Suoraan sisältöön
Avaa navigaatio
Jyväskylän kaupunki » Uutisarkisto » Jyväskylän nuorisovaltuuston päätöksiä 1.9.2015

Jyväskylän nuorisovaltuuston päätöksiä 1.9.2015

Jyväskylän nuorisovaltuusto kokousti tiistaina 1. syyskuuta 2015 klo 16-18 Veturitalleilla.

Kokouksessa käsiteltiin muun muassa seuraavia aiheita:
- Nuorisovaltuusto julkisti lausunnon Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukiosäästöjä koskien. (luettavissa kokonaisuudessaan tiedotteen alapuolella)
- Nuorisovaltuusto markkinoi toimintaansa kävelykadulla 11. syyskuuta.
- Tutustuttiin nuorten verkkovaikuttamisen muotoihin.

Pöytäkirja on nähtävissä osoitteessa www.jyvaskyla.fi/nuva.

Lausunto Jyväskylän lukiokoulutukseen kohdistuvista leikkauksista

Kesäkuussa Keskisuomalainen kysyi Jyväskylän opettajilta heidän ajatuksiaan pinnalla olevista Koulutuskuntayhtymän kaavailemista suunnitelmista lukiokoulutuksen leikkausten suhteen. Opettajat kertoivat huolestaan suurien ryhmäkokojen, isojen ulkoistamisprojektien ja yleisen opetuksen laadun laskemisen suhteen. He kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämän kaltaisilla leikkauksilla on varmasti negatiivisia vaikutuksia oppilaiden oppimisen tasoon. Emmekä me voisi olla enempää samaa mieltä opettajien kanssa.

Huoli on todellakin aiheellista jos KKY:n kaavailemat leikkaukset niellään purematta hyväksytyiksi. Ironista on se kuinka päätäntävallan siirtäminen KKY:lle kaupunginvaltuustolta oli tarkoitusperiltään: ”Tavoitteena tulee olla yhtenäinen, koko ikäluokan tarpeet huomioonottava toisen asteen koulutusjärjestelmä, jossa lukiokoulutus siirretään 1.8.2010 Jyväskylän koulutuskuntayhtymälle.” Opettajien kommenttien tulisi toimia järjen äänenä jo siinä, että heillä on tietämystä ja kokemusta siitä, mikä oikeasti nuorelle on hyväksi. Onhan heidän työnsä toimia kyseisten nuorten kanssa.
Suurinta epäilystä herättää isolla viivalla vedetyt ajatukset kurssien ja opetuksen ulkoistamisesta. Suunnitelmassa pyritään tavoitteeseen jossa vähintään puolet kursseista suoritetaan joko etä- tai itsenäisenopetuksen avulla. Näin ollen koulurakennukset voidaan kaavoittaa ja rakentaa niin, ettei kouluihin tarvitse mahtua kuin 1/3 koko koulun oppilaista kerralla. Uskomme vahvasti siihen, että tämänlainen oppilaiden ulkoistaminen fyysisestä koulukäynnistä, ei voi sisältää kuin passivoivia ja sitä kautta negatiivisia tuloksia. Päättäjien tulisi muistaa, että kyseessä on kasvavia nuoria, joille jo oma henkilökohtainen tunnemyräkkä hormoneissaan tuo haasteita oppimiseen. Muodostaen näin ollen siis tilanteen, jossa yhtäkkiä nuorella itsellään on kaikki vastuu tämän opiskelusta ja opiskelumotivaatiosta. Monelle juuri konkreettiseen koulurakennukseen itsensä saaminen on isoin askel motivoitumisen saavuttamiseksi. Sillä pulpetinääressä istuminen luo tunteen siitä, että nyt itseään on motivoitava.

Toinen merkittävä menetys on kertauskurssien poistuminen lukiossa, sillä niiden tärkeyttä ei voida korostaa tarpeeksi. Kertauskurssit ovat erinomaista tukea nuoren omaan opiskeluun ylioppilaskirjoituksia varten, sekä tarjoavat apua ja materiaaleja huolelliseen kertaamiseen. Myös monille, ei-motivoituneille lukiolaisille, kertauskurssit saattoivat olla ainoa opiskelun lähden ylioppilaskirjoituksia varten. Ja näin ollen väitämme, että tulevina vuosina on nähtävissä entisestään selkeää laskua ylioppilaskirjoituksien tuloksissa.

Meitä pelottaa myös mahdollinen eriarvoisuus, mitä tämän hetkiset leikkaussuunnitelmat saattaisivat aiheuttaa. Oppilaskokojen suurentuessa opettajien on kyettävä muistamaan satojen oppilaiden kasvot tasapuolisen arvioinnin edellytyksenä. Näin ei kuitenkaan tietysti tule tapahtumaan, sillä opettajatkin ovat vain ihmisiä. Näin voidaankin siis pelätä, että kurssiarvioinnit tullaan saamaan yksinomaan koesuoritusten mukaan, eikä varsinaisella kurssin sisäisellä käytöksellä ole enää merkitystä. Tai vastaavasti oppilaiden tulee ”taistella” huomiosta, jotta kurssisuoritukseen vaikuttaisi muutkin seikat kuin vain koetulokset.

Huoleksemme nousee myös se riittääkö henkilökunnan resurssit kartoittamaan kouluissa tapahtuvan kiusaamisen ja puuttumaan siihen. Oppilasmäärän jopa kolminkertaistuessa, on opettajien jo vaikea muistaa oppilaittensa kasvoja, saatikka sitten huomata jonkun ahdinko.
Myös herää pelko siitä, onko oppilaitten enää samalla tavalla mahdollista saada apua opiskeluunsa. Mikäli kolmasosakin kursseista olisi kyettävä oppimaan itsenäisesti, keneltä oppilaan on mahdollista saada apua, jos hänen omat taitonsa eivät riitä yksin? Tai miten toimitaan niiden oppilaitten kanssa, jotka eivät kerta kaikkiaan ole soveltuvaisia itsenäiseen opiskeluun vaan kaipaavat oppiakseen ns. kontaktiopetusta.
Tiedämme toki että leikkauksia ja säästöjä on tehtävä, eikä kukaan haluaisi omastaan leikattavan, mutta niin on kuitenkin tehtävä yhteisen hyvän vuoksi. Huolestuttavaa toki kuitenkin on se, että tunnettu ylpeydenaiheemme eli suomalainen koulutus on veitsenterällä. Sillä tunnetusti koulutus on kuitenkin kehityksemme peruspilari. Tästä syystä kuitenkin lähestymme teitä vielä mahdollisin kehittämisideoin, joissa kokisimme kaavailemienne leikkauksien haitat minimoituvan.

Koska emme voi olla korostamatta ryhmätyötaitojen tärkeyttä opiskelussa koemme, että mikäli itsenäisesti suoritettavien kurssien määrää todella halutaan nostaa merkittävästi, on tarjolla oleviin kontaktiopetukseen perustuvien kurssien keskityttävä yhä enemmän sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Sillä tulevien työympäristöjen takia on äärimmäisen tärkeää että nuoret oppivat monipuolisesti erilaisia kommunikaatio- ja ryhmätyöskentelytaitoja. Täysin erilaisten opetusmetodien käyttäminen myös tarjoaa oppilaille kyvyn löytää itselleen omimman tavan sisäistää opetusta.
Isona muutoksena heitämme teille myös ajatuksen siitä, onko lukio alkujaankaan enää toimiva konsepti. Jos esimerkiksi lukiossa ei tarjota samalla tapaa ylioppilaskirjoituksiin valmistavia kursseja tai opetusta, onko tämä merkki siitä, että lukioissa olisi siirryttävä johonkin toiseen malliin. Pitäisikö lukioissa ylioppilaskirjoitusten sijaan suorittaa ja tehdä jonkinlainen yliopistomallien tapainen ”gradu” jossa mitattaisiin monipuolisesti abiturientin osaamista ja hänen yksilöllisiä taitojaan.

Toivommekin huolemme kantautuvan teidän korviinne ja saamaan teidät havahtumaan esimerkiksi siitä, miten tärkeää on hyödyntää kokemusasiantuntijoita suunnittelussa, kun kyseessä on heihin kohdistuvaa päätöksentekoa. Näin ollen ehdotamme myös teidän vakavasti harkitsevan kokemusasiantuntijan eli toisen asteen nuorten hyödyntämistä paikallistason suunnittelussa. Meille on paljon sanottavaa ja tahtoa puolustaa omaa etuamme. Siis kuulkaa meitä hyvät päättäjät.

Jyväskylän Nuorisovaltuusto

Lisätietoja:
puheenjohtaja Emilia Haapanen, Jyväskylän nuorisovaltuusto p. 014 266 4240
tiedottaja Emilia Gråsten, Jyväskylän nuorisovaltuusto p. 014 266 7515

2.9.2015Minna Hakkarainen

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2018 | Sivun alkuun | Tietoja sivustosta
Jyväskylän kaupungin pääFacebook-sivu Jyväskylän kaupungin pääTwitter-virta Jyväskylän kaupungin pääYouTube-kanava Jyväskylän kaupungin rss-virrat ja ohje