnitelmien mukaan. Vesilinnan näköalaterassilta avautuvat komeat maisemat joka puolelle kaupunkia ja kauas ympäristöön. Terassi ja ravintola ovat nykyään avoinna ympäri vuoden. Tornin kello on lahja Jyväskylän ruotsalaiselta ystävyyskaupungilta, Eskilstunalta. 1800-luvun lopulta lähtien Harju on ollut kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualuetta urheilukenttineen, pururatoineen, kesäteattereineen ja vappuperinteineen. 50-luvulta viime vuosiin asti Harju oli myös erilaisten moottoriurheilutapahtumien näyttämönä. Talvisodan aikana Harjun puusto parturoitiin matalaksi ja myös Oskar Toikan 1887 suunnittelema puinen näkötorni purettiin ilmatorjunnan tieltä.

40. Tori

Jyväskylän tori oli alkuaan nykyisen Kirkkopuiston tienoilla Kunnallistalon edessä. Nykyinen kauppatori oli alunperin Hevostoriksi kutsuttu hiekkakenttä. 1920-luvulla kenttä kivettiin ja torin Väinönkadun ja Jyväskylänkadun (nyk. Yliopistonkadun) puoleiset penkereet tuettiin harmaakivimuurauksella. Vuodesta 1989 toria on hallinnut "Torikunkku", lähes 12 metriä korkea graniittipatsas, joka on kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen käsialaa. Patsas on omistettu Otto Toivaiselle (1892-1962) ja hänen myötään kaikille torin kulmilta maailmalle ponnistaneille. Tarinaa tästä seikkailijasta on kertonut mm. Alvar Aalto, joka oli hänen Lyseon aikainen luokkatoverinsa. Toivaisen kerrotaan karanneen merille ja seilanneen Fidzi-saarille, jossa hän nai kannibaalikuninkaan tyttären, kohosi kuninkaaksi ja lopulta jumalaksi. Nälänhädän koetellessa oli tapana, että kuningas joutuu ensimmäisenä pataan, joten Oton oli livistettävä saareltaan. Hän asettui New Yorkiin ja toimi siellä maalausurakoitsijana kuolemaansa asti. Kerrotaan että saadessaan kehuja Lyseon suurena poikanaê Aallolla oli tapana huomauttaa, ettei hän ollut Oton rinnalla mitään. "Toivasen Otto oli sentään kuningas ja sen lisäksi vielä jumala", muistutti maestro. Torin laitaan rakennettiin 1980-luvun lopulla arkkitehti Martti I. Jaatisen suunnittelema kauppahalli. Toriaika klo 7-15, la klo 7-14.

41. Jyväskylän lyseo
Yliopistonkatu 13.

Vanhastaan koulukaupunkina tunnetun Jyväskylän lyseo on maamme ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Se perustettiin 1858, mutta tämä rakennus valmistui 1902. Sen suunnittelivat arkkitehdit S. Gripenberg ja W. Polon. Aikalaiset arkkitehdit luonnehtivat rakennusta tyyliltään maurilais-tudorilaiseksi. Lyseon "suuria poikia" ovat mm. Alvar Aalto, Otto Ville Kuusinen ja Tahko Pihkala. Talossa on myös mielenkiintoinen koulumuseo, Jyväskylän lyseon museo.