Älylän reitti

Seminaarinkatu - Beckerin piha - Vapaudenkatu - Hämeenkatu - Seminaarinkatu - Alvar Aallon katu - Kramsunkatu - yliopiston kampus. Reitin pituus noin 1,5 km.

Tämä parin kilometrin pituinen reitti kulkee 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana rakennettujen huvilamaisten puutalojen keskellä. Niiden rakennuttajina, omistajina ja asukkaina on ollut seminaarin ja korkeakoulun lehtoreita, taiteilijoita ja virkamiehiä. Kun alueen rakennusten suunnittelijoina on vielä toiminut nimekkäitä arkkitehteja - Wivi Lönn ja Alvar Aalto etunenässä - ei ole ihme, että Seminaarinrinne ja Älylä lähiympäristöineen ovat saaneet kultturellin maineen. Henkilöiden nimet ovat siirtyneet myös alueen kadunnimistöön. Omansa ovat saaneet edellämainittujen arkkitehtien lisäksi mm. runoilija Kaarlo Kramsu ja seminaarinlehtori Kaarle Oksala.

42. Seminaarinkatu 32.

Jykevä punatiilirakennus rakennettiin alunperin kaupungin viljamakasiiniksi 1851, talo on siis Jyväskylän vanhin kivitalo. Arkkitehti Wivi Lönnin suunnitelmien mukaisesti rakennus muutettiin Jyväskyklän tieteelliseksi kirjastoksi 1916. Runoilija Juhani Siljo (1888-1918), joka kansalaissodan uhrina haudattiin ensimmäisenä sankarivainajana Jyväskylän Vanhalle hautausmaalle, toimi talossa kirjastoapulaisena. Myöhemmin Tieteiden kirjastosta tuli Jyväskylän kaupunginkirjasto ja sitten Suomen käsityön museo. Tällä hetkellä rakennus on  Jyväskylän yliopiston Rehtoraatti.

43. Parviaisen talo
Seminaarinkatu 30.

Kauppaneuvos Hanna Parviaisen uusrenessanssihenkinen puisen kaupunkipalatsin suunnitteli 1908 arkkitehti Wäinö G. Palmqvist, Jyväskylän lyseon poikia. Takapihan puolelle, korkean kivijalan suojaan rakennettiin talonmiehen asunto, huone ja keittiö. Sen yläpuolella on laaja pulpettikattoinen avokuisti. Takapihan oikealla sivustalla oli vinkkelirakennus, jossa olivat hevos- ja autotallit, jääkellari, varasto ja kanala. Rakennuksen siivessä oli kasvihuone. 1950-luvulta lähtien talossa toimi Jyväskylän WPK kolmen vuosikymmenen ajan. Sen jälkeen talo oli Suomen Kotiteollisuusmuseon käytössä.

44. Beckerin talo
Seminaarinkatu 28.

Itseoppinut jyväskyläläinen rakennusmestari M. F. Forselius suunnitteli 1903 apteekkari Frans Kiljanderille asuinrakennuksen, jonka takafasadia korosti monikulmainen torni ja siihen liittyvä pulpettikattoinen avokuisti. Rakennuksen nimi juontaa Yleisen sairaalan ylilääkäri Aarne Arthur Beckeristä, joka asui talossa 1920-1941. Beckerin talossa on tällä hetkellä Jyväskylän Taiteilijaseuran galleria, Galleria Becker, ja taidelainaamo.

45. Keski-Suomen kirjailijatalo
Seminaarinkatu 26.

Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli lyseon lehtori G.A. Stoorelle asuinrakennuksen 1906. Talossa on art nouveau‚lle tyypilliset moniruutuiset ikkunat ja leveät sivukamanat. Pihan puolella on ollut laaja rustikalaudoitettu avoterassi, joka on myöhemmin muutettu lasiverannaksi. Pihassa oli istutuksia ja pieni kivetty tekolampi. Nykyisen asunsa talo sai 1950-luvulla arkkitehti Olavi Kivimaan suunnitelmien mukaisesti. Rakennus siirtyi Jyväskylän kaupungille 1970. Talo on nykyään Keski-Suomen kirjailijatalo.

46. Jyväskylän juomatehdas
Vapaudenkatu 25.

Vanha oluttehdas (1860) sijaitsi Jyväsjärven rannassa nykyisen Lounaispuiston alapuolella. Oluttehdas muuttui Jyväskylän juomatehtaaksi 1883. Tontin vuokra-aika loppui 1911 eikä kaupunki halunnut jatkaa sitä tiukentuneen alkoholipolitiikan vuoksi. Niinpä tehtaan pääosakas, Kuokkalan kartanon omistaja, liikemies Julius Johnsson rakennutti 1909 Wivi Lönnin suunnitelmien mukaan uuden tehtaan nykyisen Vapaudenkadun varteen. Vuonna 1911 rakennettiin vielä asuin- ja konttorirakennus, jonka pohjakerroksessa oli limonadinvalmistukseen ja pullojen pesuun tarkoitetut tilat. Talon toisessa päässä olivat työnjohtajan ja kasöörin asunnot ja toisessa päässä konttorihuone. Osuusliike Mäki-Matti osti tehtaan kauppaneuvos Julius Johnssonilta 1921 ja rakennutti Aarne Sarvelan suunnitteleman uuden klassistishenkisen punatiilisen tehdasrakennuksen Vapaudenkadun varteen.

47. Hämeenkatu 3.

Juomatehtaan kasööri Wilhelm Lönn rakennutti perheelleen asuinrakennuksen sisarensa Wivi Lönnin suunnitelmien mukaan 1908. Hirsirakennuksen ulkoseinän alaosa on rapattu, yläosaa peittää valkoiseksi maalattu peltikate. Wivi Lönn suunnitteli pihapiiriin toimistoksi myös lautarakennuksen, jota kattaa matala satulakatto.

48. Wivi Lönnin oma talo ja piharakennus
Hämeenkatu 4.

Arkkitehti Wivi Lönnin itselleen suunnittelema kaupunkihuvila ja erillinen piharakennus valmistuivat 1911. Huvilaan kuuluu ikkunallinen kylpyhuone sekä kasvihuone suihkulähteineen. Tontin eteläosaa hallitsee suuri puutarha. Vapaudenkadun puolella on koivu- ja lehtikuusirivistö, isot kukkapenkit ja omenapuut sekä niitä erottavat hiekkakäytävät.Hämeenkadun puolelta tonttia rajaava aita on samalla puisen varastorakennuksen takaseinä. Sen osana on erillinen muurattu pyörökaariportti, ns. "Omenaportti", joka johdattaa pylväiden kannattamaan katettuun käytävään. Portin yläpuolista pyörökaarta koristaa omenareliefi.

49. Taavettilan riihi

Kampuksen rinteessä on edelleen tallella Jyväskylän vanhimmaksi rakennukseksi arveltu Taavettilan talon riihi. Aikanaan riihessä oli Seminaarin kansatieteellinen museo.

50. Seminaarinkatu 18

Arkkitehti Wivi Lönnin 1914 suunnittelema asuinrakennus. Kuistin kaiteissa on sveitsiläistyyliä muistuttava lehtisahakoristelu. Pihan puolella on pulpettikattoinen avokuisti. Pohjakaavasta on nähtävissä, että Lönn on sijoittanut huoneet säteittäisesti savupiipun ympärille ja suunnitellut jokaisesta ikkuna-aukosta hieman erilaisen. Rakennuksen omisti maanmittausinsinööri J.F. Karpio. Talossa oli Alvar Aallon koti ja toimisto 1925-27.

51. Keski-Suomen museo
Alvar Aallon katu 7.

Ruusupuistossa sijaitseva Keski-Suomen museon on kulttuurihistoriallinen museo, joka toimii Jyväskylän kaupungin museona sekä Keski-Suomen maakuntamuseona. Museossa on esillä Jyväskylän ja Keski-Suomen historiasta hauskasti kertovat perusnäyttelyiden lisäksi monipuolisia vaihtuvia näyttelyitä. Museossa pääsee tutustumaan myös Alvar Aallon suunnitteleman museorakennuksen kauneuteen. Keski-Suomen museo on rakennettu kahdessa vaiheessa. Arkkitehti Alvar Aaltoa pyydettiin museorakennuksen suunnittelijaksi 1956. Sisustuksen suunnittelivat taiteilijat Maija Heikinheimo ja Marjaliisa Parko. Rakennus vihittiin käyttöön 1961. Arkkitehtitoimiston Alvar Aalto & Co:n suunnitelmien mukaan tehdyn laajennusosan, nykyisen sisääntulokerroksen vihkiäisiä vietettiin 1990. Laajennusosan tieltä siirrettiin kaksi 1800-luvun käsityöläiskotia, puuseppä Fagerlundin talo (rak. 1844) ja Kupariseppä Sjöblomin (rak. 1850) talo, kadun toiselle puolelle. Talot ovat alkujaan sijainneet kaupungin ruutukaava-alueella. Avoinna ti-su klo 11-18.

52. Alvar Aalto -museo
Alvar Aallon katu 7.

Akateemikko Alvar Aallon suunnitteleman museorakennuksen (1973) vapaata muotoa rytmittävät portaittain nousevat kattoikkunoiden rivit. Rinnemaastoon mukautuvan, vaaleasta tiilestä muuratun rakennuksen fasadeja elävöittävät pystysuuntaiset keraamiset sauvat sekä metalliritilät. Vaalea marmori kupariovien vieressä antaa niukkapiirteiselle sisäänkäynnille hillittyä juhlallisuutta. Rakennuksen alakerrassa on aula ja kahvio sekä lisäksi toimisto-, varasto- ja työtiloja. Toisessa kerroksessa suurten kattoikkunoiden valaisema näyttelysali muuttuu korkeammaksi kohti takaseinää, jonka yläosassa on aaltoileva panelointi. Alvar Aalto -museo on arkkitehtuurin erikoismuseo. Avoinna ti-su klo 11-18.

53. Oksalan talo
Alvar Aallonkatu 3.

Seminaarinlehtori Kaarle Oksala tilasi Wivi Lönniltä kaupunkihuvilan piirustukset 1921. Talo rakennettiin Keljon Särkän vanhasta päärakennuksesta saaduista hirsistä. Rakennusvaiheessa ei noudatettu täysin Lönnin suunnitelmia, vaan päätyverantaa muutettiin jonkin verran ja räystäät rakennettiin eri tavalla. Myös ullakkoa korotettiin ja yläkerran huoneisiin lisättiin pitkät komerot, kun rakennusta levennettiin metrin verran Seminaarinkadun puolelta. Kaarle Oksala ei itse asunut talossa vaan myi sen heti valmistumisen jälkeen Tyttölyseon rehtori Toivo Saloselle. Oksala osti kuitenkin talon takaisin 1936. Päivö Oksalan aikana 1957 Seminaarinkadun puoleinen parveke purettiin ja muutettiin taiteilija Helmer Selinin ja rakennusmestari Arvi Kolehmaisen suunnitelmien mukaisesti.

54. Karpion talo
Kramsunkatu 1.

Muistitiedon mukaan arkkitehti Lars Sonck suunnitteli rakennuksen häälahjaksi ystävälleen maanmittari Johan Spetsille 1904. Pienessä pystylaudoitetussa puurakennuksessa on kahden perättäisen huoneen ja keittiön asunto. Wivi Lönn teki huvilaa koskevan laajennuksen 1910- luvulla, jolloin takafasadiin lisättiin puupilareiden kantama pyörökaarigalleria pulpettikattoineen. Maanmittari J.F. Karpio muutti perheineen Spetsin omistamasta Mattilan talosta Kramsunkatu 1:een vuonna 1905. Alvar Aalto suunnitteli huvilan piharakennuksen 1923.

55. Heiskan taiteilijakoti
Kramsunkatu 8.

Taidemaalari Jonas Heiska (1873-1937) suunnitteli yhdessä ystävänsä, harmonitehtailija ja taiteilija Antti Halosen kanssa ateljeerakennuksen, joka valmistui 1912. Alakerrassa sijaitsi keittiö, ateljee ja kaksi parveketta, yläkerrassa ullakko ja vaatesäiliö. Heiska ja Halonen suunnittelivat tontille myös ulkohuoneen. Vuonna 1926 ateljeerakennusta jatkettiin arkkitehti Kerttu Tammisen suunnitelman mukaan. Jonas Heiskan aikana pihassa oli paljon istutuksia, sillä taidemaalari oli innokas puutarhuri. Ateljeessa kokoontui usein 1910- ja 1920- luvulla Jyväskylän Amatööriorkesteri, jonka jäsenistä todennäköisesti ainakin osa oli myös Keski-Suomen Taideseuran jäseniä. Seuran toiminta loppui 1924. Noin 20 vuoden kuluttua Keski-Suomen Taideseuran raunioista syntyi Jyväskylän Taiteilijaseura. Heiskan kiinteistö oli taiteilijan tyttären Vappu Heiskan käytössä vuodesta 1961 aina 1990-luvun loppupuolelle saakka. Hänen tekemänsä testamenttilahjoituksen turvin Jyväskylän kaupunki kunnosti kulttuurirakennuksen Heiskan taiteilijakotimuseoksi. Museoon voi tutustua keskiviikkoisin klo 13-17, lähtö Keski-Suomen museon kassalta.

56. Seminaarinmäen kampus

Älylästä tullaan Keskussairaalantien yli Suomen kauneimmaksi väitetylle yliopistoalueelle. Tästä suunnasta kampukselle ilmeen antaa Alvar Aallon arkkitehtuuri. Valkoinen Liikunnan rakennus on Aallon kampuksen myöhäisintä rakennuskantaa (1968-70). Punatiilinen entinen opiskelija-asuntola (internaatti), nykyinen kielten laitos, on peräisin Aallon ensimmäisestä rakennusvaiheesta (1952-54) samoin ylempänä rinteessä olevat opiskelijaruokala Lozzi ja sen jatkeena opettajien ruokalaksi suunniteltu valkoinen Lyhty. Toisella puolen tietä oleva ylioppilastalo, Ilokivi, rakennettiin vuonna 1964. Monumentaalinen päärakennus valmistui 1954-56. Päärakennuksen edessä on Alvarin aukio, jolta avautuu sekä seminaarin (1863-1934) että yliopiston ajan (1966-) rakennuskantaa Mattilanniemen ja Ylistönrinteen uusille kampuksille asti.