Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylän kaupunki » Uutisarkisto » Sami Korkiakoski installoi viivamaalauksensa tilallisiksi maalausryppäiksi kesänäyttelyssä taidemuseon alagalleriassa

Sami Korkiakoski installoi viivamaalauksensa tilallisiksi maalausryppäiksi kesänäyttelyssä taidemuseon alagalleriassa

– Olen tutkinut viimeaikoina taiteessani viivan rytmiä ja mahdollisuuksia. Prosessi on muodostunut intensiiviseksi ja teokset tulleet koko ajan himokkaimmiksi ja rohkeammiksi. Minulla on ollut työssäni eräänlainen "viivan himo", kertoo Jyväskylän ja Kuopion väliä seilaava taidemaalari.

3.6.–18.9.
Sami Korkiakoski
VIIVAN HIMO - LUST FOR LINE

Jyväskylän taidemuseon alagalleria
Kauppakatu 23
ti–su klo 11–18
vapaa pääsy

Avajaiset 2.6. klo 18–20 sähköinen kutsu
Taiteilijatapaaminen pe 9.9. klo 16.30–17.30

Tiedotustilaisuus torstaina 2.6. klo 13–14
Viestimien edustajat ovat tervetulleita tapaamaan Sami Korkiakoskea taidemuseon kesänäyttelyiden tiedotustilaisuuteen to 2.6. klo 13–14. Myös muut haastatteluajat ovat mahdollisia, sopikaa aika Leena Lokan kanssa, puh. 050 542 0527, leena.lokka(at)jkl.fi


Kuva Jari Kuskelin.

NÄYTTELYTIEDOTE 23.5.2016

Katutaiteen spray-merkinnät ja villin fyysinen viiva yhdistyvät Vaajakoskella työskentelevän Sami Korkiakosken taiteessa. Hän merkkaa maalauspohjia lyijykynällä, tekee vedon leveällä lastalla tai maalaa sormilla kehonsa liikettä näkyväksi. Jyväskylän taidemuseon näyttelyssä hän on installoinut viivamaalauksensa tilallisiksi maalausryppäiksi.


Sami Korkiakoski piirtää ja maalaa kaikenlaisille alustoille kaikenlaisilla tarkoitukseen soveltuvilla materiaaleilla, piirtää ja maalaa jatkuvasti pohjiensa yli ja ohi

Taidemaalari Sami Korkiakoski syntyi vuonna 1978 Eskilstunassa, kasvoi Salossa, opiskeli Helsingissä tuplasti maisteriksi kuvataidepuolelta valmistuen ensin Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2007 ja myöhemmin Kuvataideakatemian erillismaisteriohjelmasta vuonna 2013. Nyt hän seilaa Jyväskylän ja Kuopion väliä ja piirtää viivaa. Tämä viiva on yhtä mutkikas ja arvaamaton kuin hänen elämänviivansa.

Siitä kertoo hänen näyttelynsä nimikin. Viivan himo – Lust for Line, joka on viittaus Iggy Popin ikivihreään, Lust for Life. Elämän jano on se voima, joka vie meitä eteenpäin ja Sami Korkiakosken sinne minne ikinä viekin. Sen piirtäminen kuviksi on haaste. Iso haaste.

Sami Korkiakoski ratkaisee tämän haasteen purkamalla viivansa kaikkien mahdollisten piirustus-maalausalustojen yli ja ohi. Hän rakentaa jotain sellaista jota on kutsuttava enemmän installaatioiksi kuin piirroksiksi. Sami Korkiakoski piirtää ja maalaa kaikenlaisille alustoille kaikenlaisilla tarkoitukseen soveltuvilla materiaaleilla, piirtää ja maalaa jatkuvasti pohjiensa yli ja ohi. Ja se tekee hänen taiteestaan originellia. Se on katsomisen arvoista siksi että maailman vanhin taidemuoto, piirustus, muuttuu maailman uusimmaksi. Tai ainakin yhdeksi maailman uusimmista. Luolamaalausten yhteydessä ei puhuttu tilataiteesta.

Mutta ihan miten tahansa tämä viiva ei esiinny. Siihen liittyy musiikkitermi, ja se termi on rytmi. Kaikki tilateosten osaset rytmittyvät toisiinsa. Ne ovat toistensa kanssa sellaisessa vuoropuhelussa, josta voi kuulla Iggy Popin käyttämän rumpukompin. Lust for life. Ja sitä kannattaa kuunnella sillä se on katsomisen arvoista. Sieltä nousee viivan himo. Eletystä elämästä.

– Mikko Paakkola


7 nopeaa kysymystä Sami Korkiakoskelle

Mistä näyttelyn nimi?
Olen tutkinut viimeaikoina taiteessani viivan rytmiä ja mahdollisuuksia. Prosessi on muodostunut koko ajan intensiivisemmäksi ja teokset tulleet "himokkaammiksi" ja rohkeammiksi kuten myös niistä tekemäni maalauskokonaisuudet. Minulla on ollut työssäni eräänlainen "viivan himo".

Miksi maalaus ja installaatio?
Olen aina ollut maalari. Nyt minua on alkanut kiinnostaa maalaaminen myös tilallisesti. Kun teen installaation, ajattelen tekeväni yhtä suurta maalausta, jonka rakennuspalikoina toimivat pienet teokset. Eli ikään kuin "maalaan maalauksilla" suurempaa kokonaisuutta.

Miten sinusta tuli kuvataiteilija?
Kiinnostus piirtämiseen ja maalaamiseen oli tavoitteellista ja "vakavaa" toimintaa jo pienenä poikana. Jääkiekkojunnunakin muistan maalanneeni vielä yöllä, kun harjoitukset loppuivat myöhään illalla. Se oli aikamoista tasapainottelua elämässä. Herkkyyttä en osannut siirtää urheiluun, mutta kuvataiteessa siitä oli hyötyä. Nuorukaisena menin ensin Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan taidekasvattajaksi, mutta jo alkuvaiheessa maalaus tuntui tärkeimmältä. Kävin kuitenkin koulun loppuun ja koin siitä olevan suuresti hyötyä. Tämän jälkeen jatkoin maalausopintojani vielä Kuvataideakatemiassa.

Minkälainen on normipäiväsi?
Menen aikaisin aamulla työhuoneelle. Istun teosteni äärellä ja yritän saada itseni hereille tutkimalla maalauksiani. Kun olen kunnolla herännyt ja minulla on ajatus kasassa, on aika maalata. Se on sellaista nopeaa miekkailua ja sohimista kankaiden kanssa. Tunnekuohuista ja eloisaa, välillä nautinnollistakin toimintaa. Prosessi sisältää paljon tunteita ja voimakasta läsnäoloa teosten kanssa. Maalaan nopeita sykäyksiä ja pidän miettimistaukoja. Nykyisin käytän paljon aikaa ajatteluun ja töiden katseluun. Kun työpäivä on ohi, olen aika poikki ja palautuminen voi kestää usein tunteja. Tällaista on taiteilijan työ ja se on vain hyväksyttävä. Vielä nukkumaanmennessäkin sitä huomaa suuntaavansa ajatuksensa työhön. Toki tuohon väliin mahtuu hetkiä, jolloin on mielessä muitakin asioita. Edellä kuvasin maalaamista. Työpäiviin kuuluu myös toimistotöitä, maalauspohjien rakentamista, teosten kuljetusta, kuvaamista, kirjoittamista jne...

Mikä tuottaa iloa taiteen tekemisessä?
Maalaus on oikeastaan täynnä ilon aiheita. Rytmin aikaansaaminen on kiinnostavaa ja siinä riittää projektia ja uutta etsittävää. On kivaa, kun voi löytää uusia polkuja ja ratkaisuja ja yllättää jopa itsensä. Jatkuva eräänlainen "jännitystila" maalatessa purkautuu parhaimmillaan onnistumisiin, jotka tuottavat iloa. Iloa voi tuottaa myös joku väri tai sattuma, muoto tai aistikokemus. Myös näyttelyn pitäminen on palkitseva vaihe, kun pitkäaikainen työ konkretisoituu ja tulee kerralla nähtäväksi sekä itselle että taiteen yleisölle. Tämä on harvassa ammatissa mahdollista.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Aion antaa tulla sellaista maalausta kuin luontevasti syntyy. Nyt kiinnostus viivaan on pääasia. Olen ollut onnekkaassa asemassa, kun olen joten kuten voinut elättää itseni taiteella tähän asti. Tavoite on yltää tähän jatkossakin. Myös uusia hienoja näyttely-ympäristöjä olisi kiva päästä valtaamaan.

Mieleenpainuvin näyttelymuistosi?
Esikuvien näkeminen maailman museoissa ensimmäistä kertaa on usein aiheuttanut minulle väristyksiä. Ensimmäisenä mieleen tulee Emilio Vedova Berlinische Galeriessa muutama vuosi sitten. Italialaistaiteilija oli täyttänyt valtavan tilan veistosmaalauksillaan niin oivallisesti, että ihailuni oli suunnatonta. Olin tuolloin itse juuri alkanut enemmän käyttää aikaani tilallisten teosten suunnitteluun ja esikuvani teosten näkeminen tuli juuri oikeaan kohtaan.


Näyttelyä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Keski-Suomen taidetoimikunta.

http://www.samikorkiakoski.com/

Lisätietoja
Leena Lokka, puh. 050 542 0527, leena.lokka(at)jkl.fi

23.5.2016Leena Lokka

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2018 | Sivun alkuun | Tietoja sivustosta
Jyväskylän kaupungin pääFacebook-sivu Jyväskylän kaupungin pääTwitter-virta Jyväskylän kaupungin pääYouTube-kanava Jyväskylän kaupungin rss-virrat ja ohje